Toimiiko vatsa?

689525_63995139

Ruuansulatusongelmat tuntuvat olevan hyvin yleisiä, joten en voi olla jakamatta ”luutohtori” Susan E. Brownin listaa, jossa hän antaa 10 vinkkiä ruuansulatusvaivoista kärsiville. Brown sanoo ohjeiden perustuvan toisaalta itämaiseen viisauteen ja toisaalta länsimaiseen tieteeseen.

1 Valmista ruoka sen sijaan, että söisit kylmää tai raakaa ruokaa.
Jos vatsa toimii heikosti, kannattaa suosia muun muassa kuumia keittoja ja patoja, ja jättää voileivät ja raa’at vihannekset pois. Kylmät juomat eivät ole suositeltavia näiden lämpimien ruokien yhteydessä.

2 Pureskele ruoka hyvin ja syö rauhallisesti.
Ihanteellista olisi pureskella jokaista suupalallista 30 kertaa, palastella ruoka hyvin ja laskea haarukka lautaselle jokaisen suupalan välissä.

3 Syö rauhallisessa ja rennossa ympäristössä.
Älä katsele syödessäsi televisiota, älä lue äläkä tee töitä tai väittele ihmisten kanssa.

4 Syö yksinkertaisesti.
Yhdistele pari kolme erilaista ruoka-ainetta.

5 Syö hedelmät välipaloina, älä ruuan yhteydessä ja suosi kypsennettyjä hedelmiä.
Ruuansulatusongelmista kärsivä saattaa saada ilmavaivoja ja turvotusta syödessään raakoja hedelmiä ruuan yhteydessä. Niinpä on parempi syödä raa’at hedelmät eri aikaan välipaloina. Tosin ne saattavat siitäkin huolimatta aiheuttaa oireita.

6 Juo kuumaa vettä ja yrttiteetä.
Kuuma vesi puhdistaa elimistöä ja vahvistaa ruuansulatusta. Hauduttamalla inkiväärin juurta kuumassa vedessä saat juoman joka stimuloi ruuansulatusta. Muut hyvät vaihtoehdot ovat kamomilla, piparminttu ja kaneli.

7 Syö vastavalmistettua ruokaa.
Vastavalmistettu ruoka on terveellisintä. Vältä monista raaka-aineista koostuvia edellisten päivien lajitelmia.

8 Vältä ylensyöntiä.
Sopiva määrä on ayurvedan, perinteisen intialaisen lääketieteen, mukaan kaksi kämmenkupillista. Ruokailu kannattaa opetella lopettamaan, kun olet vielä vähän nälkäinen.

9 Istu ja rentoudu hetki ruokailun jälkeen.

10 Jos nämä keinot eivät tepsi, hakeudu ammattilaisen vastaanotolle.

Koko teksti osoitteessa: http://www.betterbones.com/bonenutrition/betterdigestion.aspx

Itse syön runsaasti vihanneksia raakana, mutta minusta on tärkeää tuoda esille erilaisia vaihtoehtoja ja näkökulmia. Olemmehan kaikki yksilöitä ja näin ollen erilaisia.

Rakkausruokaa keholle

1209993_65561832

Keho on ihmeellinen vekotin. Eikö ole ällistyttävää, miten se pitää meidät liikkeessä? Sen avulla siirrymme paikasta A paikkaan B ja noiden pisteiden välillä saatamme kokea vaikka mitä.

Tulin juuri koirien kanssa metsälenkiltä. Ensin hieman sateli ja kohta jo aurinko lämmitti kasvojani. Ihanat värit, metsässä männyn tuoksu ja siihen päälle lintujen järjestämä mieletön konsertti.

Kehoni taipuu, käteni ja sormeni mahdollistavat kosketuksen ja kirjoittamisen. Aistieni avulla saatoin kuulla linnut, nähdä värit, haistaa männyn tuoksun ja nauttia koirien paijauksesta.

Keho korjaa haavat ja iho uusiutuu. Tämän kaiken se tekee automaattisesti. Kuitenkin usein vasta silloin, jos joku menee vikaan, me huomaamme kehomme arvon. Emmekä me silloin välttämättä ole valmiita hyväksymään sitä, että asiat eivät mene niin kuin haluamme.

