Suosikkiruokaani Espanjassa – Salmorejo

Tuntuu, että voisin syödä Salmorejoa lähes joka päivä. Sitä syödään Espanjassa ja varsinkin Andaluciassa pääasiassa kesällä ja yleensä alkuruokana. Tämä tomaattipainotteinen kylmä keitto on erittäin helppo valmistaa. Ohjeita on useita ja toki tämänkin herkun loihtimisessa kannattaa käyttää omaa luovuuttaan.

1. vaihtoehto
1 kilo kypsiä tomaatteja
220 grammaa eilistä tai pari päivää vanhaa valkoista leipää
250 ml oliiviöljyä, virgen extraa
suolaa ja viinietikkaa
1 valkosipulin kynsi, jos tykkää valkosipulista
Päälle: kananmunaa ja ilmakuivattua kinkkua

Poista tomateista päät. (En tiedä mikä sen oikea nimi on mutta, se ”puinen” osa, johon varsi kiinnittyy). Laita leipäpalat tehosekoittimeen ja nesteet päälle, jotta leipä vähän kostuu. Lisää tomaatit, valkosipuli ja suola. Anna sekoittua täydellä teholla kunnes seos tulee ”kermaiseksi”.

Voit valmistaa ruuan myös tehosekoittimella. Silloin kannattaa poistaa tomaateista kuoret ja lohkoa tomaatit neljään osaan. Kuori lähtee helposti irti, kun laitat tomaatit joksikin aikaan kuumaan veteen.

Tarjoillaan kylmänä. Täkäläiset laittavat keiton lautaselle ja lisäävät päälle pieneksi pilkottua kananmunaa ja pieniä ilmakuivatun kinkun kuutioita.

2. vaihtoehto (4 hengelle)
1 kilo kypsiä tomaatteja
1 pikkulusikallinen suolaa
1-2 valkosipulin kynttä
150 grammaa eilistä leipää paloina
30 ml viinietikkaa
150 grammaa oliiviöljyä, virgen extraa
Päälle: kananmunaa ja ilmakuivattua kinkkua

Laita valkosipulit, tomaatit ja suola tehosekoittimeen. Kun ne ovat pehmenneet lisää leipä ja viinietikka. Seoksesta saa tulla lähes kermaa. Lopuksi lisää oliiviöljy. Päälle pilkottua munaa ja ilmakuivattua kinkkua. Kuten aiemmin mainitsin, tämä ruoka syödään kylmänä.

3. vaihtoehto
Älä laita viinietikkaa

4. vaihtoehto
Laita vähemmän leipää jos pidät juoksevammasta keitosta. Salmorejo ei kuitenkaan ole samalla tavalla juoksevaa kuin toinen tyypillinen espanjalainen kylmäkeitto Gazpacho. Myös tehosekottimen käyttöä voi säädellä.

Tässä yksi vaihtoehto videolla. On kyllä espanjaksi, mutta kuva kertoo olennaisen.

Ihmisen ihmeelliset voimat

Katsoin eilen elokuvan nimeltä 127 horas eli 127 tuntia. Ihan huikea tositarina siitä, millaisiin suorituksiin ihminen kykenee.

Elokuva kertoo vuorikiipeilijä Aron Ralstonista, jonka käsi jäi 400-kiloisen kalliolohkareen alle USAssa Utahin erämaassa vuonna 2003. Viiden päivän ajan mies kokeili kaikkea mahdollista vapautuakseen ja pitää itsensä hengissä muun muassa juomalla omaa virtsaansa. Lopulta Aron katkaisee luun käsivarresta ja amputuoi oikean kätensä linkkuveitsellä.

Ehkä olet filmin jo nähnytkin. Se oli vuosi sitten kuuden Oscarin ehdokas. Aronin osan näyttelee James Franco. Elokuva perustuu Ralstonin tapahtumasta kirjoittamaan romaaniin.

PS. Tuo toinen kuva on todellisesta tilanteesta ja Aronista, hänen itsensä ottama.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aron_Ralston

http://en.wikipedia.org/wiki/Aron_Ralston

Onnellinen reputtaja

Olen juuri reputtanut 400 metrin uintikokeessa. Kyllä minä sen uin, mutta kun matka piti taittua alle kymmenessä minuutissa. Mulla meni siihen 13 minuuttia ja 40 sekuntia.

Minun oli tarkoitus treenata, mutta kun tuli toi hauva ja kaikkea muuta kivaa. Ehkä saan koittaa keskiviikkona uudelleen, vaan tuskin aika paranee lähes neljällä minuutilla. Saisin ehkä mentaaliharjoittelulla kiinni jonkun sekunnin ja kroolilla lisää. Uin tänään rintauintia ja selkää.

