Kiitos ja onnea!

Raketit ovat paukkuneet jo muutaman tunnin. Koirat ovat rauhoittuneet. Vajaa pari tuntia ne haukahtelivat ja kävelivät levottomina. Annoin niille jokin aika sitten ruokaa, eikä onneksi kukaan neljästä ollut liian levoton syödäkseen ja nyt ne tosiaan lepäävät rauhallisina. Kello on tosin vasta kahdeksan, joten saapa nähdä miten käy, kun melu yltyy.

Mainitsin neljä koiraa. Ensi vuonna minulla näyttäisi näillä näkymin todellakin olevan niin monta koirulia. Se johtuu siitä, että tyttäreni Netta lähtee perjantaina maailmanympärimatkalle ystävänsä Pauliinan kanssa. Tyttöjen suunnitelmissa on palata Suomeen heinäkuussa, mutta syksyllä Netta suoritta opiskeluihinsa sisältyvän pakollisen ulkomaanvaihdon, joten hänen Taco koiransa saattaapi olla hoidossani lähes koko vuoden.

Mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea uusi vuosi tuo tullessaan. Keskiviikkona (2.1.) vedän Tampereella olet sitä mitä ajattelet- tilaisuuden ja seuraavan viikon keskiviikkona jatkan vastaavia iltoja kerran viikossa Jyväskylässä.

Tarkoitukseni on ollut jatkaa espanjan opintoja, tehdä gradu ja saada maisterin paperit vuonna 2013. En sanonut sitä kovin pontevasti, sillä juuri tällä hetkellä en tunne suurta opiskelumotivaatiota. Lienee varsin normaali tunne näin loman aikaan.

Kiitän kaikkia lukijoitani ja kiitän kaikkia, jotka ovat käyneet tilaisuuksissani. Kiitos kaikille tukijoilleni. Suuri kiitos kaikille teille, joiden kanssa olen saanut viettää aikaani tai muuten tehdä yhteistyötä. Kiitos sinulle!

Toivon kaikille erittäin hyvää uutta vuotta! Unelmoidaan suuria ja nautitaan pienistä!

Otteita elämästäni vuodelta 2012.


Tammikuussa laskimme pilvien päällä. Andalucia on ihmeellinen aurinkopaikka. Granadasta pääsee tunnissa sekä välimeren rannalle lötköttämään että vuoristoon (Sierra Nevada) laskettelemaan. Kuvassa etualalla saksalainen kurssitoverini Selina ja taustalla muita opiskelutovereitani.


Sain nauttia Granadan häikäisevästä kauneudesta.


Lumoava Alhambra Granadan keskustassa. En usko, että koskaan kyllästyn tähän maisemaan. Se osui usein montakin kertaa päivässä lenkkipolkumme varrelle.


Pääsiäisenä Netta tuli käymään Espanjassa. Vietimme yhdessä lähes kaksi viikkoa. Näimme tyylikkään Madridin, hienostuneen Sevillan sekä upean Granadan ja kertelimme Aurinkorannikkoa menneitä muistellen. Kohta saan seurata tyttöjen matkablogista uusia seikkailuita.


Rakastuin Espanjan luomuhedelmiin ja -vihanneksiin.


Toukokuussa Vivi hyppäsi hylättyjen koirien turvakodissa syliini ja vuokaemäntäni Tao-kissa vahvisti oletukseni, että sekä lääketieteellisin kokein (aikuisena) että käytännössä todettu kissa-allergiani oli poissa.


Kesäkuussa vuokraemäntä opetti paellan tekoa.

Heinäkuussa alussa törmäsin kadulla Simbaan ja Hupsuun.


Vähän myöhemmin heinäkuussa löysin hylätyn Nokian erään huoltoaseman pihalta Malagan ja Granadan väliltä. Onnekseni sain sen turvaan Sierra Nevadan lähellä sijaitsevaan hyvään löytöeläintarhaan.


Elokuussa juuri ennen Suomeen paluuta vietin viikon ystävien kanssa Alpujarrassa. Kaunista ja kuumaa. Alue upeine pikkukylineen ei muuten ole hirmu kaukana aurinkorannikoltakaan.