Kehoa kannattaa tukea ennakkoon. Auttaa sitä, jotta se kykenee palvelemaan sinua pidempään ja tehokkaammin. Se on kehon kunnioittamista ja oman itsen rakastamista. Mehän saamme kiittää sitä paljosta ja olemme siitä riippuvaisia koko kehollisen elämämme ajan. Miksi antaa sille muuta kuin parasta?

Kehosi kiittää ravitsevasta ruuasta ja muistuttaa, että se ei ole roskakori, joten hoida sitä hellästi ja hyvillä valinnoilla. Sen sijaan, että kysyisit, ”mitä minun tekee mieli?”, suosittelen kysymään ”mikä on kehoni parhaaksi, mitä kehoni tarvitsee?”

Se parempi salaattilautanen

Yksi keino muuttaa ruokailutottumuksia terveellisempään ja luonnollisempaan suuntaan on aloittaa muutos pikku hiljaa. Projektin voi aloittaa vaikka salaattilautasesta.

Mitä se tarkoittaa käytännössä? Esimerkiksi sitä, että valmissalaattikastikkeet saavat mennä!

Kiitos, palvelitte minua aikani, mutta en tarvitse teitä enää.

Ei tarvitse pelätä, että salaatti ei enää maistu tai että se jää kokonaan syömättä. On upeaa, kun pitkästä aikaa maistaa ne oikeat aidot maut. Ja onhan niitä luonnollisempiakin vaihtoehtoja, joilla maustaa salaatti. Alla pari vaihtoehtoa. Kun salaatti on kulhossa, lisää nämä, sekoita ja tarjoile.

1 Ekstra-neitsytoliiviölyä, mustapippuria ja ripaus hyvälaatuista suolaa
tai
2 Ekstra-neitsytoliiviöljyä, mustapippuria, sitruunan mehua ja ripaus suolaa

(+ valkosipulia)

Oma tämän hetken suosikkisalaattini on hyvin simppeli:
Salaattia
Keräkaalia
Porkkanaa

Saan nuo ainekset luomuna lähikaupasta. Päälle laitan tuon ensin mainitsemani kastikkeet. Herkullista! Salaatista voi onneksi rakentaa monenlaisia versioita. Mielellään luomua, lähiruokaa ja kauden vihanneksia. Höyrytän lähes päivittäin vihanneksia, mutta pidän raakaruokaa parempana valintana ja siksi laitan porkkanat salaatin joukkoon. Ja ne maistuvat todella hyviltä. Syön muitakin raakoja vihanneksia ”raakapuuroissani”, mutta palaan niihin myöhemmin.

Mitäs muuta? Mitäs jos antaisit samalla kertaa kyytiä kaiken maailman valmissalaateille, sinapeille, ketsupeille ja mitä niitä onkaan? Voi olla, että lapsille on ensin selittämistä, mutta kannattaa muistaa, että lapsena opitut tavat ovat lukuisten tutkimusten mukaan hyvin pysyviä. Tavat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Saatamme siis pienillä teoilla vaikuttaa sukupolvien ketjuun. Asiaa kannattaa ainakin maistella, jos et ole sitä vielä tehnyt. Moni meistä on ollut pitkään elintarviketeollisuuden vietävissä. Ihastuimme kaikista ihmeellisyyksistä, emmekä tulleet miettineeksi niiden terveys- tai jopa haittavaikutuksia. Lapsia ei kuitenkaan tule näilläkään asioilla uhkailla tai pelotella. Olen aiemmin kirjoittanut ravinnosta ja peloista täällä.

Mitä tulee rasvoihin, älä jätä niitä laittamatta siihen salaattiin. Elimistö tarvitsee hyvää rasvaa. Itselläni on kaapissa tällä hetkellä Ekstra-neitsytoliiviöljyä, rypsiöljyä ja kookosrasvaa.

Mistä luovutkin, muista taikasanat: ”kiitos, palvelit minua aikani, mutta en tarvitse sinua enää.”

