Rakastan kosketusta. Ehkä pitkälti juuri sen vuoksi kävin Granadassa ollessani rapsuttamassa hylättyjä koiria turvakodissa ja suoritin shiatsu-, hieronta- sekä reikikurssin. Sain koskettaa ja minua kosketettiin. Espanjassa kosketellaan paljon, joten se varmasti vähensi koti-ikävää. Oletan, että suuri osa maailman kansasta on kaltaisiani – me nautimme hyvää tarkoittavasta kosketuksesta.
Useimmat lapset ovat innoissaan, jos piirtelemme kuvioita heidän selkäänsä ja he saavat arvuutella, mitä piirsimme. Lähes kaikki tuntemani lapset ja aikuiset nauttivat, kun heidän jalkapohjiaan hierotaan. Samoin hyvältä tuntuu pään ja hiusten koskettelu. Voimme hieroa, harjata, rapsuttaa ja tehdä palmikoita. Minulle saa mieluusti tehdä noita kaikkia. Muistan miten vanha taatani (isoisäni) nautti, kun kammalla rapsuttelin hänen harvahapsista päänahkaansa. Entä miten kivaa onkaan kämmenien ja sormien hieronta ja hipaisukoskettelu. Ihmisen kehossa on paljon kosketuksesta nauttivia paikkoja.
Amerikkalainen aivotutkija Jill Bolte Taylor koki 37-vuotiaana voimakkaan aivohalvauksen. Toivuttuaan nainen alkoi kiertää maailmaan kertoen kokemuksistaan. Time Magazine nosti hänet vuonna 2008 tuottamansa maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen listalle. Hän kirjoitti kokemastaan kirjan, joka on käännetty myös suomeksi (Elämäni oivallus – Kuinka toivuin aivohalvauksesta). Taylor kertoo miten vähän häntä kosketettiin. Potilaan huoneessa saattoi olla paljonkin henkilökuntaa, mutta kosketus oli vähäistä. Hänen ei oletettu sitä kaipaavan eikä hän ylipäätään oletettu olevan tietoinen mistään, kun tilanne oli akuutti. Kun Taylorin äiti saapui sairaalaan, hän kiipesi saman tien tyttärensä sänkyyn ja painautui vasten tämän ihoa. Siitä alkoi toipuminen.
Kosketuksella on voima, jota me emme varmasti edes täysin vielä ymmärrä. Se ei vain tunnu hyvältä, vaan se parantaa ja se tuo meidät tähän hetkeen. Se helpottaa oloa ja lohduttaa, se yhdistää ja rentouttaa. Taylorin äiti varmasti alitajuisesti tiedosti, että kosketuksen ja ihon kautta hän pystyy vuorovaikuttamaan, luomaan yhteyden tyttäreensä. Oletan, että tuo yhteys ja sen herättämä turvallisuuden tunne ja luottamus synnyttivät tahdon ja näistä syntyi sitten se pohja, joka mahdollisti toipumisen alkamisen.
Suomessa ei ole tapana kovasti halailla, mutta minusta on kiva tehdä niin. Silti usein vasta jälkikäteen huomaan, että eipä tullut kosketettua kaveria. Tässä asiassa minua estelevät turhan usein myös sisarukset häpeys ja epäilys sekä niiden serkku ujous. Aina välillä kysyn tai ehdotan halausta ja harva siitä kieltäytyy. Ja kerran, kuten täälläkin olen joskus kirjoittanut, ajauduin halailemaan erään tuntemattoman mummon kanssa Porin Sokoksen elintarvikeosastolla. Se oli ihanaa se.
Lemmikkien kosketusterapia – se todellakin on terveellistä ja terapeutista. Ensin ajattelin, että minä hoidan yhden koiristani koskettamalla kuntoon, mutta nyt tiedän paremmin. Niitä saa silittää, hieroa ja rapsuttaa . Olemme antaneet ja saaneet toisiltamme niin paljon, että en osaa sitä sanoin kuvailla.
Kosketellaan toisiamme. Ensin minä kutittelen sinun jalkapohjiasi viisi minuuttia ja sitten sinä teet samoin minulle. Mitä jos laittaisit pakettiin tekstin, jossa kerrot antavasi kultasellesi puoli tuntia niska-hartiahierontaa? Olen varma, että se on mieluinen lahja. Enkä usko, että voimme hieroa väärin eli vahingoittaa toista. Jos haluat vinkkejä, niitä löytyy netistä vaikka kuinka paljon ja YouTubessa on videoita. Toki ne ostetut lahjakortit ovat mukava myös ja onhan se hienoa, että alan pienyrittäjät saavat töitä. Nämä lahjat mieluumminkin täydentävät toisiaan kuin sulkevat toisensa pois.
Kosketus antaa lämpöä ja voimaa, se lataa. Koskettaa voi toki myös ajatuksin, sanoin, hymyllä ja silmillä. Puhukaamme enkelten kieltä ja kutitelkaamme kosketuspiirissämme olevia siivillämme ja ulottakaamme siipemme koko tämän maailman pallon ympärille rauhan nimissä.
Lenitan juttuja 