Syyskuun raikkaat tuulet ja värit tuntuivat tällä kertaa erityisen hyviltä. Takanahan oli pitkä kaunis kuuma Andalucian kesä.


Lokakuussa nautimme Suomen ja Jyväskylän luonnosta. Sain voimaa myös koirien ilonpidon seuraamisesta ja niiden paijauksesta.


Sitten se ihme taas tapahtui. Lumi peitti maan. Olin unohtanut, miten paljon lumi valaisee. Valovoimaa lisäsi koirien ilo. Todennäköisesti ne saivat ensi kertaa kirmailla lumessa. Lumi on erittäin kaunista katseltavaa. Sitä paitsi yhä harvemmin palelen pihalla. Osaan pukeutua näihin olosuhteisiin enkä juuri kanna huolta ulknäöstäni.


Joululoma. Olen saanut viettää aikaa tyttäreni kanssa jo useamman päivän ja niin aion tehdä, kunnes hänen maailmanympäriseikkailunsa perjantaina alkaa.

Mainokset

Joulurauhaa

Jos olisit kertonut minulle viime jouluna, että vuoden päästä joulua kanssani viettävät muun muassa kolme Espanjasta adoptoimaani koiraa, en olisi varmasti uskonut moista.

Niin siinä kuitenkin kävi. Ensin syliini hyppäsi huhtikuussa Vivi ja pari kuukautta myöhemmin pelastin ystäväni kanssa kadulta Hupsun ja Simban.

Olen ollut myötävaikuttamassa myös siihen, että muutama muu ihmisten espanjassa hylkäämä koira viettää nyt ensimmäistä jouluaan Suomessa. Olen niin onnellinen sekä näiden koirien että heidän uusien perheenjäsentensä puolesta.

Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen saanut auttaa koiria ja tehdä muutakin hyvää. Hyvän tekeminen tuntuu valtavan hyvältä. Se hyväilee ja hoitaa jokaista soluani. Onneksi hyvää voi tehdä monella tavalla. Voi antaa aikaa, rahaa, hymyä, kiitosta, kauniita sanoja, armoa ja vaikka mitä. Voi tehdä hyvää olla vaan. Kun teen hyvää itselleni, teen sitä samalla sinulle ja koko luomakunnalle.

Toivon sinulle ja läheisillesi oikein mukavaa joulua!

Minun perheeni. Vasemmalta Hupsu, Vivi ja Simba. Hupsu ja Simba ovat lähes varmasti veljeksiä ja Vivi puolestaan on porukan kuningatar. Löytökoirien iästä ei ole faktaa, mutta jokaiselle turvakodista lähtevälle koiralle tehdään passi, johon ikä merkitään. Eläinlääkäri arvioi sen hampaista. Nämä kaverukset täyttävät kaikki tuon arvioin mukaan tammi-helmikuussa kaksi vuotta. Roduista ei ole tietoa, paitsi se on selvää,että Vivissä on kääpiöpinseriä.

Kaunis Camy on asustellut heinäkuusta alkaen Joensuussa. Espanjalaiset ystäväni löysivät sen viime talvena tien poskesta. Miehet matkasivat vanhempiensa luokse, kun näkivät koiran. Nämä eläinsuojeluaktiivit olivat pahoillaan, mutta tuumivat, että aina ei voi auttaa (Espanjassa ”koira- ja kissaongelma on valtava). Kun koira oli samassa paikassa vielä poikien tehdessä kotimatkaa, he eivät voineet enää hurauttaa ohi. Sitä paitsi, oli kylmä ja satoi lunta. Miehillä oli jo useampi koira, joten heille oli selvää, että Camyksi nimetty heikossa kunnossa oleva upea tyttö piti hoitaa kuntoon, mutta sille oli etsittävä uusi koti.