Kun riippuvuus sulaa pois

Henkinen motivoija Wayne Dyer mainitsi Carl Jungin sanoneen:

Et ratkaise ongelmiasi – kasvat niistä ulos.

Dyer sanoo itselleen käyneen juuri noin alkoholin kanssa 25 vuotta sitten.

Niin se on minullakin mennyt. Kuusi seitsemän vuotta sitten jäivät samana keväänä kahvi, tupakka ja eräs apteekkituote, jolla olin avannut nenäni vuosia päivittäin. En tarvinnut näiden riippuvuuksien häipymiseen minkäänlaista tahdonvoimaa, kontrollia, suunnitelmaa enkä uudenvuodenlupausta. Henkisiä asioita olin kyllä alkanut tietoisemmin opiskella, halusin hyvää itselleni ja rakastin itseäni aiempaa enemmän. Olin tuona keväänä alkanut opiskella myös Ihmeiden oppikurssia, joka kolahti minuun kovasti.

Tänä keväänä juhlin suklaanhimosta irtipääsyä. Karkkia, jäätelöä eikä leipääkään ei tee mieli. Suklaariippuvuuteni oli rankkaa, eikä muunkaan makean jano kivaa ollut. Sokerista ja suklaasta irtipääsy ei ole siinä mielessä edellisten kaltainen puskan takaa tullut ihme, sillä näitä asioita olin pohtinut. Olin nimittäin aika päiviä sitten tiedostanut, että sokeri ei ole minulle hyväksi ja tuo tietoisuus alkoi vahvistua. Olin hakenut sopivaa ruokavaliota ja tammikussa olin kypsä jättämään sokerin, suklaata lukuun ottamatta. Kun sitten vihdoin olin oikeasti valmis luopumaan myös suklaasta, kaikki tapahtui jälleen taianomaisesti. Se oli todellakin huikea juttu, sillä tiedostamattani olin antanut sulkaalle parhaan ystävän aseman. Se tuli apuun nopeasti. Se oli lohtu, mutta surun ja ahdistuksen lisäksi se jakoi kanssani myös ilot. Sain siitä aina hetkeksi halutessani kaverin, joka vain antoi ja hyväksyi minut juuri sellaisena kuin olen. Aika lailla samanlainen suhde minulla oli jäätelöönkin ja miksei muuhunkin ruokaan. Ihminen kehittää kummallisia ja tuhoisiakin kuvioita.

On tosin sanottava, että suklaahimo on ollut poissa vasta kaksi kuukautta ja sokerihimo vähän pidempään, joten nöyränä tässä saa olla. Toisaalta aiemmat kokemukseni tukevat vahvaa rauhaisaa tietoisuuttani siitä, että hävinneet ovat nämäkin. En tarvitse niitä enää. Ihmeellistä on sekin, että en ole kertaakaan mennyt vahingossakaan kaupassa suklaa- tai makeishyllylle. En näytä edes tiedostavan koko osaston olemassa oloa. Ei minkäänlaista poltetta, vaikka minä olen tyttö, joka pystyi syömään litran jäätelöä tai kaksi isoa Fazerin sinistä levyä kerralla hetkessä. En oikeastaan edes tiedä, missä se raja olisi tullut vastaan.

Dyer siteerasi jota kuta pyhimystä:

”Missä ei ole rakkautta, laita sitä sinne ja löydät rakkautta.”

Riippuvuus on vankila, josta ei ole helppo päästä ulos arvostelun ja syyttelyn säestyksellä. Hyväksyntä ja rakkaus sen sijaan antavat voimaa. Ne ovat energiaa, joka saa ihmeitä aikaan.

Olen aiemmin kirjoitanut aiheesta täällä.

Wayne Dyerin kommentit ovat Hay House Radion Dyerin 16.4. päivätystä lähetyksestä.

