Teinkö oikein vai väärin?

Määrittelemme asioita oikeiksi ja vääriksi usein silloinkin, kun meillä ei oikeastaan ole edellytyksiä tehdä niin. Pahimmassa tapauksessa ajattelemme tehneemme väärin, piiskaamme ja syyllistämme itseämme ja saatamme jopa päätyä tulkintaan, että meistä ei ole mihinkään.

Huomasin jo kaukaa, että Hupsulla oli jotain ylimääräistä suussa. Päästyäni lähemmäksi tunnistin mytyn linnuksi. Koira pudotti käskystäni saaliinsa ja minä tein nopean tilannearvioin, etsin kunnon halon ja hakkasin linnun hengiltä.

Olin todella ylpeä suorituksestani. Miten nopeasti ja reippaasti olinkaan toiminut pienen viattoman eläimen parhaaksi. Kunnes sitten eilen eräs nainen kertoi koiransa napanneen fasaanin. Lintu oli ensin näyttänyt kuolleelta, mutta hetkisen kuluttua se piristyi, lähti lentoon ja pakeni paikalta. Nainen arveli linnun tekeytyneen kuolleeksi.

Välittömästi tarinan kuultuani muistin, mitä meille oli aiemmin sattunut ja miten olin toiminut. Olinko tehnyt virhearvion? Enkö ollutkaan suorittanut vastuullista urotekoa vaan puuttunut asioihin, joista en ymmärrä riittävästi? Olinko sittenkin julma linnuntappaja?

Jos koira nappaa linnun metsälenkillä, johtuisiko se siitä, että lintu on sairas tai lentokyvytön? Harvoinhan tavallinen koira pyydystää lentävää riistaa, tämä oli ainakin minun kokemuspiirissäni ensimmäinen kerta. Taisinpa loppujen lopuksi ollakin suuri auttaja ja pelastaja. Kärsivä luontokappale niin sanotusti pääsi pois.

Sama teko, erilaiset ajatukset. Miten suuri valta ajatuksilla onkaan. Ja miten kömpelö tai keskeneräinen mielessä tekemämme valinta väärän ja oikean välillä usein on. Monesti kuvittelemme kärsimyksemme tai yhtä hyvin hyvänolontunteemme syyksi jotain tapahtumaa tai toista ihmistä. Emme tiedosta, että ratkaiseva tekijä onkin oma ajatuksemme.

Minkä tarinoista valitsen? Mitä mielikuvaa kannan jatkossa? Mihin uskon? Toivon oivaltavani, että elämässä kannattaa ottaa riskejä. Teen valintoja ja elän niiden kautta. Jos odotan ollakseni valmis, katkaisen itseltäni siivet. Haluan lentää vapaasti. Taakan kanssa se ei ole mahdollista. Kuorma on liian raskas. Haluan siis antaa anteeksi ja hyväksyä keskeneräisyyden ja teot (oman ja muiden).

Haluan antaa tilaa ajatuksille, jotka antavat minulle siivet. Vähennän niiden painoa, joiden avulla luokittelen itseäni pelastajaksi tai paholaiseksi. Samoin teen niille, jotka vertaavat minua sinuun. Lennän kiitollisena ilman häpeää.