Näinhän se on

Aika hyvin oivallettu vai mitä?

(En voi mainita kuvan lähdettä /piirtäjää, koska en tiedä niitä. Kopioin kuvan facebookista, jossa sitä kehtotettiin jakamaan )

Peloistani huolimatta

Aina silloin tällöin joku sanoo minua rohkeaksi. Teen kai jotain sellaista, joka saa sanojan ajattelemaan niin. Okei, on minussa jotain rohkeaakin, mutta pelko hallitsee elämääni rohkeutta enemmän. Olen ihan niinkuin tämän videon arkajalka.

Mitä tekisinkään, jos ottaisin hänestä mallia? Silloin tällöin olen tehnyt jotain, joka pelottaa ja siinä on käynyt ihan niin kuin videossakin. Olen saanut ihmetellä, että mikä tässä oikein pelotti ja mihin se pelko hävisi. Sellaisina hetkinä olen hetken ajan tietoinen siitä, että pelkojeni tuolla puolen on huikea maailma, tulvillaan mahdollisuuksia, joita en voi tässä tietoisuudessa edes kuvitella, koska jokainen kokemus muuttaa minua. Luo uusia ovia, joista haluan astua sisään. Ja astunkin, jos vain peloistani huolimatta uskallan.

Tykkään siitä ajatuksesta, että meidän kannattaisi tehdä joka päivä yksi asia joka pelottaa. Minkälainen ihminen olisinkaan vuoden päästä? Minkälaisena maailman näkisin?

Hyvin sanottu

Kaunis muistutus asioista, jotka tiedämme, mutta helposti unohdamme.

Tämä video palvelee englannin ja espanjan kielellä.

Luulet vaan!

Tuskin osaat ajatella, miten paljon meiltä jää huomaamatta. Tässä se taas nähdään, että emme todellakaan hallitse kaikkea, vaikka kuinka yrittäisimme tai niin kuvittelisimme. Emme edes selvinpäin ja levänneinä.

Koska ei ole kahta samanalaista ihmistä, ei ole kahta samanlaista maailmaa.

Vaikka et osaisi sanaakaan englantia, tämä huomiokykytesti kannattaa katsoa. Olepa tarkkana.

Näkymiä luokkahuoneesta

Teillä on tainnut jo lehdet puista pudota. Meillä on kaunis syksy. Silloin tällöin satelee, mutta useimmiten paistaa. On kiva kävellä yliopistolle ja sieltä kotiin sinisen taivaan alla. En tiedä matkani pituutta, mutta yleensä kävelen sen 40 minuutissa. Joskus hyppään bussiin. Lähinnä silloin, jos lähden kotiin vasta illalla, sataa vettä tai minulla on kamelin kannettava lasti kirjoja. Koska en tarkkaan tiedä bussin aikataulua ja koska bussi tekee kierron mäkisellä yliopistoalueella, taittuu matka kävellen hieman bussia nopeammin.

Saan ihastella iloisia värejä luokkahuoneen ikkunasta. Joku päivä otan kuvia matkani varrelta. Tuntuu ihmeelliseltä kävellä näitä ikivanhoja katuja.

Päivän annos

Mitä mieltä olet tästä kokonaisuudesta? Se on päivän annos Granadan yliopiston liikunnanlaitoksen ainoassa kahvilaravintolassa.

Eipä meillä ole tainnut olla yhtään sellaista päivää, että pääruuan kanssa ei olisi tarjottu ranskalaisia perunoita. Niiden asemesta saa salaattia, jos pyytää. Mitä olen ympärilleni katsellut, alle viisi prosenttia tekee niin. Jos kana ei maistunut, toisena vaihtoehtona oli friteerattuja mustekalarenkaita. Friteerattua ruokaa syödään todella paljon. Keitettyjä perunoita tai perunamuusia ei ole ollut kertaakaan. Riisiä ja makaroonia käytetään vain alkuruuissa.

Saamme valita alkuruuan kahdesta vaihtoehdosta. Vihannespainotteinen valikoima käy huonommin kaupaksi. Tänään lähes joka tarjottimella oli makaronisalaatti.

Päivän annokseen kuuluu leipä, se valkoinen tietty. Uskoakseni juomana tässä on Coca Cola. Saamme valita pullon useista vaihtoehdoista. Coca Colan lisäksi on mehua, olutta ja jonkinlaista energiajuomaa sekä vettä. Paketti sisältää myös jälkiruuan. Kaikenlaiset vanukkaat maistuvat, mutta on meillä vaihtoehtoina myös ihan oikeita hedelmiä.

Mitäs tästä tuumit? Joko ehdit mielikuvissasi nähdä sairaanoloisia urheilusta innostuneita pullukkanuorukaisia ja heidän ylipainoiset opettajansa? Eikä mitä, opiskelijat ja opettajat ovat lähes kaikki hoikkia ja hyväkuntoisen oloisia. En tiedä, syövätkö he kahvilaravintolassamme päivittäin, mutta se on tosiaan ainoa täällä ja päivät venyvät usein pitkiksi. Paikka on lounasaikaan täynnä ja jonot ovat pitkät.

Mitäs tästä nyt sitten seuraa? Useimmat opiskelijat ovat nuoria, joten onko vain ajan kysymys, milloin näiden nuorten aikuisten paino alkaa lisääntyä ja terveys rakoilla? Vai onko väki täällä erilaista kuin meillä?