Hellä kiitollisuusharjoitus

Ota mukava asento ja sulje silmät. Hengitä pari kertaa syvään. Kohdista sitten huomiosi sydämeesi ja kuvittele, että se alkaa lämmetä. Pistä käsi tai kädet sydämesi päälle. Aisti sydämesi lämpö. Ajattele sitten jotain, joka saa sinut tuntemaan hellyyttä. Pidä hellyydentunnetta yllä jonkin aikaa ja vaihda tarvittaessa ajatusta/mielikuvaa, jos se auttaa sinua nauttimaan hellyydentunteesta pidempään. Siirry seuraavaksi kuvaan, joka herättää sinussa kiitollisuuden tunteita. Nautiskele tuosta kuvasta ja tunteesta ihan rauhassa. Tarvittaessa vaihda jälleen kuvaa. Lopeta harjoitus hengittämällä pari kertaa syvään.

Voit tämän jälkeen sanoa kiitos. Miksei sitä voisi sanoa useammankin kerran ja jatkaa sanomalla kiitos tästä päivästä, siitä tulee hieno. Edellyttäen tietysti, että teet harjoituksen aamulla. Teitpä koska tahansa, voit muokata tekstiä haluamallasi tavalla.

Opin tämän harjoituksen Espanjassa. Teimme sitä meditaatio-opettajani kanssa istuma-asennossa selkä suorana. Minusta se on mukava tehdä myös vaakatasossa aamulla, kun olen vielä sängyssä. Muunsin sitä itse hieman lisäämällä loppuun nuo sanat ja haluan vielä kerran korostaa, että luovuus on sallittua ja suotavaa näissäkin hommissa. Tarkoitus on rentoutua ja olemme kaikki erilaisia, joten sävellä vapaasti. Minä en esimerkiksi aina laita kättä sydämelle.

Voit myös vaihdella harjoituksen kestoa. Vaikka tekisit vain minuutin, sekin on parempi kuin ei mitään. Tee niinkuin hyvältä tuntuu. Aluksi kuitenkin kannattanee käyttää siihen muutama minuutti, jotta saat kuvion kasaan. Minusta on välillä ihana tehdä harjoitusta pidempään. Se saa hymyn huuleen heti aamulla. Mikä startti! Tämä toimii varmasti myös pitkin päivää toteutettuna ja varsinkin, jos stressi tai ahdistus alkaa nousta pintaan. Jos ei muuta paikkaa ole, jossa saa olla hetken rauhassa, niin vessa varmaan tarjoaa sellaisen mahdollisuuden.

Opettajani kertoi harjoituksen liittyvän ranskalaiseen Yhdysvalloissa vaikuttaneeseen lääkäriin ja neurotutkijaan David Servan-Schreiberiin ja tämän kirjaan nimeltä Anna mielesi toipua – Eroon stressistä, ahdistuksesta ja masennuksesta ilman lääkkeitä ja psykoanalyysia (Tammi).

Servan-Schreiber menehtyi aivosyöpään 49-vuoden iässä vuonna 2011 sairastettuaan 16 vuotta. Hänen sanomansa oli, että syöpäepidemiaa voidaan merkittävästi vähentää syömällä terveellisesti, liikkumalla säännöllisesti ja rentoutumalla. Myös toivon tunne on tärkeä. Palaan ilman muuta asiaan yksityiskohtaisemmin myöhemmin. Sillä välin miehen englanninkielisen haastattelun voi kuunnella vaikka täällä.

Kaikki on hyvin!

Louise Hay
Louise Hay

Amerikkalainen itsehoito-oppaiden ”äiti” Louise Hay jaksaa muistuttaa, että kaikki on aina hyvin. Kiitän häntä siitä, sillä olen huomannut, miten rauhoittavat nuo sanat ovat, jos tiedostan lausua ne tilanteessa, jossa olen kadottanut luottamukseni ja pelkään.

Nuo taikasanat ovat huojentaneet myös monen ystäväni mieltä. Taika on siinä, että valheelliset ajatukset väistyvät totuuden tieltä. Mieli saa uusia näköaloja ja keho rentoutuu. Hengitys syvenee ja ilme kirkastuu.

Rakkaat ystävät, muistakaamme siis tukalissakin tilanteissa: ” Kaikki on hyvin.”

Olin vielä päivällä jäällä koirien kanssa, mutta illan suussa näytti siltä, että järvelle ei enää ole menemistä. ”Sellaista se muutos on, jatkuvaa ja usein yllättävää”, muistuttaa luonto.

