Ihanat kosketushoidot

Minusta on taivaallista käydä erilaisissa hoidoissa. Edellisestä kerrasta oli jo aikaa. Vihdoin tänään sain nautiskella tunnin erinomaisesta selän ja niskan hieronnasta. Pääsinpä tällä viikolla myös Rosen-terapiaan. Todella hyvältä tuntui sekin.

Suosittelen kokeilemaa erilaisia kosketushoitoja. Seuraavaksi haluan intialaisen päähieronnan ja jalkahoidon. Haluan kokeilla myös hermoratahierontaa ja paljon muuta. Klassisesta niska-hartiahieronnasta voisin nautiskella vaikka koko päivän. Jonain päivänä lyön tiskiin päivän hinnan ja nautinkin.

Lämmin kiitos kaikille minua hoitaneille ja kaikille, jotka mielihyvin tekevät näitä hommia.

Rakastuin mä Helsinkiin

Rakastan merta, mäntyjä ja kallioita. Ne antavat minulle valtavasti energiaa. Hoitavat. Tasapainoittavat. Rauhoittavat.

Olen kävellyt ja pyöräillyt edestakaisin kymmeniä kilometrejä Helsingin ja Espoon rantaviivaa. Miten kaunista siellä onkaan. En osannut moista odottaa. Espoolle annan lisäpisteen siitä, että siellä on pitkä merkitty maisemarantareitti kävelijöille ja pyöräilijöille.

Molemmat kaupungit ovat todellisia merenrantakaupunkeja ja voisin näin ollen hyvinkin kuvitella asettuvani seudulle pidemmäksikin aikaa. Kun teen rahaa, ostan asunnon Vuosaaren Aurinkorannasta tai Espoon rantamaisemista. Muitakin hyviä vaihtoehtoja on. Kannattaa pyöriä siellä, missä on hyvä olla.

Vaikka olen rakastanut merta ja kallioita pienestä pitäen, tajuan entistä selkeämmin, miten tärkeitä ne minulle ovat. Uskon, että meillä kaikilla on omat voimaa antavat elementit. Minä rakastan myös luonnon ääniä. Niistä rakkaimpia ovat meren äänet ja haavanlehtien havina.

Se on minun tapani

Miksi en ole jo hoitanut asiaa? Olen minä saamaton ja huono ihminen. Naapurin Irma olisi varmasti aika päiviä saanut homman kuntoon. Äiti olisi, kaikki muut olisivat…ja muuta vastaavaa.

Amerikkalainen valmentaja Steve Chandler vinkkaa viisaasti, että tällä ajatuskuviolla saan taas yhden asian häpeälistalleni. Se ei tee hyvää. Chandler muistuttaa Michael Neillin haastattelussa Hay House Radiossa, että tapoja on kolme kategoriaa:

1 oikea tapa

2 väärä tapa

3 tapa, joka näyttää toimivan minulle

Chandler kehottaa pohtimaan onko jonkun asian hoitamatta jättäminen tai siirtäminen oikeasti ongelma vai teenkö siitä sellaisen. Mainio näkökulma!

Chandler kertoo myös, miten moni meistä jauhaa itselleen tarinaa siitä, ettei saa mitään hoidettua loppuun. Minä teen herkästi tätä. Minunkaan, kuten useimpien meistä kohdalla, tuo ei pidä paikkaansa. Olen muun muassa kirjoittanut loppuun pari tarinaa, olen suorittanut peruskoulun, olen harjannut hampaani ja syönyt aamiaiseni.

Taas minua hemmotellaan

Olen saunonut rantasaunassa pitkään ja uinut meressä useita kertoja. Nyt istun kynttilänvalossa villasukat jalassa ja kuuntelen sateen rauhoittavaa ropinaa. En malta mennä nukkumaan. On ihana olla vaan.

PS. Kiitokset rakkaille, jotka antoivat tämän ihanan paikan käyttööni.

Herkullista ja älyttömän terveellistä

”Saanko lautaselle mustikoita, maitoa ja sokeria”, pyytää hoitolapseni aamiaisella, iltapalalla ja aamiaisella. Mustikat maistuvat ainakin tälle pikkuvekaralle. ”Ei se haittaa, vaikka ne ovat jäisiä”, hän jatkaa. Pojalla näyttää olevan jopa joustovaraa.

Tässä viiden hengen perheessä on mustikoita juuri pakastettu 20 kiloa. Näillä näkymin se ei pitkään riitä. Itse pakastin viime vuonna kymmenen litraa ja se meni yhden hengen taloudessani noin puolessa vuodessa.

Hankin omani viime vuonna vähän liian myöhään. Oli sadellut runsaasti, joten marjat olivat vetisempiä. Nyt on tarjolla kaunista ehjää marjaa. Ja onneksi niitä saa nykyisin monesta lähteestä. Vaikka pidän metsässä liikkumisesta, päädyin viimeksi torikaupoille.