Susanna näki Camyn kuvan sivuillani facebookissa ja tunsi, että tuossa on heidän koiransa, vaikkakin perheessä oli ennestään jo kaksi espanjasta adoptoitua koiraa. Kerroimme pariskunnalle ylistäviä sanoja Camysta, mutta Susanna ja Jyrki eivät joutuneet pettymään, vaan sanovat, että Camy on tarinaakin ihmeellisempi. Pariskunta teki sanojensa mukaan ikimuistoisen reissun Granadaan. Tässä valmistaudutaan kotimatkaan Malagan lentokentällä.

Ihana pikkuinen Grisa-tyttö oli hylätty jo pentuna. Se on Granadan Alboloten turvakodin (ja yhdistyksen) hoidokkeja, mutta se ei asunut tarhalla, jota yhdistys ylläpitää, vaan se oli sijoitettuna erään aktiivin kotiin. Grisa saapui elokuussa Jyväskylään. Tämä vajaa yksivuotias koiruli on sopeutunut lostavasti uuteen kotiinsa ja se rakastaa lunta.


Siru pongasi Aguan kuvan perustamaltani Facebook-sivulta ja tiesi välittömästi, että tuon koiran hän haluaa, jos vaan mahdollista. Hyvinhän siinä kävi. Agua on asunut Tampereella jo puoli vuotta. Agua on Sirulle kaikki kaikessa ja piskuinen tyttö nauttii jopa talvesta.

Lähetin Marille kuvia muutamasta koirasta. Olimme saaneet tiedon pienestä kaverista, jonka eräs nainen Granadan lähellä olevasta pikkukylästä oli löytänyt. Hän oli ottanut koiran kotiinsa ja halusi ”meidän” löytävän sille uuden kodin. ”Meidän” tarkoittaa aiemmin mainitsemaani yhdistystä, jossa toimin varsin aktiivisesti. Lähetin Marille huonolaatuisen kännykkäkuvan myös tuosta koirasta ja hän tykästyi siihen heti.

Koira, jota aloimme Marin pynnöstä kutsua Suloksi, oli aika eri näköinen kuin tässä yllä olevassa kuvassa. Sen karva oli pitkä ja takkuinen. Kävin katsomassa poikaa ja kohtasin oikein ystävällisen aktiivisen kaverin. Varmistimme vielä, että se tulee hyvin toimeen lasten ja kissojen kanssa. Elokuussa Sulosta tuli kankaanpääläinen ja sitä rakastavat kaikki, jotka sen tuntevat. Juuri ennen matkaa poitsu kävi parturissa, joten eikös näytä komeelta? Kuva – Sulon, Vivin ja Grisan eka päivä Suomessa.


Auttamis- ja vapaaehtoistyötä on vaikka mitä ja koirien auttaminen sisältää sekin monenmoista vaihetta. Moni koira on saanut apua Antoniolta ja Carmenilta.


Tässä kuvasssa ja seuraavissa alla elämäni juhlahetkiä. Toki niitä on paljon muitakin.


Aina, kun mahdollista, kerron, että koirani ovat espanjasta adoptoituja. Uskon, että sellaista viestiä levittämällä autan ihmisiä tiedostamaan, että koiraa hankkiessa adoptiotakin kannattaa harkita. Enkä mä muuten esittele yllä jotain valitsemaani valiojoukkoa, vaan kaikki ne koirat, jotka tuellani saivat kodin Suomesta.

Vedän kolme ilmaistilaisuutta Tampereella

Kirjoitin pari päivää sitten, että haluan järjestää kolme tilaisuutta Tampereella. Haasteena oli löytää paikka. Se asia on nyt järjestyksessä, on markkinoinnin vuoro.

Toivon, että välität viestiä. Ensimmäinen tilaisuus on jo lauantaina, seuraava keskiviikkona ja kolmas keskiviikkona 2.1.2013.

Liitän tähän vielä saman tekstin, joka on tilaisuus-sivulla.

Tulossa kolme tilaisuutta Tampereella.
1 Voimavaroja joulunviettoon, lauantaina 22.12. kello 16-18.
2 Joulurauhaa, tapaninpäivänä eli keskiviikkona 26.12. kello 16-18.
3 Olet sitä mitä ajattelet, keskiviikkona 2.1.2013 kello 18-20 (huom. eri aika kuin aiemmat edellä)

Paikka: Ilontila, Väinölänkatu 1 B, 2 krs.

