Sydämellisen korjaamon vetovoima

Korjaamon pihassa on rivi fillareita, etsin joukosta omani. Tapansa mukaan miehet ovat kirjanneet palvelun hinnan muistilapulle ja mitä näenkään: ihan sama, mikä on hinta, sillä koko huomioni on keskittynyt ihastelemaan kaunista punaista sydäntä, jonka nuo remonttireiskat ovat minun hintalappuuni piirtäneet. Eihän tällaista kokemusta voi ottaa nauramatta ja kiittämättä vastaan.

Vaikka vierailen fillarikorjaamossa vain, kun pyörässäni on häikkää, on käynti tuossa liikkeessä aina iloni. Ajattelepas, huomaan kotoa lähtiessäni, siis 2 kilometriä korjaamolta, pyörän kumin rikkoutuneen ja lähes saman tien harmistukseni on tiessään. Eikös ole kummallista? Kuinka ollakaan olen jo ratkaissut ongelman nähden mielikuvissani korjaamon omistajan nauravan naaman. Tässä vaiheessa talutan pyörääni hyvillä mielin kohti varmaa voittoa.

Jos tällaisen yhteyden luominen on mahdollista pyöräkorjaamolle, se on sitä uskoakseni lukuisille yrityksille. Merkille pantavaa on myös se, että tällaiseen suhteeseen ei mahdu halvemman tarjouksen mentävää aukkoa. Mikä mahdollisuus varsinkin niille yrittäjille, jotka eivät halua kilpailla hinnalla.

Meistä ihan jokaisen, ei vain yrittäjien, lienee hyödyllistä aika ajoin miettiä, minkälaisia mielikuvia ja fiiliksiä muissa (asiakkaissa, ystävissä jne.) mahdamme herättää ja vastaako se toiveitamme. En puhu muiden miellyttämisestä itsensä hylkäämisen hinnalla, sillä teeskentelyllä hurmaa harvoja.

Toimivat viestintäkeinot ovat usein edullisia. Kun porukalla on iloa ja leikkimieltä, luovuus kukkii. Ilman näitä voisi kumien korjaaminen ja elämä yleisestikin olla aika lailla tylsempää. Tällaisista esikuvista minä haltioidun ja toivottavasti opinkin jotain. Kiitos pojat!

Juttu, jonka kirjoitin aiemmin kyseisestä korjaamosta:
https://lenitalehtonen.wordpress.com/2011/05/15/kansainvalisilla-kauppareissuilla/

Eka juhannus ilman alkoholia

Aino ja Mikko Sipposella oli kaunis koti Jyväskylän Tuomiojärven Lehtisaaressa. Antelias pariskunta testamenttasi saaren paikalliselle seurakunnalle 1940-luvulla ja sen myötä koko kaupungin väki saa nauttia saaren kuvan kauniista miljööstä. Sauna on lämpimänä ja kanttiini auki. Saunan ikkunasta avautuu täydellinen postikorttimaisema ja kioskiostoksia lukuun ottamatta kaikki on ilmaista, jopa kyyti saarelle. Juomavedet saa kukin tuoda tullessaan ja alkoholin tuonti on kiellettyä. Tarkemmat tiedot saat halutessasi täältä.

Suuri kiitos Sipposille ja seurakunnalle – pääsin juhannussaunaan. Se olikin ensimmäinen kerta, kun kävin tuossa kauniissa saaressa, jota lähes päivittäin ihailen liikkuessani koirien kanssa. Sää oli täydellinen. Vietin ison osan iltaa mukavassa naisseurassa ja sain uusia tuttavia. Columbiasta Suomeen muuttanut pariskunta lupasi ottaa yhteyden ja tarjota minulle mahdollisuuksia espanjankielen ylläpitämiseen.

Mietin, että oliko tuo elämäni ensimmäinen juhannus, josta puuttui alkoholi kokonaan. Viime juhannus meni Granadassa kokon yli hyppiessä (perinne ainakin Andalusiassa). Espanjalaiset ovat ahkeria oluen ja viinin lipittäjiä, joten eivät nuo kyläjuhlastakaan puuttuneet. Tosin se on kyllä totta, etteivät heikäläiset yleensä vedä itseään samaan tilaan kuin meikäläiset. Espanjassa on kuitenkin nykyisin runsaasti alkoholiongelmia ja perheväkivaltaa, joten ehkä olisi parempi, jos lapset eivät sielläkään saisi edes sitä lipittämisen mallia.

