Joulurauhaa

Jos olisit kertonut minulle viime jouluna, että vuoden päästä joulua kanssani viettävät muun muassa kolme Espanjasta adoptoimaani koiraa, en olisi varmasti uskonut moista.

Niin siinä kuitenkin kävi. Ensin syliini hyppäsi huhtikuussa Vivi ja pari kuukautta myöhemmin pelastin ystäväni kanssa kadulta Hupsun ja Simban.

Olen ollut myötävaikuttamassa myös siihen, että muutama muu ihmisten espanjassa hylkäämä koira viettää nyt ensimmäistä jouluaan Suomessa. Olen niin onnellinen sekä näiden koirien että heidän uusien perheenjäsentensä puolesta.

Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen saanut auttaa koiria ja tehdä muutakin hyvää. Hyvän tekeminen tuntuu valtavan hyvältä. Se hyväilee ja hoitaa jokaista soluani. Onneksi hyvää voi tehdä monella tavalla. Voi antaa aikaa, rahaa, hymyä, kiitosta, kauniita sanoja, armoa ja vaikka mitä. Voi tehdä hyvää olla vaan. Kun teen hyvää itselleni, teen sitä samalla sinulle ja koko luomakunnalle.

Toivon sinulle ja läheisillesi oikein mukavaa joulua!

Minun perheeni. Vasemmalta Hupsu, Vivi ja Simba. Hupsu ja Simba ovat lähes varmasti veljeksiä ja Vivi puolestaan on porukan kuningatar. Löytökoirien iästä ei ole faktaa, mutta jokaiselle turvakodista lähtevälle koiralle tehdään passi, johon ikä merkitään. Eläinlääkäri arvioi sen hampaista. Nämä kaverukset täyttävät kaikki tuon arvioin mukaan tammi-helmikuussa kaksi vuotta. Roduista ei ole tietoa, paitsi se on selvää,että Vivissä on kääpiöpinseriä.

Kaunis Camy on asustellut heinäkuusta alkaen Joensuussa. Espanjalaiset ystäväni löysivät sen viime talvena tien poskesta. Miehet matkasivat vanhempiensa luokse, kun näkivät koiran. Nämä eläinsuojeluaktiivit olivat pahoillaan, mutta tuumivat, että aina ei voi auttaa (Espanjassa ”koira- ja kissaongelma on valtava). Kun koira oli samassa paikassa vielä poikien tehdessä kotimatkaa, he eivät voineet enää hurauttaa ohi. Sitä paitsi, oli kylmä ja satoi lunta. Miehillä oli jo useampi koira, joten heille oli selvää, että Camyksi nimetty heikossa kunnossa oleva upea tyttö piti hoitaa kuntoon, mutta sille oli etsittävä uusi koti.

Susanna näki Camyn kuvan sivuillani facebookissa ja tunsi, että tuossa on heidän koiransa, vaikkakin perheessä oli ennestään jo kaksi espanjasta adoptoitua koiraa. Kerroimme pariskunnalle ylistäviä sanoja Camysta, mutta Susanna ja Jyrki eivät joutuneet pettymään, vaan sanovat, että Camy on tarinaakin ihmeellisempi. Pariskunta teki sanojensa mukaan ikimuistoisen reissun Granadaan. Tässä valmistaudutaan kotimatkaan Malagan lentokentällä.

Ihana pikkuinen Grisa-tyttö oli hylätty jo pentuna. Se on Granadan Alboloten turvakodin (ja yhdistyksen) hoidokkeja, mutta se ei asunut tarhalla, jota yhdistys ylläpitää, vaan se oli sijoitettuna erään aktiivin kotiin. Grisa saapui elokuussa Jyväskylään. Tämä vajaa yksivuotias koiruli on sopeutunut lostavasti uuteen kotiinsa ja se rakastaa lunta.


Siru pongasi Aguan kuvan perustamaltani Facebook-sivulta ja tiesi välittömästi, että tuon koiran hän haluaa, jos vaan mahdollista. Hyvinhän siinä kävi. Agua on asunut Tampereella jo puoli vuotta. Agua on Sirulle kaikki kaikessa ja piskuinen tyttö nauttii jopa talvesta.