Kiitän koko sydämestäni minua ja koiriani hellineestä lempeästä ja kauniista talvesta sekä meitä ympäröivästä upeasta luonnosta. Toivotan kevään tervetulleeksi. Hengitän syvään todeten: ” kaikki on hyvin.”

Vasemmalta veljekset Hupsu ja Simba, edessä Vivi.
Espanjasta adoptoimieni koirien ensimmäinen talvi Suomessa alkaa olla takana. Vasemmalta veljekset Hupsu ja Simba, edessä Vivi.
Simballa kaikki hyvin. Espanjasta adoptoimani koirulin ensimmäinen talvi Suomessa alkaa olla takana.
Simballa on kaikki oikein hyvin.

Metsää keholle, mielelle ja sielulle

Viimeiset kolme viikkoa olen oleskellut ulkosalla vähintään kolme tuntia päivässä. Kilometrejä ei ole kovasti kertynyt, vaan minäpä en ole ollut suorittamassa. Olen hämmästellyt itsekin rauhallista askellustani. Koirat ovat nauttineet ja niin olen tehnyt minäkin. Selkäni, joka on vaivannut, on ollut yhtä kiitosta, kipu on poissa. Metsän valoja ja varjoja katsellessani sieluni lepää. Koirien into ilahduttaa. Metsän linnut kertovat tarinoitaan puhdistaen mieltäni ja puut antavat voimaa. Olin unohtanut, miten isoja annoksia metsässä oleskelua kaipaan. Tosin onneksi, piipahduskin auttaa. Miten ja missä sinä lataat akkusi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vinkkejä metsään menevälle
1. Laita mieluummin liikaa kuin liian vähän vaatetta. Kylmästä jäykkä ei voi olla rento. Hyvä, jos vaatteet ja kengät palvelevat kaikin tavoin rentoa helppoa oloa.
2. Tervehdi vastaantulevia ihmisiä ja eläimiä.
3. Kun ajatus karkaa menneeseen tai tulevaan, vedä se kiitollisena tähän hetkeen. Voit tehostaa tätä hengittämällä syvään muutaman kerran ja kuuntelemalla hengityksesi ääntä.
4. Kuuntele silloin tällöin mitä ääniä kuulet samaan aikaan. Lumi narskuu ehkä jalkojen alla, linnut laulavat.
5. Pysähdy usein ja katsele ihmetellen ja uteliaana ympärillesi. Otapa joskus alle kuusivuotias ystävä mukaan ja katso mitä tapahtuu.
6. Jätä musiikkivehkeet kotiin.
7. Älä pidä kiirettä. Jos mieli alkaa pyörittää kertoen, että nyt täytyy mennä, on kiire, muista että se on sen addiktio, älä välitä siitä (ellei sinulla oikeasti ole joku meno). Luota siihen syvempään tunteeseen ja yhteyteen, joka sinulla on luonnon kanssa. Akkusi latautuvat. Se tehostaa toimintaasi parantaen myös untasi, luovuuttasi ja intuitiotasi.
8. Metsä on myös oiva paikka tietoisesti rukoilla, keskustella jumalan tai universumin kanssa, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaakaan. Universumimme ihmeellisten luomusten, kuten puiden, kasvien ja eläinten kanssa voi haastella, jos hyvältä tuntuu ja kosketella, vaan itse katselen esim. valkovuokkoja mieluummin maassa kuin vaasissa.
9. Kun tuo hetki satumetsässä on takana, voit hetken miettiä mitä sait. Mitä se antoi keholle, mielelle ja sielulle?
10. Älä usko mitään mitä sanoin, vaan tee matkasta omannäköisesi.

Jos et ole tottunut metsässä liikkuja, aloita pellon reunasta. Käytä mielikuvitusta. Kaikki on mahdollista ja kaikki on hyvin.

