Ihana mennä nukkumaan

Väsyttää. Vilkaisu kelloon kertoo, että se on vasta puoli yhdeksän. Päätän joka tapauksessa käyttää saman tien koirat iltapissalla ja painua pehkuihin. Nukumme kymmenen ja puoli tuntia. Teen sängyssä vielä vajaan tunnin rentoutusharjoituksia ja venytyksiä, kunnes nousen ylös.

Minusta on ihan parasta, aina kun mahdollista, mennä nukkumaan, sillä hetkellä, jolloin keho antaa merkin. Kutsu menee aika nopeasti ohi, puolen tunnin päästä olen taas virkeämpi.

Hassua, miten paljon valtaa saatamme tiedostamattamme antaa kellolle. Minäkin vilkaisin sitä, kun olin tuntenut väsymyksen, aivan kuin varmistaakseni, että voinko tosiaan olla väsynyt, vai käytinkö kelloa katsoakseni joko on sopivaa mennä nukkumaan? Saanko luvan? Herätyskelloa en sentään tuekseni tarvinnut ja käytänkin sitä niin vähän kuin mahdollista. Näin on siksi, että joskus kehoni tarvitsee lepoa 11 tuntia ja toisinaan paljon vähemmän. Kello ei voi palvella kehoni tarpeita. Sitä tarvitaan tässä maailmassa, mutta sen käyttötarkoitus on aivan toinen.

Kun tyttäreni Netta oli vauva, en mainipuloinut hänen nukkumisiaan. En yrittänyt siirtää tai lyhentää päiväunia, enkä miettinyt miten päivän nukkumiset vaikuttaisivat yöuniin. Neiti sai nukkua silloin kun halusi. Tässä asiassa minulla, joka olen pelännyt vaikka mitä, oli ihmeellinen luottamus. Ja sen tietysti sain, mitä tilasin eli hän nukkui yötkin hyvin. Toisaalta laitoin tytön jo yksivuotiaana päiväkotiin. Se muutti tietysti suuresti tytön mahdollisuuksia pitää omasta rytmistään kiinni.

Nykyisin tunnen, että lapsilla on voimakas yhteys vanhempien tunteisiin ja energioihin. Lapseni tunnisti minun sisäisen rauhani siitä, että nyt nukutaan. Siinä ei ollut ristiriitaa, jolloin viesti oli selkeä ja turvallinen. Manipulointi, murehtiminen, pelko tai asian vatkaus mielessä, eivät rauhoita lasta eivätkä auta häntä tunnistamaan vanhemman viestiä. Lapset ovat energioiden kautta tunteisiimme yhteydessä, vaikka tilamme ei näkyisi ulospäin. Mutta kyllä esimerkiksi huoli usein näkyykin ja saattaa kuulua äänestä. Meidän ei siis tarvitse rauhoittaa lastamme, vaan itsemme (sama on muuten koirien kanssa). En pidä ihmeenä sitä, että joidenkin pikkuisten on vaikea rauhoittua ja saada kunnon voimat palauttava lepo päiväkodissa, kun siellä on niin paljon ihmisiä ja monenmoista energiaa.

Huomaan, että monesti tunnen nautintoa siitä, että saan mennä nukkumaan. Olen äärettömän kiitollinen siitä. Kiitollisuuden tunne on kuin tuutulaulu, erittäin tehokas.Nukkumaan mennessä kannattaa tietoisestikin huolien tai huomisen hommien asemesta kelata kiittämisen aiheita. Tutkimukset puolestaan osoittavat, että viiden kiitollisuusaiheen päivittäinen kirjoittaminen paperille vaikuttaa nukkumiseen. Se helpottaa nukahtamista, pidentää nukkumisaikaa ja parantaa unen laatua.

Onkohan sellainen rutiini vielä yleinen, että nukkumaan mennään kymppiuutisten jälkeen. Uutisten katsominen ja sen ympärille syntynyt rutiini ovat määräävät tekijät, sen sijaan, että kuuntelisimme, luottaisimme ja kunnioittaisimme kehoamme? Sitä paitsi uskon, että on paljon ihmisiä, jotka voisivat paremmin, jos eivät ollenkaan katselisi uutisia illalla.


Steve Chandler
, amerikkalainen motivointivalmentaja ja puhuja, kertoi erään kollegansa (en muista nimeä) ehdottavan asiakkailleen mediapaastoa. Jos olet jonkin aikaa katsomatta uutisia, nukut paremmin, niin kaveri lupaa. Asiassa on toinenkin etu, Chandlerin mukaan 30 päivän mediapaasto tekee sinusta optimistisemman.

Chandlerille optimistin ja pessimistin ero ei muuten näy vain asenteissa, vaan ennen kaikkea teoissa. Optimistiset ihmiset ovat aktiivisia ja toteuttavat asioita. He eivät lannistu, vaan pitävät sitä, mitä pessimisti pitää takaiskuna, voittona ja mahdollisuutena.

Itselläni on aiheesta omakohtainen kokemus. Useita vuosia sitten tein kunnon inventaarion omasta mediakäyttäytymisestäni ja sen motiiveista sekä siitä, miten media minuun vaikuttaa ja mitä oikeasti halusin. Huomasin, että medioiden seuraaminen ei ollut tehnyt minusta ainakaan osallistuvaa ja auttavaista. Tunsin, että se miten olen mediassa olevia viestejä tulkinnut ja niihin liittyvää energiaa tiedostamattani vastaanottanut, on päinvastoin melko varmasti lisännyt pelkojani ja passiivisuuttani. Niinpä päätin katsoa, että onko se totta. Intuitioni osoittautui jälleen oikeaksi.

Mainokset

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s