Ilmoittautuminen ei ole välttämätön, mutta mielelläni otan niitä vastaan osoitteessa lenita.lehtonen@gmail.com, jotta saan käsitystä osallistumisaktiivisuudesta. Laita mukaan päivä, jolloin aiot osallistua. Toki olet tervetullut vaikka jokaiseen.

Vapaa pääsy (lipas, jota voit halutessasi kartuttaa)

Tervetuloa!

Tapahtumista tarkemmin:

1 Voimavaroja joulunviettoon

Tilaisuuden tavoitteena on vähentää osallistujan stressiä ja auttaa häntä nauttimaan joulusta aiempaa enemmän. Kyseenalaistamme ajatuksiamme ja etsimme tilalle uusia sekä ajattelu- että toimintatapoja. Tilaisuus on tarkoitettu kaikille, joiden sydän ei tunnu rauhaa saavan, vaan he stressaavat ja ahdistuvat enemmän tai vähemmän joulun aikaan. Osaa rasittaa perheen tai tietyn perheenjäsenen kohtaaminen ja varsinkin ajanvietto näiden ihmisten kanssa. Erityisesti suosittelen tilaisuutta niille, jotka tunnistavat kokevansa samoja tuntemuksia joulusta toiseen ja haluavat asiaan muutosta. Mukaan ovat tietysti tervetulleita kaikki aiheesta kiinnostuneet.
“Kaiken kauniin ja suuren tässä maailmassa on luonut pelkkä ajatus tai tunne ihmisen sisimmässä.” (Kahlil Gibran)

2 Joulurauhaa

Jotkut meistä viettävät koko joulun yksin, toiset osan aikaa. Osalle se sopii mainiosti, mutta jotkut kärsivät, moni kokee jotain siltä väliltä. Tilaisuus on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat viettää tapania toivottaen rentouttavia ajatus- ja toimintamalleja tervetulleiksi.
”Onnellisuus on se kun ajatuksesi, sanasi ja tekosi ovat sopusoinnussa.” (Mahatma Gandhi)

3 Olet sitä mitä ajattelet

Henry Ford sanoi: ”Jos ajattelet, että osaat tai ajattelet, että et osaa, olet oikeassa.” Mahatma Gandhi puolestaan kehottaa: ”Ole sinä se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.” Ajatuksillamme on valtava voima. Tilaisuus on tarkoitettu kaikille aiheesta kiinnostuneille. Parhaiten se palvelee uusia ajatus- ja toimintamalleja etsiviä.

Näin sitä mennään

Alustan aiheesta ja sen jälkeen vastailen kysymyksiin. Toivon vilkasta keskustelua, joka on aina toteutunutkin. Villasukat, kutimet ja muistilehtiöt, joihin saa piirrellä mitä mieleen juolahtaa, ovat enemmän kuin sallittuja. Kuin myös kaikki muu vastaava, joka rentouttaa, mutta ei häiritse muita.

Minulle sopii laittaa kysymyksiä ja ajatuksia myös etukäteen. Sähköpostiosoitteeni on siis lenita.lehtonen@gmail.com

Siitä onkin jo aikaa, kun olen viimeksi vetänyt tilaisuuksia Pirkanmaalla. Ihan loistavaa, että sain tämän mahdollisuuden. Kiitos kaikille ideoista ja kannustuksesta. Kiitos Essi Toloselle, Ilontila.

Vielä kerran, tervetuloa!

Lenita
gsm 050 345 1035
lenita.lehtonen@gmail.com
http://www.lenitalehtonen.fi

Lahjavinkit 4.

Rakastan kosketusta. Ehkä pitkälti juuri sen vuoksi kävin Granadassa ollessani rapsuttamassa hylättyjä koiria turvakodissa ja suoritin shiatsu-, hieronta- sekä reikikurssin. Sain koskettaa ja minua kosketettiin. Espanjassa kosketellaan paljon, joten se varmasti vähensi koti-ikävää. Oletan, että suuri osa maailman kansasta on kaltaisiani – me nautimme hyvää tarkoittavasta kosketuksesta.