Lähetin Marille kuvia muutamasta koirasta. Olimme saaneet tiedon pienestä kaverista, jonka eräs nainen Granadan lähellä olevasta pikkukylästä oli löytänyt. Hän oli ottanut koiran kotiinsa ja halusi ”meidän” löytävän sille uuden kodin. ”Meidän” tarkoittaa aiemmin mainitsemaani yhdistystä, jossa toimin varsin aktiivisesti. Lähetin Marille huonolaatuisen kännykkäkuvan myös tuosta koirasta ja hän tykästyi siihen heti.

Koira, jota aloimme Marin pynnöstä kutsua Suloksi, oli aika eri näköinen kuin tässä yllä olevassa kuvassa. Sen karva oli pitkä ja takkuinen. Kävin katsomassa poikaa ja kohtasin oikein ystävällisen aktiivisen kaverin. Varmistimme vielä, että se tulee hyvin toimeen lasten ja kissojen kanssa. Elokuussa Sulosta tuli kankaanpääläinen ja sitä rakastavat kaikki, jotka sen tuntevat. Juuri ennen matkaa poitsu kävi parturissa, joten eikös näytä komeelta? Kuva – Sulon, Vivin ja Grisan eka päivä Suomessa.


Auttamis- ja vapaaehtoistyötä on vaikka mitä ja koirien auttaminen sisältää sekin monenmoista vaihetta. Moni koira on saanut apua Antoniolta ja Carmenilta.


Tässä kuvasssa ja seuraavissa alla elämäni juhlahetkiä. Toki niitä on paljon muitakin.


Aina, kun mahdollista, kerron, että koirani ovat espanjasta adoptoituja. Uskon, että sellaista viestiä levittämällä autan ihmisiä tiedostamaan, että koiraa hankkiessa adoptiotakin kannattaa harkita. Enkä mä muuten esittele yllä jotain valitsemaani valiojoukkoa, vaan kaikki ne koirat, jotka tuellani saivat kodin Suomesta.

Mainokset

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

1 vastaus artikkeliin “Joulurauhaa”

  1. Ihanaa tarinaa!!! Kyllä mekin aina kerrotaan kiinnostuneille meidän koirien taustasta ja moni tuntee meidän ”espikset” täällä Joensuussa. Lähes joka kerta esim. koirapuistossa tulee puheeksi koirien alkuperä ja hyvin monikin on kysellyt tarkempaan, että miten niitä sieltä saa ja onko prosessi vaikeakin. Suomessahan on useita yhdistyksiä, joiden kautta koiria tulee ja lopuilleen se on helppoa, kuin mikä. Ja sitäpaitsi mun mielestä koiran hinta on tosi alhainen verrattuna siihen, että ottaisi rotukoiran. Koira on tsekattu kunnolla, rokotettu, veritestattu tautien varalta, madotettu, loishäädetty ja steriloitu ja lentokin kuuluu hintaan.

    Ainut, mikä on vaikeaa, on se päätös, että ottaa koiran yleensä ja sitähän pitää harkita tosi tarkkaan. Pitää olla varma, että haluaa tarjota koiralle loppuelämän kodin! Eikä aina mene kuin elokuvissa. Koirilla voi olla vaikka mitä traumoja ja niihin pitää varautua. Mekin jouduttiin käyttämään ongelmakoirakouluttajaa mm. meidän kahden aikaisemmin tulleen koiran kohdalla. Mutta sanonpahan vielä, että kokemuksena oli ihan mahtavaa hakea se koira sieltä Espanjasta ja päästä tutustumaan koiratarhalle ja maahan noin muutenkin. Itkuhan mullakin pääsi, kun Camy läksi ruumaan lentokoneeseen yksikseen moneksi tunniksi, mutta kyllä helpotti, kun Suomessa tuli ulos ihan kunnossa oleva koira.

    Ikuisesti olen kiitollinen tuosta ihanasta Espanjalaisesta kuningattaresta!!! Ja ajattelen lähes joka päivä sitä, miten ison työn ovat hänen pelastajansa tehneet, sillä meille tuli niin täydellinen koira, jossa ei näy jälkeäkään kovasta elämästä (paitsi arpia siellä ja täällä). Camy on täällä jo juoksijalegenda suunnilleen ja voi että, kun on hauskaa aina, kun ihmiset tulee sitä ihailemaan, että WAU…siinäpä varmaan on maailman nopein koira…ja ihanaa on itsestäkin katsoa sitä vauhtia ja riemua!

    Ja Lenita, sä olet tehnyt upeaa työtä ja ihanaa, että olet saanut siitä niin paljon itsekkin!!!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s