Kirkossa mieli lepää

Astuin ensimmäisen kerran katoliseen lähikirkkooni ja jämähdin penkkiin. Pian huomasin, että jumalanpalvelus on alkamassa. Minulla oli miellyttävä olo, joten jääminen tuntui lähtemistä luonnollisemmalta vaihtoehdolta. Minulla ei ollut kiire mihinkään.

Enpä monta sanaa ymmärtänyt koko messusta, mutta sillä ei tuntunut olevan merkitystä. Sain sitä paitsi kokea kauniin rituaalin. Juuri ennen ehtoollista tervehdimme lähellä istuvia kädestä. Onko meillä tällainen tapa? Minä en tiedä, sillä en ole vuosiin käynyt jumalanpalveluksessa.

Katoliset kirkot ovat kauniita upeine väreineen ja yksityiskohtineen. Helsingissäkin on ihana pieni kirkko siellä kaivopuiston lähellä – en muista nimeä. Kannattaa käydä tutustumassa.

Mainokset

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

2 vastausta artikkeliin “Kirkossa mieli lepää”

  1. Kiitos Leila,että saan olla mukana matkallasi vähän niin kuin salamatkustajana.
    En ole lukenut missä olet ja kuinka kauan ja onko matkallasi muitakin tarkoituksia kuin hämmästelle,naatiskella ja antaa aikaa itsellesi,MUTTA HIENOA ETTÄ ON ROHKEITA NAISIA-KUTEN SINÄ!-JOTKA MENEE&TEKEE.
    meille muille tuollaiset esimerkit voivat olla elintärkeitä.
    Siunattua matkaa Sinulle.päivi

    Tykkää

    1. Kiitos paljon Päivi! Vierastan ajatusta, että olen rohkea. En koe itseäni rohkeaksi. Mitähän tekisin jos olisin rohkea? Kysymys on kiinnostanut minua jo pidempään 🙂

      En tiedä mikä retkeni todellinen tarkoitus on. On minulla tässä erilaisia tavoitteita, mutta ne korkeimmat ovat samat kuin teemani blogissakin – ilo ja rauha. Toivon todellakin, että saan hämmästellä, naatiskella ja antaa aikaa itselleni 🙂

      Tällä on paljon epäkohtia, joista on tärkeä kirjoittaa. Se ei kuitenkaan ole minun tehtäväni tällä kertaa. Haluan kirjoittaa omalla tyylilläni ja pitää kiinni valitsemastani ilon ja rauhan teemasta. Minua kiinnostavat mahdollisuudet.

      Ihanaa, jos jutuissa on aineksia, jotka tuovat iloa lukijan päivään. Huikea plussa, jos ne antavat ajattelemisen aihetta.

      Siunausta myös sinulle omalla matkallasi,

      Lenita

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s