Kiitollisuudesta tieteen näkökulmasta – osa 1

Mitä kiitollisempi olet, sitä paremmin

1) voit fyysisesti
2) pärjäät psyykkisesti
3) hanskaat ihmissuhteet
4) nukut
5) pidät terveydestäsi huolta.

Tässä muutama esimerkki kiitollisuuden hyvistä puolista. Sinuttelin yllä, mutta todellisuudessa on tietenkin kyse yleistyksestä, tilastollisesta todennäköisyydestä. Itselleni on kuitenkin käynyt juuri noin ja tiedän samoin kokeneen monen kyseistä lääkettä nauttineen.

Kirjoitan teemasta jatkossa lisää ja tarkemmin. Viimeistelen Jyväskylän yliopistossa aiheesta parhaillani kirjallisuuskatsausta graduani varten ja voin sanoa tietäväni aiheesta varsin paljon. Olen käynyt läpi kymmeniä tutkimusartikkeleita.

Kiitollisuuden yhteyttä hyvinvointiin on havaintojeni mukaan alettu tutkia toden teolla tasan kymmenen vuotta sitten. Yhtään Suomessa tehtyä tutkimusta en ole löytänyt, sen sijaan olen tutkinut lähinnä Isossa-Britanniassa ja USA:ssa tehtyjä tutkimuksia.

Tänä iltana kun menet nukkumaan, salli itsesi turhan murehtimisen asemesta herkutella kaikenlaisilla kiitollisuuden aiheilla, joita päiväsi sisälsi. Ja jos nyt jollekulle ei tule yhtään mieleen, niin kiitä vaikka siitä, että saat painaa pääsi tyynyyn. Kauniita unia.

Antoisa aamunavaus

Tänään keksin mielestäni niin hyvän aamunavauksen facebookiin, että kopioin sen tänne. Se sopii meille kaikille ja näin se menee:

”Tänään marinoin upean kauniin kehoni, ihan jokaisen solun, kiitollisen mieleni ja häikäisevän sieluni auringonsäteillä. Voisiko parempaa lääkettä olla?”

Tänään paistoi aurinko, mutta jos ei paista, säteet voi aina visualisoida.

Minulla on ollut muita kirjoitushommia ja tänne kirjoittelu on vähän jäänyt. Mielenkintoisia juttuja olen pähkinyt ja kirjoitellut, palaan niihin vielä. Kauniita talvipäiviä sinulle ystäväni!

Koko kansan talkoot

Ajelin eilen iltasella Netan kanssa pitkin Tampereen Hämeenkatua, kun kuulin sattumalta radiosta uutisen, jossa kerrottiin kansanedustajien mahdollisesta palkanalennuksesta ja siitä, että Häkämies oli laskenut omaa palkkaansa. Edellisenä päivänä korviini oli tietysti kiirinyt vastaava presidenttiä koskeva uutinen.

Siinä Tampereen keskustassa ajaessani ja uutisen kuullessani liikutun – jopa siinä määrin, että muutama kyynel virtasi pitkin poskia. Yllätyin noin vahvasta reaktiosta. Aiemmin olin varsinainen itkupilli, mutta nykyisin kyynelehdin harvemmin. Enkä kyllä muista milloin julkiset rahaan liittyvät uutiset olisivat saaneet minut tällä tavalla liikuttumaan. Nyt oli kyse paljon muustakin kuin rahasta.

Uskon, että minua kosketti viestin symbolinen arvo. Pidin siitä, miten Niinistö uudenvuodenpuheessaan muistutti, että jokainen voi pohtia, miten voisi auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat. Sitä puhetta, jossa neuvotaan tai arvostellaan muita, mutta ei katsota peiliin ja toimita itse, on niin paljon. En oikein usko sellaisen kantovoimaan. On hienoa nähdä puhujan, tässä tapauksessa Suomen tasavallan presidentin, ottavan tueksi konkreettisen askeleen. Minua kosketti tässä kovasti myös se, miten yksi siirto usein johtaa seuraavaan. Toivottavasti se johtaa isompaankin liikehdintään. Vaihteeksi myönteisiä ja erilaisia uutisia. Ei ihme, että kehoni itki ilosta.

