Hiljaisuus puhuu

Edellisestä kirjoituksestani on monta kuukautta. En oikeastaan tiedä, miksi olen pitänyt näin pitkän tauon. Kirjoittaminen vain jäi, niin kuin monet muutkin asiat ovat jääneet. Ehkä se oli hyväksi, joskus tarvitaan taukoja. Kuten sanotaan, hiljaisuus puhuu.

Viimeisen kuukauden aikana minulla on usein ollut sellainen tunne, että haluan jatkaa kirjoittamista, mutta vasta nyt tartuin asiaan. Ovat muuttaneet sivuston toimintojakin tässä välissä, siis ainakin näitä teknisen puolen asioita. Varmasti ovat kehittyneet parempaan, enköhän minä tästä saa kiinni.

Kauniissa Granadassa on sateinen viikonloppu. Luonto juhlii ja me todistamme sen ilonpitoa sisätiloista. Yleensä paistaa ja me melkein asumme ulkona. Nyt on erinomainen päivä luoda uutta, kirjoittaa.

Ostin kameran. Se tosin juuri lakkasi toimimasta ja lähti huoltoon. Sanovat, että kuukausi siinä menee, mutta ehdinpä puolitoista kuukautta napsia kuvia. Mielenkiintoista nähdä, miten kirjoittaminen alkaa sujua. Paljon on ainakin tapahtunut kaikenlaista, joten eiköhän se siitä. Jos ei, niin sitten teen jotain muuta.

Mainokset

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

2 vastausta artikkeliin “Hiljaisuus puhuu”

  1. Olipa kiva kuulla Sinusta!oikein havahduin ja mietin olinko pudonnut postituslistalta,koska muistelin edellisestä kirjeestäsi olleen aikaa….
    kun luin kamerastasi,tuli vahva tunne:nyt olet saanut napsia kivia ja ammenta kaikkea sieluusi…nyt kamera on huollossa,olisiko sen tarkoitus antaa Sinulle aikaa kirjoittaa ja purkaa kokemuksiasi sielusta ulos….(joo myönnän,vähän itsekäs ajaus,mutta kirjoituksiasi on niin KIVA lukea!)halit

    Tykkää

    1. Kiitos Päivi:) Kävi mielessä, että saan täällä ihan yksikseni olla ja kirjoitella, kun kerran olin niin kauan poissa. Ihana ihana yllätys, että ei se ihan niin olekaan. Mielessään sitä voi kuvitella vaikka mitä, kuten hyvin tiedämme. Tosin minähän aikanaan päätin, että kirjoittelen ihan vaikka itselleni, koska kirjoitttaminen tuntui hyvältä ja haluan oppia ilmaisemaan itseäni näinkin paremmin. Kaikkea hyvää elämäsi kevääseen. Halisi lämmöllä vastaanotettu ja täältä tulee toinen samanlainen takaisin.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s