Jos olisit kertonut minulle viime jouluna, että vuoden päästä joulua kanssani viettävät muun muassa kolme Espanjasta adoptoimaani koiraa, en olisi varmasti uskonut moista.
Niin siinä kuitenkin kävi. Ensin syliini hyppäsi huhtikuussa Vivi ja pari kuukautta myöhemmin pelastin ystäväni kanssa kadulta Hupsun ja Simban.
Olen ollut myötävaikuttamassa myös siihen, että muutama muu ihmisten espanjassa hylkäämä koira viettää nyt ensimmäistä jouluaan Suomessa. Olen niin onnellinen sekä näiden koirien että heidän uusien perheenjäsentensä puolesta.
Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen saanut auttaa koiria ja tehdä muutakin hyvää. Hyvän tekeminen tuntuu valtavan hyvältä. Se hyväilee ja hoitaa jokaista soluani. Onneksi hyvää voi tehdä monella tavalla. Voi antaa aikaa, rahaa, hymyä, kiitosta, kauniita sanoja, armoa ja vaikka mitä. Voi tehdä hyvää olla vaan. Kun teen hyvää itselleni, teen sitä samalla sinulle ja koko luomakunnalle.
Toivon sinulle ja läheisillesi oikein mukavaa joulua!
Minun perheeni. Vasemmalta Hupsu, Vivi ja Simba. Hupsu ja Simba ovat lähes varmasti veljeksiä ja Vivi puolestaan on porukan kuningatar. Löytökoirien iästä ei ole faktaa, mutta jokaiselle turvakodista lähtevälle koiralle tehdään passi, johon ikä merkitään. Eläinlääkäri arvioi sen hampaista. Nämä kaverukset täyttävät kaikki tuon arvioin mukaan tammi-helmikuussa kaksi vuotta. Roduista ei ole tietoa, paitsi se on selvää,että Vivissä on kääpiöpinseriä.
Kaunis Camy on asustellut heinäkuusta alkaen Joensuussa. Espanjalaiset ystäväni löysivät sen viime talvena tien poskesta. Miehet matkasivat vanhempiensa luokse, kun näkivät koiran. Nämä eläinsuojeluaktiivit olivat pahoillaan, mutta tuumivat, että aina ei voi auttaa (Espanjassa ”koira- ja kissaongelma on valtava). Kun koira oli samassa paikassa vielä poikien tehdessä kotimatkaa, he eivät voineet enää hurauttaa ohi. Sitä paitsi, oli kylmä ja satoi lunta. Miehillä oli jo useampi koira, joten heille oli selvää, että Camyksi nimetty heikossa kunnossa oleva upea tyttö piti hoitaa kuntoon, mutta sille oli etsittävä uusi koti.
Susanna näki Camyn kuvan sivuillani facebookissa ja tunsi, että tuossa on heidän koiransa, vaikkakin perheessä oli ennestään jo kaksi espanjasta adoptoitua koiraa. Kerroimme pariskunnalle ylistäviä sanoja Camysta, mutta Susanna ja Jyrki eivät joutuneet pettymään, vaan sanovat, että Camy on tarinaakin ihmeellisempi. Pariskunta teki sanojensa mukaan ikimuistoisen reissun Granadaan. Tässä valmistaudutaan kotimatkaan Malagan lentokentällä.
Ihana pikkuinen Grisa-tyttö oli hylätty jo pentuna. Se on Granadan Alboloten turvakodin (ja yhdistyksen) hoidokkeja, mutta se ei asunut tarhalla, jota yhdistys ylläpitää, vaan se oli sijoitettuna erään aktiivin kotiin. Grisa saapui elokuussa Jyväskylään. Tämä vajaa yksivuotias koiruli on sopeutunut lostavasti uuteen kotiinsa ja se rakastaa lunta.
Siru pongasi Aguan kuvan perustamaltani Facebook-sivulta ja tiesi välittömästi, että tuon koiran hän haluaa, jos vaan mahdollista. Hyvinhän siinä kävi. Agua on asunut Tampereella jo puoli vuotta. Agua on Sirulle kaikki kaikessa ja piskuinen tyttö nauttii jopa talvesta.
Lähetin Marille kuvia muutamasta koirasta. Olimme saaneet tiedon pienestä kaverista, jonka eräs nainen Granadan lähellä olevasta pikkukylästä oli löytänyt. Hän oli ottanut koiran kotiinsa ja halusi ”meidän” löytävän sille uuden kodin. ”Meidän” tarkoittaa aiemmin mainitsemaani yhdistystä, jossa toimin varsin aktiivisesti. Lähetin Marille huonolaatuisen kännykkäkuvan myös tuosta koirasta ja hän tykästyi siihen heti.
Koira, jota aloimme Marin pynnöstä kutsua Suloksi, oli aika eri näköinen kuin tässä yllä olevassa kuvassa. Sen karva oli pitkä ja takkuinen. Kävin katsomassa poikaa ja kohtasin oikein ystävällisen aktiivisen kaverin. Varmistimme vielä, että se tulee hyvin toimeen lasten ja kissojen kanssa. Elokuussa Sulosta tuli kankaanpääläinen ja sitä rakastavat kaikki, jotka sen tuntevat. Juuri ennen matkaa poitsu kävi parturissa, joten eikös näytä komeelta? Kuva – Sulon, Vivin ja Grisan eka päivä Suomessa.
Auttamis- ja vapaaehtoistyötä on vaikka mitä ja koirien auttaminen sisältää sekin monenmoista vaihetta. Moni koira on saanut apua Antoniolta ja Carmenilta.
Tässä kuvasssa ja seuraavissa alla elämäni juhlahetkiä. Toki niitä on paljon muitakin.
Aina, kun mahdollista, kerron, että koirani ovat espanjasta adoptoituja. Uskon, että sellaista viestiä levittämällä autan ihmisiä tiedostamaan, että koiraa hankkiessa adoptiotakin kannattaa harkita. Enkä mä muuten esittele yllä jotain valitsemaani valiojoukkoa, vaan kaikki ne koirat, jotka tuellani saivat kodin Suomesta.
Lenitan juttuja 