Useimmat lapset ovat innoissaan, jos piirtelemme kuvioita heidän selkäänsä ja he saavat arvuutella, mitä piirsimme. Lähes kaikki tuntemani lapset ja aikuiset nauttivat, kun heidän jalkapohjiaan hierotaan. Samoin hyvältä tuntuu pään ja hiusten koskettelu. Voimme hieroa, harjata, rapsuttaa ja tehdä palmikoita. Minulle saa mieluusti tehdä noita kaikkia. Muistan miten vanha taatani (isoisäni) nautti, kun kammalla rapsuttelin hänen harvahapsista päänahkaansa. Entä miten kivaa onkaan kämmenien ja sormien hieronta ja hipaisukoskettelu. Ihmisen kehossa on paljon kosketuksesta nauttivia paikkoja.

Amerikkalainen aivotutkija Jill Bolte Taylor koki 37-vuotiaana voimakkaan aivohalvauksen. Toivuttuaan nainen alkoi kiertää maailmaan kertoen kokemuksistaan. Time Magazine nosti hänet vuonna 2008 tuottamansa maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen listalle. Hän kirjoitti kokemastaan kirjan, joka on käännetty myös suomeksi (Elämäni oivallus – Kuinka toivuin aivohalvauksesta). Taylor kertoo miten vähän häntä kosketettiin. Potilaan huoneessa saattoi olla paljonkin henkilökuntaa, mutta kosketus oli vähäistä. Hänen ei oletettu sitä kaipaavan eikä hän ylipäätään oletettu olevan tietoinen mistään, kun tilanne oli akuutti. Kun Taylorin äiti saapui sairaalaan, hän kiipesi saman tien tyttärensä sänkyyn ja painautui vasten tämän ihoa. Siitä alkoi toipuminen.

Kosketuksella on voima, jota me emme varmasti edes täysin vielä ymmärrä. Se ei vain tunnu hyvältä, vaan se parantaa ja se tuo meidät tähän hetkeen. Se helpottaa oloa ja lohduttaa, se yhdistää ja rentouttaa. Taylorin äiti varmasti alitajuisesti tiedosti, että kosketuksen ja ihon kautta hän pystyy vuorovaikuttamaan, luomaan yhteyden tyttäreensä. Oletan, että tuo yhteys ja sen herättämä turvallisuuden tunne ja luottamus synnyttivät tahdon ja näistä syntyi sitten se pohja, joka mahdollisti toipumisen alkamisen.

Suomessa ei ole tapana kovasti halailla, mutta minusta on kiva tehdä niin. Silti usein vasta jälkikäteen huomaan, että eipä tullut kosketettua kaveria. Tässä asiassa minua estelevät turhan usein myös sisarukset häpeys ja epäilys sekä niiden serkku ujous. Aina välillä kysyn tai ehdotan halausta ja harva siitä kieltäytyy. Ja kerran, kuten täälläkin olen joskus kirjoittanut, ajauduin halailemaan erään tuntemattoman mummon kanssa Porin Sokoksen elintarvikeosastolla. Se oli ihanaa se.

Lemmikkien kosketusterapia – se todellakin on terveellistä ja terapeutista. Ensin ajattelin, että minä hoidan yhden koiristani koskettamalla kuntoon, mutta nyt tiedän paremmin. Niitä saa silittää, hieroa ja rapsuttaa . Olemme antaneet ja saaneet toisiltamme niin paljon, että en osaa sitä sanoin kuvailla.

Kosketellaan toisiamme. Ensin minä kutittelen sinun jalkapohjiasi viisi minuuttia ja sitten sinä teet samoin minulle. Mitä jos laittaisit pakettiin tekstin, jossa kerrot antavasi kultasellesi puoli tuntia niska-hartiahierontaa? Olen varma, että se on mieluinen lahja. Enkä usko, että voimme hieroa väärin eli vahingoittaa toista. Jos haluat vinkkejä, niitä löytyy netistä vaikka kuinka paljon ja YouTubessa on videoita. Toki ne ostetut lahjakortit ovat mukava myös ja onhan se hienoa, että alan pienyrittäjät saavat töitä. Nämä lahjat mieluumminkin täydentävät toisiaan kuin sulkevat toisensa pois.