Olen väsynyt mutta onnellinen. Enpä nimittäin muista moista koetta ennen tehneeni. Sitä paitsi, olen kehittynyt paljon siitä, kun aloin kurssin helmi-maaliskuussa. Olemme treenanneet kroolia, rintauintia, selkää ja vähän myös perhosta. Olemme opiskelleet uinninopetusta ja vetäneet opetustunnit. Olen saanut paljon, vaikka nyt näyttää kyllä siltä, että 6 opintopistettä jää saamatta.

Tämä on yliopiston kurssi ja mielelläni olisin nuo pisteetkin ottanut. En tiedä onko sillä muuten niin suurta väliä, mutta opintotukiviranomaiset tarkkailevat näitä pisteitä. Tuskin minulla silti on hätää, sillä ne katsovat käsittääkseni myös suoritukseni ennen tänne lähtöä ja minä suoritin Jyväskylässä vuodessa runsaat 80 opintopistettä. Senkin ne varmaan ottavat huomioon, että talvella sattuneen onnettomuuden vuoksi osallistuminen liikuntapainotteisiin kursseihini on ollut vaikeampaa. Olenkohan kirjoittanut tuosta sattumuksesta? Pitääpä tsekata ja palata asiaan, jos ei ole ollut puhetta.

Sen huomasin taas tänään, että mulla olisi kyllä varaa parantaa itseni psyykkausta. Minulla ei myöskään tunnu olevan minkäänlaista kilpailuviettiä tällaisissa tilanteissa. Päinvastoin, annan pitkälle periksi jo ennen kuin olen aloittanutkaan. Otin jalkavaivan kilvekseni ja annoin itseni ymmärtää, että et sinä poloinen voi tuosta hommasta 10 minuutissa selviytyä ja pitäähän sinun ennen kaikkea varoa sitä jalkaa. Saman sanoin opettajallekin, vaan ei häntä kiinnostanut. Ikähyvityksestä en uskaltanut sentään puhua mitään, vaikka sekin kävi mielessä, kun seuraavaksi vanhin opiskelija on varmaan 20 vuotta minua nuorempi. (Minä 49-v).

Ei minun pärjäämiseni ollut jalkavammasta kiinni. Kyllä se jäi uskoakseni kiinni ennen kaikkea tekniikasta ja henkisestä puolesta. No mutta kuten sanottu, olen tyytyväinen. Otin tavoitteeksi uida 400 metriä ja sen tein. Ja kun seuraavaksi teen jotain vastaavaa, osaan ehkä keskittyä enemmän mahdollisuuksiin ja vähemmän ongelmiin ja itseni vähättelyyn. Nyt palkitsen itseni menemällä hymyssä suin päikkäreille.

Pieni ja erikoinen Ronda

Ronda on erikoinen pieni kaupunki sisämaassa Malagan Provinssissa. Se on yksi Andalucian suosituimmista nähtävyyskohteista.

Mikä tekee paikasta näkemisen arvoisen? No se selviää nopeasti kuvasta. Kaupunki on yhtä rotkoa. Enpä ole muualla moista nähnyt.

Kävin Rondassa nyt toisen kerran ja meillä oli vain kaksi tuntia aikaa pyöriä kaupungilla. Se riitti aika hyvin. Suosittelen silti varaamaan vähintään puoli päivää kaupungin ihmettelyyn.

Koko kaupunki on rakennettu rotko päälle, joten huonojalkaiset ja helteen väsyttämätkin pärjäävät siellä mainiosti. Ei tarvitse lähteä kiipeilemään, halukkaat voivat tehdä senkin.

Rondaan pääsee bussilla monesta suunnasta, kuten suomalaisten suosimalta aurinkorannikolta. Bussimatka Malagasta, Benalmadena Costalta tai Fuengirolasta kestää 2-3 tuntia. Bussimatkan hinta yhteen suuntaan on vajaa 10 euroa. Mikäli oikein muistan, henkilöautolla reissun heittää Fuengirolasta runsaassa tunnissa.

Voihan Shiatsu!

Jostain kumman syystä aloitin shiatsu-kurssin runsas kuukausi sitten. Olen innoissani, sillä tämä hoitomuoto todella toimii – ainakin minun kohdallani. Nautin myös hoidon antamisesta. Jos et vielä ole kokeillut tätä hierontamuotoa, suosittelen tekemään niin, varsinkin jos pidät kosketuksesta ja hieronnasta.

Tämä Granadan yliopiston kulttuurikeskuksen järjestämä kurssi on hyvin käytännönläheinen. Työskentelemme pareittain. Ensin toinen tekee hoidon toiselle ja sitten vaihdamme. Tänään keskityimme kasvoihin ja viime kerralla jalkapohjiin. Kärsivällinen ja taitava opettajamme neuvoo ja ohjaa.

Shiatsu on ainakin hierontaa, venyttelyä ja akupisteiden painelua. Se avaa energiakanavia, antaa virtaa ja rentouttaa. Teemme hoidot lattialla ja käytämme painalluksissa omaa kehoa apuna. Taustalla soi rentouttava japanilainen tai muu hoitoa tukeva musiikki.