Taikavoimani

Lähden siitä, että kehoni on maallinen kotini. Se on taikakoti, sillä olen jopa nähnyt, miten haavani paranevat itsestään. Mieleni on taikavoima, joka ohjaa ja säätelee kehoni toimintaa. Taika tapahtuu sinä hetkenä, kun näen niin sanotun ikävän asian uudessa valossa. Miten paljon kipua ja taakkaa silloin kehostani irtoaakaan. Selkäni suoristuu ja hymy on herkässä. Ilo ja rauha ovat sieluni energiaa ja sillä se pitää kotini lämpimänä, avoimena ja kutsuvana. Sieluni symboli on sydämeni ja siellä olet sinäkin aina.

Visualisointiharjoitus

Teen usein seuraavanlaisen rentoutusharjoituksen aamulla ennen kuin nousen ylös. Hengitän pari kolme kertaa syvään. Sitten sanon ajatuksissani lempeästi varpailleni: ”kaikki hyvin, olkaa vain aivan rentoina”. Siitä etenen sitten samalla viestillä jalkapohjiin, kantapäihin, jalkaterään ja nilkkaan, jonka jälkeen sanon, että kaikki nilkoista alaspäin saa nyt olla aivan rentona. Samalla tyylillä etenen jaloista päähän. Sen jälkeen yleensä tarkkailen onko jossain kipua tai muuta erikoista ja annan niille kohdille erityishuomiota, kehotan rentoutumaan( ja joskus kysyn, mitä tuo kohta haluaa sanoa).

Tehdessäni eilen noin, ajauduin seuraavanlaiseen visualisointiharjoitukseen:

Kutsuin maailman sydämeeni. Ensin sellaiset ihmiset, joiden kanssa välini eivät ole puhtaat. Näistä ihmisistä kutsuin niin monia yksitellen kuin vain muistin. He astelivat iloisina sisään punaista mattoa pitkin. Saatoin kutsua myös tuttuja porukoita ja lopuksi kutsuin kaikki maailman ihmiset ja eläimet. Kukaan ei ole toistaan tärkeämpi, mutta kutsuin ensin nuo ”haastavammat tapaukset”, sillä jokainen ihminen on samanarvoinen ja vapauttaakseni itseni elämään ilossa ja rauhassa – rakkaudessa, minun on sisäistettävä tämä asia ja hyväksyttävä kaikki mikä on. Sydämeni ei voi laulaa kauneinta lauluaan, jos plokkaan ja jätän sisariani oven taakse. Sain halata kaikkia, monet otin syliini. Voi sitä ilon päivää. Lopuksi teimme kasan (tiedäthän sen hauskan leikin) ja arvaa vaan, että meillä oli hauskaa!

Ihmeellinen paikka se sydän, sieltä ei koskaan lopu tila.

Ruokaremonttia rakkaudella

Viime vuosien aikana olen luopunut monista asioista. Ei liene yllätys, että muutokset ovat yltäneet myös ruokavalioon.

Ilo ja rauha, jota me kaikki oikeasti olemme, on se johon haluan palata ja jota haluan vaalia. Kun niin isot asiat ovat kyseessä, luopuminen mämmistä ja marmeladista alkaa olla aika helppoa.

Koska olen matkalla pelosta rakkauteen, en voi olla muistuttamatta, että tärkeintä on, että emme syö pelkoja. Jos syöt suklaata tai kalapuikkoa, ole siitä kiitollinen, sen sijaan, että syyttelisit itseäsi tai pohtisit syödessäsi sen negatiivisia vaikutuksia terveyteesi. On parasta olla sinut tekemiensä valintojen kanssa. Huippuahan on se, että voimme tehdä aina uusia valintoja.

Muistakaamme myös, että olemme aina tehneet parhaamme niillä voimilla ja tiedoilla, jotka meillä kulloinkin ovat olleet. Vaikka nyt ajattelisimme toisin tai juuri tällä hetkellä kokisimme herätyksen, voimme löytää kaikesta menneestä kiitollisuuden aiheen. Jos valmisruoka ei enää maistu eli tunnu hyvältä ratkaisulta, voimme ajatella, että siihen asti, kun sitä söin, osallistuin siihen, että niitä valmistaneet ihmiset saivat palkkansa, jolla ruokkivat oman perheensä. Elintarvikeyritys maksaa veroja ja niillä taas hoidetaan monta asiaa jne. Kaikilla asioilla on puolensa.

