Lähden siitä, että kehoni on maallinen kotini. Se on taikakoti, sillä olen jopa nähnyt, miten haavani paranevat itsestään. Mieleni on taikavoima, joka ohjaa ja säätelee kehoni toimintaa. Taika tapahtuu sinä hetkenä, kun näen niin sanotun ikävän asian uudessa valossa. Miten paljon kipua ja taakkaa silloin kehostani irtoaakaan. Selkäni suoristuu ja hymy on herkässä. Ilo ja rauha ovat sieluni energiaa ja sillä se pitää kotini lämpimänä, avoimena ja kutsuvana. Sieluni symboli on sydämeni ja siellä olet sinäkin aina.
Visualisointiharjoitus
Teen usein seuraavanlaisen rentoutusharjoituksen aamulla ennen kuin nousen ylös. Hengitän pari kolme kertaa syvään. Sitten sanon ajatuksissani lempeästi varpailleni: ”kaikki hyvin, olkaa vain aivan rentoina”. Siitä etenen sitten samalla viestillä jalkapohjiin, kantapäihin, jalkaterään ja nilkkaan, jonka jälkeen sanon, että kaikki nilkoista alaspäin saa nyt olla aivan rentona. Samalla tyylillä etenen jaloista päähän. Sen jälkeen yleensä tarkkailen onko jossain kipua tai muuta erikoista ja annan niille kohdille erityishuomiota, kehotan rentoutumaan( ja joskus kysyn, mitä tuo kohta haluaa sanoa).
Tehdessäni eilen noin, ajauduin seuraavanlaiseen visualisointiharjoitukseen:
Kutsuin maailman sydämeeni. Ensin sellaiset ihmiset, joiden kanssa välini eivät ole puhtaat. Näistä ihmisistä kutsuin niin monia yksitellen kuin vain muistin. He astelivat iloisina sisään punaista mattoa pitkin. Saatoin kutsua myös tuttuja porukoita ja lopuksi kutsuin kaikki maailman ihmiset ja eläimet. Kukaan ei ole toistaan tärkeämpi, mutta kutsuin ensin nuo ”haastavammat tapaukset”, sillä jokainen ihminen on samanarvoinen ja vapauttaakseni itseni elämään ilossa ja rauhassa – rakkaudessa, minun on sisäistettävä tämä asia ja hyväksyttävä kaikki mikä on. Sydämeni ei voi laulaa kauneinta lauluaan, jos plokkaan ja jätän sisariani oven taakse. Sain halata kaikkia, monet otin syliini. Voi sitä ilon päivää. Lopuksi teimme kasan (tiedäthän sen hauskan leikin) ja arvaa vaan, että meillä oli hauskaa!
Ihmeellinen paikka se sydän, sieltä ei koskaan lopu tila.