Lehtisaaressa oli paljon lapsiperheitä ja nuoria. Miten mukava on olla, kun ei tarvitse hämmentyä tai pelätä oudosti käyttäytyviä aikuisia. Alkoholi tuo tulleessaan myös monenlaista muuta tuskaa. Riidellään, kontrolloidaan, ollaan varpaisillaan, nälvitään jne. Vaikka olisimme mukaviakin pikkuhiprakassa, en usko sen olevan hyväksi herkkävaistoisille lapsille ja lapset ovat kaikki sellaisia. Eikä todellakaan ole harvinaista, jos liikkeellä on pariskunta eikä alkoholi maistu molemmille, että toinenkin osapuoli kadottaa otteensa tähän hetkeen kiukuttelemalla, valittamalla ja kontrolloimalla.

Siihen aikaan, kun minä olin pieni, tällaisia asioita ja niiden vaikutuksia ei ainakaan meidän porukoissa kukaan tuntunut miettivän tai ei ainakaan tehnyt asialle minun näkökulmastani katsoen kovinkaan paljon. Näky ja elämäntapa olivat olleet todennäköisesti normaalia sukupolvien ajan. Minä jatkoin samaa perinnettä, kunnes nelikymppisenä aloin kyseenalaistaa uskomuksiani, ajatuksiani ja tapojani.

Lapseni syntyi, kun olin 26-vuotias. Muistan olleeni muutaman kerran huonossa kunnossa hänen läsnä ollessaan. Ehkä niitä oli useampikin kerta. Monesti olen ottanut hänet myös mukaani esimerkiksi kesätapahtumiin, joihin (Suomessa) en tämän nykyisen ymmärrykseni varassa häntä veisi. Itse muistan vieläkin lapsuudesta tilanteita, joissa aikuinen on ollut humalassa. Olin joko peloissani, hämilläni tai halusin auttaa, koska ajattelin, että tuo ihminen tarvitsee apua. Suomessa on vaikea suojata lasta niin, että hän ei näkisi juoppoa. Toivottavasti hänen ei kuitenkaan tarvitse olla sellaisen kanssa tekemisissä eikä katsella juomista ja muuta kaikkea mitä kuvioon liittyy.

Nykyisin en juo alkoholia. Kulutus jäi hyvin pieneksi jo joitakin vuosia sitten, mutta muutaman kerran vuodessa saatoin ottaa oluen tai pari lasia viiniä. Helmikuussa jätin sokerin, joten siinä jäivät sitten nämäkin vähät samalla. Lapseni julkinen matkablogi paljastaa, että hänen vapaa-ajan vietossaan alkoholi on yksi kavereista. Siitähän on paljon selvää tutkimusnäyttöä, että lapset hyvin usein omaksuvat tapamme.

Oli ilo katsella nuoria (suurin osa taisi olla ulkomaalaisia), joille juhannus oli yhtä kuin sauna, soutelu, uiminen, kaunis luonto ja mukava seura. Lehtisaareen kokoontunut väki sai nauttia turvallisesta juhannuksesta.

Toivon, että sinullakin oli oikein mukava juhannus!

Iloisen Annan aamujuoma

Pieni banaani
Nippu salaatinlehtiä
Pala kurkkua (esim. 5-6 cm)
Yksi sellerin varsin
Tilkka vettä

Pehmeä ja makea herkullinen terveellinen juoma, joka sopii mainiosti aamu- tai välipalaksi. Nopea ja helppo valmistaa.

Palaastele kurkku, selleri ja banaani. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja salaatinlehdet päälimmäiseksi, jotta kone käynnistyy jouhevammin. Ei muuta kuin kone käymään hetkesi ja valmista tuli. Vettä on helppo lisätä vielä loppuvaiheessa, jos haluat juomasta juoksevampaa. Käynnistä kuitenkin tehosekoitin siinä tapauksessa vielä hetkeksi.