En tiedä, miten muut toimivat. Ennen kurssia olen käynyt kerran shiatsuhoidossa enkä hirveästi innostunut. Siinäkin mielessä ihmettelen, että tulin lähteneeksi kurssille. Oletettavasti tyylikin riippu tekijästä, vaikka mistään uudesta hoitomuodosta ei todellakaan ole kyse. Jos Wigipediaan on uskominen, shiatsu on kehitetty noin 1000 vuotta sitten.

Wikipedia aloittaa shiatsu esittelyn virkkeellä: Shiatsu on japanilainen hoitomentelmä, joka perustuu kiinalaisen akupainannan perinteeseen. http://fi.wikipedia.org/wiki/Shiatsu

PS. Kuvat eivät ole kurssiltamme.

Ja sanottakoon vielä sekin, että kävin päivä tämän jutun kirjoittamisen jälkeen eli eilen eräässä Shiatsu-koulussa kahden opiskelijan käsittelyssä. Toisesta pidin paljon mutta toisesta en pitänyt. Jokaisella siis todellakin näyttää olevan oma tapansa tehdä tätä työtä ja sen lisäksi on vielä erilaisia ”koulukuntia”.

Kaunis ja hienostunut Sevilla

Sevilla on erittäin viehättävä historiallinen kaupunki. Sen keskusta on puhdas ja pieni. Siellä kannattaa liikkua kävellen ja ihastella kaupungin kauniita värejä ja rakennuksia. Lisäksi suosittelen käyntiä katedraalissa ja sen tornissa (La Giralda), Plaza de España -aukolla sekä El Real Alcázar -palatsissa. Katedraaleja on espanjassa paljon, mutta ei näin suuria ja mahtavia.

Matka tähän yhteen Andalucian kauneimmista kaupungeista kannattaa tehdä huhti-toukokuussa tai syys-lokakuussa, kesä-elokuussa on turhan kuuma. Toisin kuin Granadassa, Sevillassa ei ole korkeuseroja. Opiskelijoiden (muistaakseni alle 26) kannattaa ottaa opiskelijakortti mukaan, sillä Sevillassa sillä saa erinomaiset alennukset nähtävyyskohteissa.

Sevillan kauneus lumoaa, vaikea kuvitella, kuka voisi olla siitä pitämättä. Vierailuun kannattaa varata mielestäni vähintään 2 päivää. Se riittää mainiosti, mutta kyllä siellä pidempäänkin viihtyy.

Jos matkustat vaikkapa Costa del Solille, on Malagasta hyvät yhteydet Sevillaan ja muualle Espanjaan. Malagan pitkän matkan bussi- ja juna-asemat ovat vierekkäin. Juna-asemalle pääsee hienosti paikallisjunalla Torremolinoksesta, Benalmadenasta ja Fuengirolasta.

Pidemmän matkan bussit ja junat ovat Espanjassa hyviä. Bussimatkat ovat edullisempia kuin Suomessa, kun taas nopeat junat ovat varsin kalliita. Niihinkin voi saada lippuja edullisesti, jos tekee varauksen vähintään 15 päivää ennen matkaa, mitä aikaisemmin sen parempi.

Sevilla ei ole kaupunki muitten kaupunkien joukossa. Se on oma erilainen upea itsensä!

Hyvää äitienpäivää!

Rakastan kevättä ja voin vanhasta muistista kuvitella, miten kaunista siellä kotosuomessa on ja miten paljon energiaa upea luonto antaa. Nauti täysin rinnoin kaikista tuoksuista ja näkymistä – pienistä hetkistä.

Älä anna uskomusten jarruttaa sitä luomisvoimaa, joka sinussa on. Kerronpa omakohtaisen esimerkin. Uskoin, että minusta ei olisi löytökoirien auttajaksi, että en kykenisi olemaan ihmisten hylkäämien koirien tarhalla. Onneksi päätin kokeilla. Pelkäsin hymyni hyytyvän, mutta mitä vielä. Nyt kun olen viettänyt aikaani jo varmaan satojen koirien kanssa sydämeni laulaa ehkä kauniimmin kuin koskaan aiemmin.

Miten helposti me aliarvioimmekaan itsemme ja annamme rajoittavien uskomustemme määrätä elämämme kulun. Kuuntele sydämesi ääntä. Pelko kuuluu asiaan, mehän olemme harkitsemassa tai tekemässä jotain mitä emme ole aiemmin tehneet. Kaiken huipuksi se saattaa olla jotain sellaista, jota muut eivät hyväksy tai kunnioita. Erotumme porukasta. Uskon, että se on sen arvoista. Mitä kauniimmin sydämemme laulavat sitä enemmän voimme antaa ja saada.

Oikein hyvää Äitienpäivää!