Unelmien vuosi

Ihan niin kuin alkaisin jännittää. Heräsin puoli viideltä ja murehdin, että miten tytön rahat riittävät. Aiemmin mainitsin, että tyttäreni Netta lähtee perjantaina maailmanympärireissulle. Hän toteuttaa ystävänsä kanssa unelmansa. Olen siitä erittäin onnellinen.

Hah, miten ollakaan, alan pelätä juuri raha-asioiden puolesta! En ole pelännyt liikennettä, roistoja, enkä terveysongelmia saati opintojen keskeytymistä. Kun kuulin matkapäätöksestä, mietin hetken, että mitä vain voi sattua, siellä ja täällä. Tiedän, että en voi suojella lastani tukehduttamalla. Ja sellaistahan se on, jos yrittää pelotella toista luopumaan unelmastaan. Minun roolini on tukea ja kannustaa. Saan myötäelää ja luottaa. Uskon, että unelmien totuttaminen jos mikä hioo ihmisestä timanttia.

Nyt, kun reissuun on enää kolme päivää, huomaan välillä epäileväni, että ei tuo saa asioitaan hoidettua ajallaan. Rakas ystäväni muistutti, että olemme Netan kanssa ihan samanlaisia, pakkaamme viimeisenä iltana ja yönä. Aina on neito päässyt reissuun, joten niin siinä käy varmasti tälläkin kertaa. Minä myös ihailen sitä, että Netta ei tällaisia näytä stressaavan. En ollenkaan ole varma, että reissusta tulee yhtään antoisampi, jos sitä on suunniteltu monta kuukautta ja netin sekä opaskirjojen miljoonat vinkit ja neuvot huomioitu.

Luin eilen illalla vastaavien reissujen budjetteja ja se varmaan vaikutti osaltaan siihen, että yöllä heräsin asiaa murehtimaan. Vielä tärkeämpi syy on kuitenkin se, että maailma heijastaa minulle aina omia juttujani. Koska en ole tasapainossa omien raha-asioideni kanssa, enkä tunnu luottavan itseeni ja elämään juuri tässä asiassa, näen samanlaista ongelmaa ja osaamattomuutta muualla. Niin se menee. Onneksi oivalsin asian. Neiti ei todellakaan tarvitse ympärilleen ylimääräistä negatiivista energiaa.

Perjantaina tytöt lentävät Bangkokiin. Siitä se seikkailu, joka heinäkuussa pättyy, sitten alkaa.


Kaikenlaisia hankintoja saa reppureissaaja tehdä. On ostettava rinkkaa, rokotuksia sun muita.