Teen seoksesta toisinaan juotavan ja joskus lusikalla syötävän. Reseptistä voi tietysti luoda vaikka minkälaisia variaatioita. Välillä laitan banaanin asemesta avokadoa jne. Minusta on kiva kokeilla ja kehittää, siitä ilosta tämä Annan aamujuomakin syntyi. Suosin luomutuotteita.

Juoma maistuu parhaalta, kun sen nauttii ajatuksen kanssa kiirettä pitämättä kiitollisena siitä, että saa tällaisilla antimilla tervehtiä ja palvella kaunista kehoa.

Ruoka tarjoaa mainion mahdollisuuden kiittämiseen ja läsnäolon harjoittamiseen. Miten paljon siihen mahtuukaan, että nämä ainekset ovat nyt tässä lasissa, miten luonto onkaan meitä hellinyt ja ihmiset ympäri maailman palvelleet. Kiitos kaikesta!

Yökylässä vieraan miehen luona

Ensimmäinen seminaaripäivä on juuri takana. Kävelen kohti bussipysäkkiä ja otan samalla pikapuhelun korkeammalle voimalle.

”Tilanne on nyt se, että olisi mahtavaa saada yöpaikka Helsingistä ja sen pitäisi tapahtua nopeasti. Yksi paikka on tiedossa, mutta siellä ei ole sänkyä. Tampereella majoitus varmasti järjestyy, mutta sinne on matkaa. Kävi niin tai näin, kaikki on hyvin.”

Olen parissa minuutissa bussipysäkillä ja minulle selviää, että kyseinen paikka ei ole Helsinkiin menijöille. (Olen Otaniemessä Espoossa. ) Asiasta minua valaissut kaveri ei tiedä, mistä Helsingin bussit lähtevät, joten kävelen kohti paria kurssitoveriani, jotka ovat saapumassa pysäkille. Toinen miehistä sanoo olevansa menossa Helsingin keskustaan, joten liityn häneen seuraansa.

Ehdimme juuri pysäkille, kun bussi tulee. Hyvä että saimme pyllymme penkkiin, kun minä jo kerron, että tosiasiassa en oikein tiedä, mihin olen menossa, sillä minulla ei ole majoitusta. Mies vastaa epäröimättä: ”olet tervetullut minun luokseni”. Minä siihen välittömästi: ”ihanko totta, voi miten hienoa”. Olin niin tyytyväinen, että en hetkeäkään epäröinyt. Kun tämän tajusin, selvensin asian miehelle ja tarkistin vielä, että onhan se nyt varmasti ok. Asia oli kunnossa eikä puhelustani ollut kulunut kymmentä minuuttia.

Niin minä sitten vietin pari yötä kurssitoverini luona. Se oli samalla kulttuuri- ja kielimatka, sillä mies on kotoisin Intiasta ja me kommunikoimme englanniksi (joka tosin oli seminaarikielemmekin). Mies valmisti meille herkullisen intialaisen päivällisen, katsoimme Nelson Mandelasta kertovan elokuvan (Invictus, E. Saarinen oli näyttänyt siitä meille mainion pätkän seminaarissa) ja juttelimme niitä näitä. Oli oikein mukavaa ja nukuin hyvin.

Nämä ovat niitä hyviä puolia, jotka ovat seuranneet taloudellisen tilanteeni totaalisesta muuttumisesta joitakin vuosia sitten. Monessa mielessä olen rikkaampi kuin aiemmin. Avun vastaanottaminen ja pyytäminen ovat tulleet helpommiksi, vaikka treeni tälläkin saralla jatkuu. Aiemmin moinen vaihtoehto ei olisi tullut mieleenikään. Olisin ottanut hotellihuoneen (mielellään viiden tähden enkä missään tapauksessa alle kolmen tähden hotellissa) ja viettänyt aikaa yksikseni.

