Kun seuraavan kerran ostat tee- tai kahvikupposen, maksa toinenkin. Pyydä sitten myyjää antamaan se seuraavalle asiakkaalle kertoen, että se on lahja toiselta asiakkaalta. Voihan se olla lounaskin tai vaikka jalkahoito tai mitä ikinä keksitkään. Voin vain kuvitella miltä naapurin yksinhuoltajaäidistä tuntuisi, jos hänen postiluukustaan tippuisi yllättäen lahjakortti.
Itse jätin kerran kukkakimpun (nimettömänä) erään yksinhuoltajan oven taakse ja jaoin kadullakin pari kimppua. Miten monin tavoin voimmekaan ilahduttaa tuntemattomia (ja niitä ”hei tuttuja”) mummoja, pappoja, murkkuja ja ja….
Eikä tämä jää useinkaan rahasta kiinni, sillä teen saa aika edullisesti.
Tiedämme, että näin molemmat osapuolet tuntevat suurta mielihyvää. Sen lisäksi se ehkä opettaa meitä anteliaammiksi ja toisaalta, mikä on usein paljon vaikeampaa, se opettaa meitä ottamaan vastaan – hyvää ja vieraalta.
Monet ”pienetkin” teot ovat suuria ja antavat toivoa ja uskoa hyvään. Yksinäiselle ne saattavat antaa rohkaisua siitä, että tukea on sittenkin tarjolla, emme olekaan täällä yksin.
Kortin saaminen on tosi hienoa myös!
Lenitan juttuja 