Huikea Alpujarra

Vietin viikon upeassa Alpujarrassa juuri ennen Suomeen paluuta. Se oli ihana lomaviikko.

Alpujarran kauniit valkoiset pikkukylät ja upea vuoristo ovat näkemisen ja kokemisen arvoiset. Siellä kannattaa käydä, vaikka serpentiiniteitä ajaminen voi olla meille suomalaisille paikoin pelottava kokemus. Riippuen, mihin alueen kylistä tähtäät, matka Grandasta kestänee vähintään kaksi tuntia. Uskoisin, että Malagasta matkaa kertyy hieman enemmän. Pysähdyimme muutaman kerran ja näin vähintäänkin autosta ainakin Lanjarónin, Trevélezin, Capileiran, Pampaneiran ja Valorin.

Vietin viikon Nechiten pikkuriikkisessä kylässä, joka sekin vielä kuuluu Granadan provinssiin, vaikka näköpiirissä siintää Almeria. Välimerelle oli matkaa tunti ja se näkyi kyläämme. Jos olisin ollut lintu, olisin liidellyt sinne varmaan muutamassa minuutissa.

Tässä muutama kuva rentouttavalta reissulta.

Kaunista eikö vain?

Alpujarrassa on monta kaunista valkoista vuorien suojaamaa pikkukylää.

Luontoa, luontoa ja luontoa.

Eikös ole kivannäköinen savupiippu? Taisi olla juuri tällainen piippu, joka savussa täällä päin.

Kävelin koirani Vivin kanssa kymmeniä kilometrejä. Nautimme molemmat suunnattomasti noista retkistä ja hetkistä.

Mikä ihmeellinen luonto meitä odottikaan, joka mutkan takana piisasi ihasteltavaa.

Huikeat korkeuserot.

Merta näkyvissä!

Minusta on ihana kuvata kauniita yksityiskohtia. Niitä riittää kaikkialla.

Kohtaamisia metsätiellä.

Mitä sitä yksin olemaan

Baari on yhtä asiakasta vaille tyhjä, kun astun sisään. Miten ihmeessä sitä voisi kuoria perunoita keittiössä, jos asiakas on yksin baaritiskillä? No ei tietenkään mitenkään. Tämä on sitä espajanalaista meninikiä, josta mä niin tykkään. Baarit ja ravintolathan ovat paikkoja, joissa käsittääkseni yleensä halutaan olla yhteydessä muihin.

”Meitähän olisi kaksi yksinäistä, jos minä kuorisin nämä perunat keittiössä”, kommentoi nainen nauraen.