Sen verran olen saanut hotelleissa yöpyä, että tiedän hyvin minulla olleen nyt paljon hauskempaa. Minähän rakastan yhdessä oloa mukavien ihmisten kanssa. Luottamukseni elämään, itseni ja vieraisiin on lisääntynyt ja niinpä yhä useammin löydän itseni upeista kohtaamisista. Luon selkeästi aiempaa enemmän. Kun taas pelot, epävarmuus ja luottamuspula näyttäisivät vähentyneet. En yritä vihjailla, että hankkiutukaahan eroon varallisuudestanne ja tulovirroistanne niin jopas alkaa tapahtua. Sen voin kyllä sanoa, että kaikessa on aina puolensa. Haluan palata tähän aiheeseen monipuolisemmin myöhemmin.

Minulle yösijan pariksi yöksi tarjonnut uusi ystäväni kertoi muuten käyttävänsä ani harvoin julkisia kulkuneuvoja. Hänen autonsa oli korjattavana muutamaa päivää aiemmin sattuneen kolarin johdosta. Onni onnettomuudessa. Minulla puolestani oli ollut vahva levollinen tunne siitä, että majoitus järjestyy. Tosin pari päivää ennen lähtöä epäilys otti tilaa. Koska tiedostin, että mitään todellista hätää ei ole ja kyse on vain opituista malleista, sain rauhan. Asioillahan on aina tapana järjestyä. Sisäiseen vahvaan tietoisuuteen kannattaa luottaa, vaikka sen tarjoama ratkaisu poikkeaisi paljonkin tyypillisistä tavoistamme.

Se mihin ajatuksensa keskittää todellakin lisääntyy. Seminaarin päätyttyä ainakin neljä ihanaa kaveria oli tehnyt selväksi, että he mielellään tarjoavat minulle majoitusta, kun seuraavan kerran tulen pääkaupunkiin. Toivottavasti siihen ei mene pitkä aika. Ihana tavata näitä uusia ystäviä uudelleen, sitä paitsi minä viihdyn Helsingissä ja rakastan merta.

Häikäisevä junamatka

Konduktööri astuu vaunuun tervehtien pirteästi ja ystävällisesti koko vaunullista. Lämmin meininki jatkuu hänen palvellessaan meitä kaikkia erikseen. Kun on minun vuoroni, konduktööri odottaa hiljaa hyräillen lippuani, jota kaivan kassista.

”Sinulla on hieno ote työhösi”, sanon. Hän kiitää hymyillen. ”Olet oivaltanut jotain suurta”, totean. Nuori mies, melkein poikanen, katsoo minua silmiin ja vastaa ”olen samaa mieltä”. Innostun entisestään ja onnittelen häntä. En muista kaikkea mitä puhumme, mutta sen muistan, että nuori konduktööri sanoi lopuksi leikkisästi, että ihan tässä meinaavat jalat mennä alta.

Hetkeä myöhemmin huomaan istuvani väärällä paikalla. Totean sen ääneen ja rinnakkaisella penkillä istuva mieshenkilö sanoo ystävällisesti, että ei kai se mitään haittaa. ”Totta”, sanon hetken emmittyäni, ”vaihdan, jos sellainen tarve tulee”.

Huomaan miehen katsovan minua matkan edetessä hyväntuulisesti muutaman kerran. Pääasiassa hän kuitenkin keskittyy vieressä istuvan rouvaansa. Aivan hetkeä ennen kuin minut sitten häädetään väärältä paikaltani alamme keskustella. En harmikseni muista kumpi teki aloitteen ja mitä silloin sanottiin. Tuli kuitenkin esille, että pariskunta asuu Espanjassa. Minä siinä sitten onnittelemaan ”olettepa onnekkaita. Saatte nauttia parhaita paloja Suomen kauniista kesästä ja Espanjan auringosta”. Siinä vaiheessa kerään jo kamppeitani vaihtaakseni paikkaa. Seison käytävällä ja mies katsoo iloisilla silmillään todeten ” sinä olet hieno ihminen ja sinulla on mahdollisuus samaan”. Innostun miehen tavasta lähestyä minua ja tietysti hänen sanoistaan. Hänen vaimonsa hymyilee vieressä.