Kosketus antaa lämpöä ja voimaa, se lataa. Koskettaa voi toki myös ajatuksin, sanoin, hymyllä ja silmillä. Puhukaamme enkelten kieltä ja kutitelkaamme kosketuspiirissämme olevia siivillämme ja ulottakaamme siipemme koko tämän maailman pallon ympärille rauhan nimissä.

Minulla on unelma

Tiedämme, että joulu ei ole kaikille yhtä juhlaa. Osa stressaa enemmän ja toiset vähemmän. On niitä, jotka kokevat yksinäisyyttä ja tuntevat itsensä entistä enemmän ulkopuolisiksi. Minäkin olen kokenut monenlaisia jouluja ja tunteita tuon rauhan juhlan ympärillä. Uskon, että pystyn samaistumaan aika monenlaisiin juttuihin.

Intohimoni on auttaa ihmisiä rennommiksi omaa ajatteluaan kyseenalaistamalla. Tavoittelen uusien ajattelu- ja usein myös toimintamallien käyttöönottoa. Ihmisen mielikuvitus ja luovuus ovat valtava pääoma, jota ohjaamalla elämä voi saada aivan uuden suunnan.

Haluan järjestää Tampereella kolme tilaisuutta.

1 Voimavaroja joulunviettoon

Tilaisuus on ennen joulua ja se on tarkoitettu kaikille, joiden sydän ei tunnu rauhaa saavan, vaan he stressaavat ja ahdistuvat enemmän tai vähemmän joulun aikaan. Osaa rasittaa perheen tai tietyn perheenjäsenen kohtaaminen ja varsinkin ajanvietto näiden ihmisten kanssa. Erityisesti suosittelen tilaisuutta niille, jotka tunnistavat kokevansa samoja tuntemuksia joulusta toiseen ja haluavat asiaan muutosta. Mukaan ovat tietysti tervetulleita kaikki aiheesta kiinnostuneet.
”Kaiken kauniin ja suuren tässä maailmassa on luonut pelkkä ajatus tai tunne ihmisen sisimmässä.” (Kahlil Gibran)

2 Joulurauhaa

Tilaisuus on tapaninpäivänä. Jotkut meistä viettävät koko joulun yksin, toiset osan aikaa. Osalle se sopii mainiosti, mutta jotkut kärsivät, moni kokee jotain siltä väliltä. Tilaisuus on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat viettää tapania toivottaen rentouttavia ajatus- ja toimintamalleja tervetulleiksi.
”Onnellisuus on se kun ajatuksesi, sanasi ja tekosi ovat sopusoinnussa.” (Mahatma Gandhi)

3 Olet sitä mitä ajattelet

Henry Ford sanoi: ”Jos ajattelet, että osaat tai ajattelet, että et osaa, olet oikeassa.” Mahatma Gandhi puolestaan kehottaa: ”Ole sinä se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.” Ajatuksillamme on valtava voima. Kun ajatuksemme muuttuvat, elämämme muuttuu. Tilaisuus järjestetään joulun ja uudenvuoden välipäivinä tai heti tammikuun alussa. Se on tarkoitettu kaikille aiheesta kiinnostuneille. Parhaiten se palvelee uusia ajatus- ja toimintamalleja etsiviä.

Kunkin tilaisuuden kesto on kaksi tuntia. Olen yleensä toiminut niin, että ensin alustan aiheesta ja sen jälkeen vastailen kysymyksiin. Toivon vilkasta keskustelua, joka on aina toteutunutkin.

Villasukat, kutimet ja muistilehtiöt, joihin saa piirrellä mitä mieleen juolahtaa, ovat enemmän kuin sallittuja. Kuin myös kaikki muu vastaava, joka rentouttaa, mutta ei häiritse muita.