Osa meistä miettii tietysti myös sitä, että minkälaiset ruokailutottumukset olemme lapsillemme siirtäneet. Syyllisyys ei sitten auta yhtään, vaan päinvastoin, se etäännyttää meidät itsestämme ja näin ollen tietysti myös muista. Mitä hyväksyvämmin olemme tässä ja nyt, sitä parempia valintoja osaamme tehdä, sitä paremmin kuulemme kehomme todelliset tarpeet ja sitä helpommin muutokset sujuvat. Sitä lempeämpiä olemme itsellemme ja muille.

Ei myöskään ole hyödyllistä moittia muiden ruokailutottumuksia tai olla niistä huolissaan. Siitä seuraa yleensä vain lisää ongelmia ja se vie voimat. Eivätkä lapsemme hyödy valittamisen ja huolissaan olemisen malleista, vaan meidän positiivisesta esimerkistämme. Lastemme syömiseen voinemme vaikuttaa parhaiten syömällä itse hyvin, tekemällä terveellisiä ruokaostoksia, valmistamalla maukkaita ruokia yhdessä ja syömällä porukalla. Niin ja tietysti puhumalla ruokien hankinnasta ja ruuan valmistuksesta kauniisti ja kunnioittavasti sekä kiittämällä ruuasta. Meillähän on lautasella valtava lahja; takana on monen ihmisen työpanos ja luonnon mahtavat voimat. Jos syömme eläinkunnan tuotteita, joku eläin on antanut henkensä meidän puolestamme. Isoja juttuja. Emmekä sitten soimaa itseämme, kun huomaamme eksyneemme tästä ajattelusta, palaamme vain takaisin polulle.

Kunpa muistaisimme, että meillä on (vaikka olisimme sen väliaikaisesti hukanneet) sisäänrakennettuna tietoisuus siitä ruuasta, joka kehoamme palvelee, samoin kuin sopivasta määrästä.

Tutkimusten mukaan pienten lasten vanhempien ravintoon liittyvä suurin huolenaihe on, että lapsi ei syö riittävästi. Tämäkin pelko on yleensä turha. Pienillä lapsilla on vielä luontainen tietoisuus riittävästä ruuan määrästä. Meidän kannattaa kunnioittaa ja vaalia sitä, eikä pelkojemme vankeina tehdä ymmärtämättämme tuota tärkeää kykyä toimimattomaksi.

Toisaalta on hyvä muistaa senkin, että lapset alkavat yleensä vierastaa uusia makuja noin yhden vuoden iässä. Sen sijaan he pitävät luontaisesti suolaisesta, makeasta ja rasvaisesta. Mikä mahdollisuus McDonald’sille ja kumppaneille! Negatiivinen suhtautuminen vieraisiin makuihin vähenee pikku hiljaa ja hellittää yleensä seitsemän vuoden ikään mennessä. Tarvitaan siis kärsivällisyyttä. Ihan normaalin lapsen on yleensä saatava maistaa uutta makua monta ja joskus jopa kymmeniä kertoja ennen kuin hän tottuu siihen. Tässäkin se oma esimerkki, ostokset ja yhdessä ruuanlaitto ovat parhaita apuja. Rakkaudella kaikki. Pikku hiljaa pikkuinen tulee perässä.

(Nämä kaksi viimeistä kappaletta, joissa kirjoitan lasten makumieltymyksistä ja uusien makujen peloista, ovat asioita, joihin perehdyin Jyväskylän yliopistossa 2010-2011, mutta en valitettavasti nyt muista lähteita.)

Katse depression taakse

”En tiedä mitä depressio on. Se on mitä hämärin diagnoosi ja olen yhä enemmän tuota mieltä, vaikka olen asiaa selvittänyt vuosia. Mielestäni meidän kannattaa katsoa, mitä niin sanotun depression takana on. Siellä on yleensä yksinäiseksi itsensä kokeva ihminen, joka suhtautuu tähän yksinäisyyden tunteeseen kielteisesti. Onhan eri asia olla yksin kuin syyttää itseään siitä, että tuntee olonsa yksinäiseksi. ” Näin tuumii brittiläinen Robert Holden, joka on taustaltaan psykologi.