Vaihdamme vielä muutaman toisiamme kannustavan kommentin ja mies sanoo minulle lämpimästi sanat, joilla itse usein päätän sähköpostiviestit ”Kaikkea hyvää”. Kurkotan miehen käteen (seison käytävällä ja pariskunta istuu). Kosketan kättä ja sanon ” sitä samaa ja pelkästään hyvää”. Koska tunnelma on katossa, kurkotan myös ikkunapuolella istuvan naisen käteen hyvästelläkseni. Tämä taianomainen hetki tuntuu täysin luontevalta. Se on taas sitä flow-tilaa.

Vaihdan Tampereella junaa ja saan ilokseni todeta, että tässäkin junassa konduktööri on hyvässä vireessä.

Tapahtumat toivat mieleeni tilanteen, jossa löysin itseni halailemasta ”tuntemattoman” mummon kanssa Porin Sokoksen maitotiskin edessä. Se tarina on tässä. Ihania kohtaamisia, lisää näitä!

Täydellinen lopetus täydelliselle päivälle. Olin nimittäin tulossa Helsingistä, jossa sain osallistua Esa Saarisen kolmen päivän upeaan seminaariin.

Eihän se päivä oikeasti vielä junamatkaan päättynyt. Poljin puoli yhdentoista aikaan kotiin ja voitte vain arvata, miten onnellisina koirani ottivat minut vastaan. Riemusta ei hankkinut tulla loppua.

Se on NYT!

Kadotan ihanasti ajantajun ryhtyessäni keskusteluun ihmisten kanssa. Kiirettä tarjoilevat ajatukset menettävät otteensa ja minä olen elementissäni.

Kuinka ollakaan, olen saanut käydä kymmeniä mielenkiintoisia keskusteluita mitä erilaisempien ihmisten kanssa liikkuessani koirien kanssa ulkona. En lakkaa hämmästelemästä sitä! Mikä lahja, kiitos!


Deepak Chopra
kertoi thaimaalaisen munkin muistuttaneen hänelle:

” Tärkein aika elämässäsi on juuri nyt.
Tärkein ihminen on se, jonka kanssa olet juuri nyt.
Tärkein työ on se, jota teet juuri nyt.

Jos sen muistat, sellaista elämää haluat elää. Tämä hetki ei lopu koskaan. (Now never ends.)”

Chopra puhui ohjelmassa, joka tuli ulos Hay House World Summitissa 10.6.

Mielitkö astetta positiivisemmaksi?

Olisko tässä sinun pirtaasi sopiva harjoitus?

1 Tee lista, johon kirjoitat 10 lausetta. Tässä vaihtoehtoja, joilla voit aloittaa lauseet:

Olen iloinen…
Olen onnellinen…
Arvostan…
Olen kiitollinen…

Saatat esimerkiksi kirjoittaa: Olen kiitollinen elämän lahjasta. Arvostan sitä, että olen ystävällinen itselleni ja muille. Listalle voi ottaa myös lauseita kuten, olen iloinen, että en…

2 Katsele listaa ja lue tekstejä usein. Kyse ei siis ole päivittäin uusittavasta listasta.

Tämän harjoituksen antoi psykologiasta ja henkisyydestä luennoiva ja kirjoja kirjoittava britti Steve Taylor Hay House World Summit -tapahtumassa. Taylor sanoi:

”Tutkimukset ovat osoittaneet, että 50 päivän toiston jälkeen uusi tapa korvaa vanhan. Tämän harjoituksen myötä voit hyvään keskittymällä ohjelmoida ajattelutavastasi positiivisemman.”

Mietin, että harjoitusta voi jalostaa ottamalla vaikutteita aarrekartasta laittamalla lauseet isommalle paperille kuvien ja valokuvien kera sekä käyttää värikyniä. Toisaalta, jos tekstin kirjoittaa pienelle lapulle sen voi kiinnittää vessan peiliin tai kuljettaa mukana kaikkialle.

Yllätyin ensin noista kielteisistä lauseista, mutta tutkimukseni, ja se tulee esille myös ihmisten minulle kirjoittamista teksteistä, mukaan positiivinen vertailu on yksi tyypillisistä keinoista, joiden avulla ihmiset luovat rauhallista ja kiitollista oloa. Esim. Olen onnellinen, että en syntynyt Pohjois-Koreassa.