Glögin asemesta tarjoan, mikäli se vain tilaisuuden pitopaikan puolesta on mahdollista, rapsutusterapiaa. Tapahtumaan osallistuisivat nimittäin kaksi entistä koditonta, aivan ihanaa Espanjasta adoptoimaani koiraa.

Tilaisuudet ovat maksuttomia. Laitan esille lippaan, jota kukin voi halutessaan kartuttaa.

Niin, olen valmis vetämään nämä kolme tilaisuutta, mutta asiassa on yksi iso MUTTA. Minulla ei ole paikkaa eikä resursseja tilavuokriin. Voitko sinä auttaa minua tässä? Myös tilaisuudesta tiedottaminen on erittäin ajankohtaista, vaan sitä on ilman paikkatietoa hankala tehdä.

Autathan minua tekemään unelmastani totta? Otan kaikki vinkit ja tarjoukset ilolla vastaan. Numeroni on 050 345 1035 ja sähköpostiosoitteeni lenita.lehtonen@gmail.com

LISÄTTY 18.12.! SE ONNISTUI! Kiitos ideoista ja kannustuksesta! Ne antoivat voimaa! Kiitos Essi Tolonen, Ilontila! Alla olevassa kommentissa tarkemmat tiedot. Kaikki tilaisuudesta tiedottamisessa tervetullutta!

Lahjavinkit 3.

”Ovikello soi, kukahan siellä mahtaa olla” tyyppiset yllätysvierailut ovat kai nykyisessä kiirettä pitävässä maailmassa jääneet vähiin. Minua on tällä viikolla kuitenkin ilahdutettu parilla melkein vastaavalla lahjalla. Alkuviikosta ystäväni laittoi tekstarin kysyen, että sopiiko tulla hetken päästä visiitille ja eilen toinen ihanainen esitti melkein saman kysymyksen Facebookissa. Viimeksi mainittu tuli ovesta tunnin päästä vastaleivottujen piparien kanssa. Mikäs sen parempi lahja voisi olla? Toinen lahjoittaa omaa aikaansa.

Upea lahja on tämä seuraavakin: Eräs ihana ystäväni kyyditsi minut muutama päivä sitten taajaman ulkopuolella olevaan ostoskeskukseen ja toinen on luvannut tehdä niin, kun seuraavan kerran tarvetta ilmenee. Oletan, että ihan huippu lahja olisi tämäkin monelle autottomalle, liikuntarajoitteiselle tai muuten vaan seuraa halajavalle.

Autoin juuri vanhusta lähimarketissa hedelmien punnitsemisessa ja muistin, että tällaisetkaan asiat eivät ole itsestään selviä. Mies tuli markettiin taksilla ja minä mietin, miten erilainen onkaan tunnelma, kun kyydin tarjoaa ystävä tai naapuri. Hyvä silti, että taksikin saa hommia, mutta ei se vastaa palvelusta pyyteettä tarjoavan lähimmäisen tukea. Myös kyyti hautausmaalle olisi varmasti todella iso asia monelle vanhuksille. Liikkuminen pimeässä ja lumessa yksin ei ole kaikille simppeliä. Toisen ihmisen käsivarrelle ja läsnäololle on tilausta.

Koska aiemmin mainitussa Facebookissa voi seurata ihmisten touhuja, niin luinpa erään kaverin osallistuvan tänään suvun joululounaalle. Eikä sitä syöty kotikaupungissa, vaan pariskunta sai tehdä matkan pääkaupunkiin. Tuntuivat ottavan ilon irti reissusta ja nautiskelevan hotelliviikonlopusta.

Mielestäni hieno idea tuollainen suvun joululounas ja sekin voi olla tosi hyvä ratkaisu, että se syödään näin ajoissa. Ehkä sakki välttyy muutamalta stressaavalta reissulta joulupyhinä. Sen joulurauhan saavuttaminen kun ei muutenkaan ole itsestään selvyys.

Pidän kovasti Joulumaa-kappaleen sanoista. Tykkään laulaa sitä ja kuuntelen sitä mielelläni Katri Helenan laulamana. Oletko kiinnittänyt huomiosi laulun sanoihin?