Tähän superruokaan on ilo investoida. Jos saisin täyttää pakastimen vain yhdellä tuotteella, täyttäisin sen mustikoilla. Niitähän voi myös kuivata, mutta siitä hommasta minulla ei ole omakohtaista kokemusta, vielä.

En tässä kirjoittanut mustikasta ja sen terveysvaikutuksista tarkemmin. Aiheesta löytyy netissä paljon infoa. Wikipediassa tällaista.

Isoisä ja yrittäjä

Tapasin tänään taas yhden työhullun. Yritys oli periaatteessa siirtynyt jo isältä pojalle, mutta miten ihminen, joka on ikänsä tehnyt hommia ja ollut vuosikymmenet yrittäjänä, voisi oikeasti lopettaa? Sanoi hän taannoin pitäneensä 10 kuukauden tauon ja minä oletin hänen lentäneen Floridan asuntoonsa ja golfanneen päivät pitkät.

Väärin arvattu. Amerikka sai odottaa. Mies kertoi silmät loistaen, miten hän oli hoitanut ensimmäistä lapsenlastaan, kun vanhemmat olivat palanneet töihin. Pienokainen oli ollut pestin alkaessa runsaan vuoden ikäinen ja kaksivuotiaana lapsi meni päiväkotiin.

”Se oli todella hienoa aikaa”, totesi mies onnellisen näköisenä. Ja kuten voimme arvata, tuon yhdessä vietetyn ajan myötä syntyi ukin ja pikkuisen välille lämmin ja läheinen suhde, joka varmasti kestää ja kantaa pitkään.

Kaikkea sitä yrittäjänkin päähän voi pälkähtää – miesyrittäjän. On se upeaa, että välillä kykenemme tekemään hyvinkin perinteistä poikkeavia ratkaisuja. Ties vaikka samalla loisimme uusia latuja.

Kiitos kuvista!

On se vaan hienoa, että täällä netissä on kuvapankkeja, joista saan ilmaiseksi tai hyvin edullisesti kuvia käyttööni. Oikeat ihmiset ympäri maailman ovat ne tehneet ja ottaneet. Nyt he jakavat luovuuttaan ja osaamistaan täällä. Lämmin kiitos kaikille kuvaajille ja piirtäjille.

Olen käyttänyt pääasiassa Stock.XCHNG-kuvapankkia, josta kaikki tämänkin jutun kuvat otin. Kyseisen kuvapankin käyttö on ilmaista, kertarekisteröinti riittää useimpien kuvien osalta.

En kykene noin vain ottamaan netistä kuvia ilman lupaa. Tiedän, miten paljon tekijän- ja muita oikeuksia rikotaan. Moni rikkoo niitä tietämättään. Minä olen työskennellyt pitkään viestintäalalla ja tehnyt paljon yhteistyötä kuvaajien ja medioiden kanssa. Jo kunnioitus heidän työtään ja panostaan kohtaan estää minua lainaamasta luvatta.

Aika tylsännäköisiä olisivat sivuni ja juttuni ilman kuvia, vaikka välillä toivon löytäväni parempi kuvakulmia ja korkeampaa laatua. Suurin haaste on kuitenkin yleensä minussa eli siinä, että synnyttän hyviä kuvitusideoita. Kuvapankeissa on miljoonia aiheita ja kuvakulmia, joten niistä kuvitus jää harvoin kiinni.

Silloin tällöin kuvaan myös itse. Kuvaan kännykällä ja huomaan alkaneeni haaveilla järjestelmäkamerasta.

Yksin en olisi siis saanut tätäkään sivustoa aikaiseksi. Kiitos kuvaajien lisäksi kaikille tekniikan ihmelapsille, jotka tekevät mahdolliseksi sen, että minun on suhteellisen helppo – ja vieläpä maksutta – ylläpitää tätä palvelua. Suuri kiitos sinulle, joka luet juttujani ja tietysti kaikille kommentoijille. Olisinkohan jaksanut jatkaa kirjoittamista ilman teitä? Toivottavasti, mutta olettavasti en.

Reijon rakkaustarina

”Nuorena päätin kaksi asiaa. Teen elämästäni mielenkiintoisen ja se toinen asia oli, että en koskaan mene naimisiin. Minulla oli katsos henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen koti, lapsuus ei ollut helppo”, kertoi Reijo, jonka ajamaan bussiin olin juuri hypännyt.

Sain kuulla kauniin ja koskettavan tarinan, jonka Reijon (nimet muutettu) luvalla kerron nyt sinulle.

Reijo muutti Ruotsiin nuorena ja kielitaidottomana. Siellä hän eli lähes kymmenen vuotta, kunnes näki ilmoituksen mahdollisuudesta muuttaa Australiaan. Reijo, joka viihtyi Ruotsissa mainiosti, oli päättänyt elää mielenkiintoisen elämän, joten nyt oli Sydneyn vuoro.