Holdenin mukaan tuollainen yksinäisyyden kokeminen kertoo, että emme vielä ole yhteydessä omaan totuuteemme. Muutoin tietäisimme, että olemme kaikki yhtä ja erillisyys muista ei ole mahdollista. Samaa viestiä välittää Eckhart Tolle ja moni muu. Tolle muistuttaa, että emme olisi sitä mitä nyt olemme ilman kaikkia niitä kokemuksia, jotka olemme läpikäyneet. Jokin aika sitten kirjoitin siitä, miten monet filosofit näkevät masennuksen tarjoavan uutta mahdollisuutta, herättävän huomaamaan, että suuntaa kannattaa muuttaa.

Holden ehdottaa erillisyyden tunteen iskiessä meitä etsimään kaikkialta todisteita ykseydestä. Omalla kohdallani voin sanoa, että luonto ja eläimet auttavat tuohon yhteyteen pääsemisessä. Olen lapsesta saakka rakastanut merta ja metsää sekä kallioita. Siinä on kyse juuri tästä ykseyden tunteesta, vaikka en sitä silloin sen kummemmin tiedostanut. Meillä on tietysti kaikilla näitä kokemuksia ja lapsena olemme vielä niin luonnollisen viisaita. On aika herätellä se sisäinen ihana lapsi.

Voimme myös ideoida itsellemme vahvistavia lauseita:

”Olen täydellinen osa tätä kaunista kokonaisuutta (maailmankaikkeutta…).”
”Olen osa tätä kokonaisuutta.”
”Näen ykseyttä kaikkialla.”
”Sinä ja minä – me olemme yhtä.”
”Olen täydellinen osa tätä ihmeellistä palapeliä.”

Nämä tulivat nyt äkkiseltään mieleen, mutta jokainen voi keksiä omansa. Tätä lääkettä kannattaa ottaa säännöllisesti sekä tilanteessa, jossa erillisyyden tunne iskee pintaan.

Holden vinkkaa istumaan alas ja kysymään itseltään: ” Kuka olen ilman tätä erillisyyden ajatusta?”

Byron Katie puolestaan tarjoaa kysymystä: ”Kuka olen ilman tarinaani?”

Jos meditoit, kysele näitä ja odottele rauhassa vastausta. Jos istut pilkillä, tee samoin. Se on kyllä varmaan todella meditatiivista se pilkillä istuminen, ihan niin kuin saunominenkin. Sitä paitsi Tolle puhuu minimeditaatioiden puolesta eli sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä. Olennaista on vain, että sallit itsellesi sen kysymyksen tekemisen sekä vastauksen vastaanottamisen.

Katien kysymys on briljantti sekin. Moni on määritellyt itsensä vaikkapa sairaaksi, juopon tyttäreksi tai ihmiseksi, joka ei ole riittävän hyvä eikä varsinkaan rakastettava. Kyse voi olla tarinasta, jota kerromme auliisti tai se voi olla sellainen, jota emme edes tiedosta.

Kaikki yhtä suurta väärinkäsitystä, mutta uskomme omiin tarinoihimme on niin vahva. Moni on tietävinään senkin, että muutos ei ole mahdollista tai se on ihan kamalan vaikeaa ja epätodennäköistä. Miksi pitää kiinni sellaisista ajatuksista? Sitä paitsi, miten me voimme tietää sellaisia asioita? Miten ihmeitä voi tapahtua, jos emme tee niille tilaa? Antakaamme elämän yllättää ja toivottakaamme muutos tervetulleeksi.

Yhtäkkinen henkinen herääminen on kaiketi harvinaista, mutta se on tapahtunut sekä Eckhart Tollelle että Byron Katielle. Molemmat kokivat sen oltuaan pitkään vakavasti masentuneita.

Holdenin kommentit ovat hänen Hay House Radiossa pitämästään 28.3. nauotetusta ohjelmasta.