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy;
Sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy
Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa
Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista
Kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista
Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan
Sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä
Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha
Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha

Kannattaa kuunnella itseään. Jollekin voi olla helpompaa viettää perheensä kanssa tunteja kuin koko viikonloppu. Jos se on jo moneen kertaan huomattu, niin ehkä silloin on rauhan nimissä parempi satsata ja rajata yhdessäolo muutamaan tuntiin. Tilanteet ja tunnelmat voivat onneksi muuttua paremmaksi, varsinkin kun edetään rauhan tietä ja sinne siis päästään sillä sisäisellä kuuntelulla ja kaikkien osapuolien kunnioituksella, huomattavasti todennäköisemmin kun pakolla ja täytymisellä. Se, mikä ei ehkä tänä jouluna ole mahdollista, voi olla sitä ensi jouluna.

Kunpa emme rakentaisi mielikuvissamme turhan suuria odotuksia, emme muita kohtaan, emmekä itseämme. Olen katsellut ärsyyntyneenä lapsia, jotka ovat tyytymättömiä lahjoihinsa. Olen kuitenkin monesti käyttäytynyt kuin tuo lapsi, vaikka oma pettymykseni on tullut läpi eri tavalla.

Olen huomannut, että ne matkat, jotka olen tehnyt ilman suurempia odotuksia, ovat usein olleet niitä parhaita reissuja. Ei ole sattuma, että moni stressaa niin kesälomasta kuin joulustakin. Uskon, että pitkälti kyse on juuri niistä odotuksista, joita mielessämme rakentelemme.

Olkaamme tavoittelematta tai odottamatta itseltämme ja muilta täydellisyyttä tai jotain sellaista, mitä he eivät kykene antamaan tai olemaan. Kukaan ei muista viikon päästä, että kinkku oli hieman ylikypsää tai eteinen jäi siivoamatta. Aina kun ajatukseni vievät sinne eteiseen (keskeneräisiin asioihin, töihin ja ihmissuhteisiin; menneeseen ja tulevaan), OLEN SIELLÄ (niin vahva on mielikuvien voima) ja yritän tiedostamattani vetää muunkin juhlakansan pois tästä hetkestä mukaani tuohon pikkuiseen ahtaaseen tilaan, jossa vallitsee sekasotku.

Olkoon mielemme rento ja vapaa. Lähetän rauhaa joka sydämeen.

PS. Jos tykkäsit näistä ajatuksista, niin kannattaa lukea myös aiemmat lahjavinkit.

Kyllä kiitos!

Ystäväni kutsui minut lounaalle ja minä otin tietysti lahjan ilomielin vastaan. Olen nimittäin esittänyt universumille toiveen siitä, että kaiken hyvän vastaanottaminen on minulle yhä helpompaa.

Seisomme lounaslinjalla ja minä kaivan ajatuksissani korttini esille. Lounasseurani huomaa sen ja tiedustelee, että saahan hän maksaa, kuten puhe oli.
”Ai niin, tietysti ja kiitos”, vastaan iloisesti. Otamme ruuat lautaselle ja minä päädyn ensimmäisenä kassaneidin reviirille. Ennen kuin huomaammekaan, olen ajatuksissani maksanut lounaani (vain omani!). Ystäväni ehtii sentään tarjota teen jälkiruuaksi.

Jos olen ollut yksi niistä naisista, joka on kantanut ne raskaimmat ruokakassit kumppanin kulkiessa rinnalla kädet vapaana tai kevyemmässä lastissa, olisin sen ymmärräryksen varassa, joka minulla nyt on, uskoakseni ja toivottavasti katsonut peiliin. Kertoipa minulle eräs leidi kerran, että ei anna miehensä siivota, koska tuo ei kuitenkaan saa yhtä hyvää jälkeä aikaiseksi. Miten monessa asiassa olenkaan noudattanut samaa ideaa, vaikka siivouksessa en kyllä. Miten uuvuttavia tapoja sitä ihminen mukanaan kuljettaa!

Taidanpa kinnittää seinälleni vahvistuslauseen” Otan kiitollisena kaiken hyvän vastaan.”