Kun stressi painaa

”No mä ainakin teen niin, kun oon tosi stressaantunut, et nään paljon kavereita, koska siitä tulee tosi hyvälle tuulelle. Sitten mä liikun normaalia enemmän ja otan ittelleni silleen aikaa normaalia enemmän.”

Tällaisen briljantin vastauksen sain nuorelta kurssikaveriltani, kun juttelimme stressaamisesta ja kysyin vinkkejä rennosti ottamiseen. Facebook saa aina välillä moitteita, mutta kyllä tuli taas todistettua, että siellä voi käydä hyviä keskusteluita.

Mieleeni on jäänyt psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen useaan otteeseen esille tuoma näkemys, jonka mukaan stressinsietokykymme kehittyy ja vakiintuu varhaislapsuudessa. Ote Ylen Aamu-tv:stä:

”Keltikangas-Järvisen mukaan tuore aivotutkimus vahvistaa, että stressinsietokyky kehittyy kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana.

-Fysiologinen stressitaso hakee tasonsa. Taso säilyy aikuisuuteen, ja sen jälkeen voimme puhua joko stressiä sietävistä tai huonosti stressiä sietävistä aikuisista.”

Ei ole välttämättä helppo tunnustaa kuuluvaansa tuohon viimeksi mainittuun porukkaan. Jos siihen kuitenkin kuuluu, mutta sitä ei tiedosta tai hyväksy, niin se saattaa viedä vielä enemmän voimia ja synnyttää lisää stressiä muodostavan itseään ruokkivan kehän. Voisi olettaa, että tämän kehän katkaiseminen puolestaan vapauttaisi todella paljon energiaa muuhun käyttöön. Mitä paremmin tuntee itsensä, sitä paremmin itseään palvelee ja näin ollen muitakin.

Eriasia on tunnustaa ja hyväksyä asia, kuin kertoa sitä siitä muille. Jokainen voi itse päättää mitä kertoo, kenelle ja milloin. Eiköhän oman stressinsietokyvyn hahmottamiseen ole haluttaessa tarjolla ammattiapuakin. Toisaalta en ole innoissani siitä, että meitä jaetaan ryhmiin ja lokeroihin tai laitamme itse nimikkeitä otsaamme. Niin ja muita kannattaa kuunnella, mutta en antaisi muiden määrittää omia kykyjäni, tässäkään asiassa. (Meidän suvussa kaikki ovat ….. jne.)

Ehkä voimme ajatella esimerkiksi, että heikosti stressiä sietävä ihminen on tällä tavalla herkempi, mutta ei missään tapauksessa sen huonompi kuin se hyvin stressiä sietävä? Onhan niitä muitakin herkkyyksiä. Jonkun kroppa ei siedä gluteiinia ja toinen saa näppylöitä koirista.

Ehkä asiaan joka tapauksessa kannattaa suhtautua kokeilevasti ja uteliaasti sen sijaan, että tekisi eliniän pitävän yksityiskohtaisen, tähän pystyn, tähän en ja piste -diagnoosin. Me, ympäristömme ja maailma muuttuvat koko ajan ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten kannatta kokeilla ja testailla, mihin minusta oikein on. Saatamme yllättää itsemme ja elämälle jää vara yllättää meidät.

Ymmärrys omasta stressinsietokyvystä on tosiaan varmasti hyväksi. Älä stressaa -kannustuksista ei välttämättä saa apua, vaikka ystävä tarkoittaisi kuinka hyvää. On myös turha vertailla itseään muihin, paitsi jos sillä tavalla yrittää vailla odotuksia ja paineita hahmottaa omaa stressinsietokykyään suhteessa muihin. Vaatii rohkeutta siinäkin mielessä, että olemme tottuneet ajattelemaan, että hyvin stressiä sietävä ihminen pärjää, hänellä on parempi markkina-arvo, hän on todennäköisesti voittaja.

Tuntemista seuraa hyväksyntä ja sitten onkin kuunneltava itseään, jotta tunnistaa mahdollisimman varhain ne merkit, jolloin on syytä ottaa käyttöön omat stressiä lievittävät ”täsmälääkkeet”. Toisaalta kannattaa luonnollisesti säännöllisesti tehdä asioita, jotka suojaavat ylikuumenemiselta. Se tarkoittaa muun muassa sellaisten asioiden tekemistä, jotka tuntuvat hyvältä ja riittävää lepoa.

Mitäs se ystäväni sanoikaan tekevänsä, kun huomaa olevansa TOSI stressaantunut.

Nään paljon kavereita, koska siitä tulee hyvälle tuulelle.

Liikun normaalia enemmän.

Otan itselleni aikaa normaalia enemmän.

Minä olen toiminut usein juuri päinvastoin, kun paineen ja kiireen TUNNE kovenee. Peruutan kaveritapaamiset, hotkin lounaat, lenkin pituus lyhenee ja univelka kasvaa. Alan yrittää entistä enemmän; yritän tehdä ja suorittaa keskeneräistä tai tekemättömiä töitä. Työn laatu tietysti heikkenee ja stressi pahenee.

Kiitos olkoon harrastusten ja juttuhetkien, jotka siirtävät meidät toiseen ulottuvuuteen. Niiden voima – ja varsinkin ihmissuhteiden merkitys – on osoitettu myös lukuisten tutkimusten avulla. Lapsuutta ei voi muuttaa, mutta onneksi näkökulmaa ja käyttäytymistä voi. Kiitos vinkeistä rakas ystäväni!

Mainokset

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s