Reijo viihtyi Australiassa. Hän koki olevansa onnellinen. Vaikka joskus olo oli vähän yksinäinen, hän oli vannoutunut poikamies ja tyytyväinen sellainen, kunnes eräs vanha nainen antoi hänelle kirjekuoren. Siinä vaiheessa Australiassa oli vierähtänyt jo 30 vuotta.

Kuoressa oli kuva ja tietoa eräästä suomalaisesta naisesta. Jostain kumman syystä Reijo alkoi kirjoittaa naiselle, jota kutsun tässä Raijaksi. Muutama kirje vaihdettiin ja Reijo ehdotti tapaamista. Raija oli tuolloin työkomennuksella Thaimaassa. Reijo lensi sinne.

”Leikimme aalloissa ja minä nostin hänet rintaani vasten ja koin tunteen, että Raijan keho sopi täydellisesti omaani vasten. Samalla kuulin äänen sanovan päässäni, että tässä on sinun vaimosi. Hetkeäkään miettimättä minä kosin häntä. Minä, vannoutunut 55-vuotias poikamies, mies, joka pitää sanansa, mies, joka oli vasta edellisenä päivänä tavannut elämänsä ensimmäisen kerran tämän naisen! Mitä minulle on tapahtunut?”

Reijo tiesi, että hän halusi tämän upean naisen. Hän ei antaisi periksi. Seuraavana päivänä Raija vastasi tahdon!

Herrasväki on ollut naimisissa jo kahdeksan vuotta. Reijo kertoo, että ei ole kertaakaan katunut. Hän sanoo, että heillä on valtava kunnioitus toisiaan kohtaan. Monen muun asian lisäksi pariskuntaa yhdistää usko Jumalaan. Eläkepäivät ovat kohta edessä ja silloin pariskunta muuttaa järven rannalle Ruotsiin, josta oma koti on jo hankittu.

Miksikö Ruotsiin? Raija ja Reijo pitävät Ruotsista, mutta toinen ja vielä suurempi syykin on olemassa. Ruotsin vuosina Reijosta oli tullut isä. Yhteys lapseen oli jossain vaiheessa katkennut, mutta isä ja poika ovat jälleen löytäneet toisensa. Suuri lahja on myös se, että Reijolla on kaksi lastenlasta. Siinä jäi Australia kakkoseksi.

Olen kiitollinen, että sain kuulla tämän tarinan ja että sain sen nyt jakaa. Kiitos Raija ja Reijo. Toivon teille kaikkea hyvää, siunausta.

Oli omituista, että hyppäsin bussiin sillä tietyllä pysäkillä ja siihen aikaan. Ihmettelin valintaani jo siinä pysäkillä ennen bussin tuloa. Sekin yllätti, että osuin pysäkille juuri hetkeä ennen bussin tuloa. Sen verran harvoin bussit siinä kohdin kulkevat. Taas sain kokea, että mikään ei ole sattumaa. Minun piti kuulla tämä tarina.

Hyvää yötä!

Olen nukkunut koko kesän 9-10,5 tuntia yössä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Lisäksi olen herättyäni tehnyt rentoutusharjoituksia ja meditoinut puolesta tunnista tuntiin.

Olen iloinnut mahdollisuudesta päästä nukkumaan ja painanut usein simmut kiinni hymyillen. Olen nukahtanut nopeasti, vaikka en tyttäreni tavoin nuku samalla, kun painan pääni tyynyyn. Aika usein olen ennen nukahtamista kelannut viisi asiaa, joista voin tänään olla kiitollinen. Viime päivinä olen myös pyytänyt lentounia ja sitä, että saisin muistaa uneni.

Joku sanoi, että meillä voi olla vuosikymmenien univelka. En tiedä onko minun kohdallani kyse siitä. Olen myös liikkunut ja ulkoillut runsaasti, joten sekin on varmasti vaikuttanut unen tarpeeseen. Siitä olen varma, että uni on ladannut minua monin tavoin. Vaikka heräänkin joka yö useita kertoa, nukahdan aina nopeasti uudelleen.

Minusta unen määrää ei kannata päättää kellon tai kavereiden unentarpeen avulla. Huomasin, että nukkuminen tuntuu nyt todella hyvältä (lue: tarpeelliselta), joten päätin onneksi kokeilla ja katsoa, miten paljon lepoa tarvitsen. En olisi osannut arvata, että nyt on aika nukkua näin paljon.

Siteeraan jälleen intuitiivisen psykiatritutkinnon suorittaneen lääketieteen tohtorin Judith Orloffin Emotionaalinen vapaus -kirjaa:

Uni elvyttää, koska se:
lataa sitä aivojen osaa, joka hallitsee tunteita
terästää muistia ja oppimiskykyä
lisää vastustuskykyä ja nostaa mielialaa
pitää sinut kauniina

Orloff sanoo unen olevan monella tavalla vapauttava tila ja hän kehottaa meitä ajattelemaan, että uni on miniloma, jonka pidät joka yö.

PS. Jotkut sanovat, että riittävä uni on myös oiva laihdutuskeino.