Kirkossa mieli lepää

Astuin ensimmäisen kerran katoliseen lähikirkkooni ja jämähdin penkkiin. Pian huomasin, että jumalanpalvelus on alkamassa. Minulla oli miellyttävä olo, joten jääminen tuntui lähtemistä luonnollisemmalta vaihtoehdolta. Minulla ei ollut kiire mihinkään.

Enpä monta sanaa ymmärtänyt koko messusta, mutta sillä ei tuntunut olevan merkitystä. Sain sitä paitsi kokea kauniin rituaalin. Juuri ennen ehtoollista tervehdimme lähellä istuvia kädestä. Onko meillä tällainen tapa? Minä en tiedä, sillä en ole vuosiin käynyt jumalanpalveluksessa.

Katoliset kirkot ovat kauniita upeine väreineen ja yksityiskohtineen. Helsingissäkin on ihana pieni kirkko siellä kaivopuiston lähellä – en muista nimeä. Kannattaa käydä tutustumassa.