En tiedä tarkemmin espanjalaisten terveydestä, mutta sen tiedä, että täällä samoin kuin meillä lihavuus on lisääntynyt. Syyn nähdään olevan sama kuin meillä. Syömme enemmän kuin kulutamme. Tietääkseni täkäläiset eivät kuitenkaan vielä paini ylipainon suhteen samassa sarjassa meidän kanssamme. Ristiriistaista, sillä me tiedostamme, pohdimme ja kärvistelemme syömistemme kanssa täkäläisiä selvästi enemmän.

Niin namia

Arvaapa mitä ostokseni maksoivat?

Jotkut sanovat, että hedelmien syönnissäkin tulisi olla tarkkana, kun niissä on runsaasti kaloreita. Minun intuitioni on toista mieltä. Olen kyllä lihonut muutaman kilon, mutta se johtuu lähinnä suklaasta ja jäätelöstä.

Sain ennen Granadaan lähtöä yliopiston terveydenhuollosta paperin, johon oli kirjattu yleisiä ohjeita ulkomaille lähtijöille. Siinä neuvottiin välttämään tuoreiden vihanneksien ja hedelmien syöntiä. En voi noudattaa tuota neuvoa, en ainakaan Espanjassa.

Täkäläiset hedelmät ja vihannekset ovat sanoin kuvaamattoman herkullisia. Hassua, Suomessa välttelin espanjalaisia tuotteita olettaen, että niissä on niin paljon kemikaaleja. En ymmärrä, että miten myrkyissä marinoidut hedelmät voivat maistua näin hyviltä? En kyllä ymmärrä sitäkään, että miten minusta voi tuntua niin oikealta ja hyvältä mutustella näitä, jos ne oikeasti ovat pahaksi?

Lasti painoi noin 4 kiloa ja maksoin siitä vihannes/heldelmäkaupassa 3,95 euroa. Esimerkiksi kilo avokadoja oli tasan euron.

Terveisiä tuulipukukansalle

On siinä omat hyvätkin puolensa, että kuljemme lenkkivaatteissa ja tuulipuvuissa. Reippailu on aika hankalaa sateenvarjon ja korkkareiden kanssa.

Minä olen arkiliikkuja ja olen sitä mieltä, että ei se nyt ole niin justiinsa, jos astelen kauppaan urheiluvehkeissä. Moni lenkki olisi jäänyt tekemättä, jos en olisi tehnyt tikusta asiaa, palauttanut kirjat kirjastoon tai piipahtanut yliopiston ruokalassa syömässä. Pidän siitä, liikunta on osa matkaani, että minun ei tarvitse varta vasten lähteä liikkumaan. Minusta on kiva ujuttaa liikunta arkeeni. Viime talvena hiihdin jyväskylässä muutaman lauantaina yliopistolle syömään. Sauvoin yli järven ruokalan ovelle ja takuulla oli tennissukat jalassa.

Se, mitä olen meidän liikunnanlaitoksella kuullut, on yhdenmukaista näppituntumani kanssa: täällä Granadassa ja käsittääkseni yleisesti ottaen Espanjassa arkiliikunta on vähäistä. Ulos mennään kyllä paljon. Näyttäydytään ja seurustellaan. Siinä on paljon hyvää siinäkin.

Välillä on ihana pukeutua, mutta tänäänkin minua on pukeutumisessa ohjannut mukavuus ja liikunnallisuus. Kyllä kannatti – takana on muun muassa reipas ja hauska tanssitunti sekä muutama ylämäkeen kävelty hikinen kilometri.

Reikiä yliopistolla

Aloitin kolme viikkoa sitten reiki-kurssin. Meditoimme, teemme rentoutusharjoituksia, harjoittelemme energian antamista ja vastaanottamista. Teemme selkoa chakroista (energiakeskuksista) ja tutustumme reikin teoriaan. Torstaina opettajamme siirtävät meille kyvyn kanavoida energiaa. Silloin alkaa myös 21-päivän kehon puhdistus. Se tarkoittaa käsittääkseni terveellisen kevyen ruokavalion noudattamista ja tietysti vettä juodaan paljon.

Kurssi kestää kahdeksan viikkoa ja sen järjestää Granadan yliopiston kulttuurikeskus. Kokoonnumme yhteen kahdesti viikossa, neljäksi tunniksi viikossa. Meillä on käytössä hieman erikoinen malli, sillä useimmiten tällainen ensimmäisen asteen kurssi kestä pari päivää.

Opintopisteitä en tästä kurssista saa ja yliopiston kulttuurikeskuksen kurssit ovat maksullisia. Niiden hinta on 52,50 euroa. Opettaja on paikallinen ja opetuskieli on espanja. Osallistujista noin puolet on täkäläisiä ja puolet meitä ulkomaalaisia. Kulttuurikeskuksen kurssit ovat avoimia kaikille ja kurssitarjonta on monipuolista. Tarjolla on reikin lisäksi muun muassa eroottisen hieronnan kurssi, joogaa ja valokuvausta.

Taisin kuulla reikistä ensimmäisen kerran vasta nelisen vuotta sitten. Kommentit ovat olleet hyvin myönteisiä ja nykyisin tunnen useita kurssin käyneitä. Täkäläinen vuokraemäntäni ja kämppikseni Susana alkoi antaa reikihoitoja silloisessa kotimaassaan Argentiinassa jo 80-luvulla. Nykyisin hän pitää mielellään myös seminaareja aiheesta. Susana kertoi, että Madridissa vapaaehtoiset käyvät antamassa reikihoitoja sairaaloissa. Miten mahtaa olla meillä?