Seuraan silloin tällöin Canal Sur -nimiseltä eteläespanjalaiselta TV-kanavalta ohjelmaa, jossa ihmiset soittavat lähetykseen ja tekevät ohjelmassa esitellyille avuntarvitsijoille lahjoituksia. Yleensä tarvitaan rahaa. Ohjelmassa liikkuu rahan ja tunteiden lisäksi esimerkiksi ruokaa, huonekaluja, remonttiapua ja työpaikkoja. Joskus käytetty pyörätuoli tuo suuren avun. Ohjelmaan soittavat ja vähistään antavat usein jopa työttömät ja pienituloiset eläkeläiset. Kaikki lausuvat kannustavia ja vahvistavia sanoja tukalassa tilanteessa elävälle.

Voi olla, että espanjalaiset selviävät lamasta varsin vähin henkisin vaurioin. Otaksun sitä siksi, että siellä lähimmäisen auttaminen taitaa olla normaalimpaa kuin meillä. Tuntuu ihmeelliseltä kuulla pienituloisen kolmekymppisen soittavan ja lahjoittavan lomaansa varten keräämänsä rahat rahattomalle ja velkaantuneelle ikääntyneemmälle naiselle, joka hoitaa halvaantunutta tytärtään ja tämän pientä lasta kotonaan. Minusta tuntuu, että me olemme tässä mielessä erilaisia. Ja hassua kyllä, niin taidetaan kuvitella Espanjassakin, sillä kerran, kun he ylistivät ohjelmassa andalusialaisten anteliaisuutta ja yhteishenkeä, he arvelivat, että ei tämä onnistuisi kylmässä maassa, kuten Suomessa. Toivon, että sekä nämä upeat ihmiset että minä olemme tällä kertaa väärässä.

Se on muistaakseni ihan tutkimuksinkin osoitettu, että jo pelkkä tieto siitä, että tarvittaessa saa apua (ei jää ja ole yksin), vaikuttaa elämänlaatuun. Sellaisen tietoisuuden ja mielikuvan varassa on helpompi hengittää ja uskoa, että kaikki aina järjestyy. Tuen muoto tietysti vaihtelee tarpeen mukaan ollen joskus rahaa ja toisinaan lähimmäisen hyväksyvää läsnäoloa, usein näitä molempia ja välillä vielä jotain muuta.

Unelmien vuosi

Ihan niin kuin alkaisin jännittää. Heräsin puoli viideltä ja murehdin, että miten tytön rahat riittävät. Aiemmin mainitsin, että tyttäreni Netta lähtee perjantaina maailmanympärireissulle. Hän toteuttaa ystävänsä kanssa unelmansa. Olen siitä erittäin onnellinen.

Hah, miten ollakaan, alan pelätä juuri raha-asioiden puolesta! En ole pelännyt liikennettä, roistoja, enkä terveysongelmia saati opintojen keskeytymistä. Kun kuulin matkapäätöksestä, mietin hetken, että mitä vain voi sattua, siellä ja täällä. Tiedän, että en voi suojella lastani tukehduttamalla. Ja sellaistahan se on, jos yrittää pelotella toista luopumaan unelmastaan. Minun roolini on tukea ja kannustaa. Saan myötäelää ja luottaa. Uskon, että unelmien totuttaminen jos mikä hioo ihmisestä timanttia.

Nyt, kun reissuun on enää kolme päivää, huomaan välillä epäileväni, että ei tuo saa asioitaan hoidettua ajallaan. Rakas ystäväni muistutti, että olemme Netan kanssa ihan samanlaisia, pakkaamme viimeisenä iltana ja yönä. Aina on neito päässyt reissuun, joten niin siinä käy varmasti tälläkin kertaa. Minä myös ihailen sitä, että Netta ei tällaisia näytä stressaavan. En ollenkaan ole varma, että reissusta tulee yhtään antoisampi, jos sitä on suunniteltu monta kuukautta ja netin sekä opaskirjojen miljoonat vinkit ja neuvot huomioitu.

Luin eilen illalla vastaavien reissujen budjetteja ja se varmaan vaikutti osaltaan siihen, että yöllä heräsin asiaa murehtimaan. Vielä tärkeämpi syy on kuitenkin se, että maailma heijastaa minulle aina omia juttujani. Koska en ole tasapainossa omien raha-asioideni kanssa, enkä tunnu luottavan itseeni ja elämään juuri tässä asiassa, näen samanlaista ongelmaa ja osaamattomuutta muualla. Niin se menee. Onneksi oivalsin asian. Neiti ei todellakaan tarvitse ympärilleen ylimääräistä negatiivista energiaa.

Perjantaina tytöt lentävät Bangkokiin. Siitä se seikkailu, joka heinäkuussa pättyy, sitten alkaa.

Kaikenlaisia hankintoja saa reppureissaaja tehdä. On ostettava rinkkaa, rokotuksia sun muita.