Elin pitkään siinä käsityksessä, että ihmisiin ei pidä luottaa. Uskoin maailman olevan vaarallinen paikka. Jossain vaiheessa aloin tiedostaa, että kyse on vain uskomuksesta, ajattelutavasta, jonka olen hyväksynyt ja totuudekseni valinnut. Aloin opetella luottamista ja treeni jatkuu.
Brittiläisen henkisen valmentajan ja psykologin Robert Holdenin mukaan universumi tarjoaa meille perusluottamusta, toisin sanoen universumi on puolellamme, mutta moni kuitenkin kärsii niin sanotusta toimimattomasta itsenäisyydestä. Jos emme luota, meistä tulee epävarmoja, sillä yritämme tehdä elämän itse. Myös kykymme sietää epävarmuutta on usein vähäinen juuri siitä syystä, että yritämme tehdä kaiken yksin, jatkaa Holden.
Suosittu bloggari ja valmentaja Mastin Kipp innostui Holdenin kommentista ja totesi Einsteinin sanoneen yhden elämämme suurimmista päätöksistä olevan sen pidämmekö universumia ystävällisenä vai vaarallisena. Kyse on valinnasta.
Kipp kehotti harkitsemaan, ihan vain kokeilemaan ajatusta, jonka mukaan universumi on ystävällinen. Miltä tuo ajatus tuntuu? Mitä tekisit silloin? Mihin luottaisit? Mistä päästäisit irti?
Robert Holden muistutti Louise Hayn kauniista vahvistuslauseesta ”Elämä rakastaa sinua.” Holden kertoi sanovansa molemmille lapsilleen päivittäin nuo luottamusta luovat taikasanat.
Rakas lukijani ”elämä rakastaa sinua.”
Robert Holden haastatteli Mastin Kippiä Hay House Radion world summit –tapahtumassa 4.6.
Lenitan juttuja 
”Elin pitkään siinä käsityksessä, että ihmisiin ei pidä luottaa. Uskoin maailman olevan vaarallinen paikka. Jossain vaiheessa aloin tiedostaa, että kyse on vain uskomuksesta, ajattelutavasta, jonka olen hyväksynyt ja totuudekseni valinnut. Aloin opetella luottamista ja treeni jatkuu.”
Niin minullakin ja myös minäkin..
– Ja tiedän (ymmärrän nyt myöhemmin) itse kyllä myös syyn/selityksen siihen, miksi minun kohdallani näin on.
Vaikka aina niitäkään (niiden vaikutuksia ja seurauksia) ei ole itsekään helppo oivaltaa, ymmärtää, yhdistää, …. hyväksyä ………
Monien tutkimusten mukaan –
Ihmisen persoona ja perusluottamus rakentuu kolmeen ikävuoteen mennessä/asti (hyvin pitkälti).
– Mitä me itsekukin olemme siihen mennessä kokeneet/tunteneet, me emme pysty kaiketi palauttamaan mieleemme.
Mutta silti kaikki tuo – omat kokemukset, tunteet, tuntemukset, aikuisten looginen toiminta elämässä/suhteemme, …. ym.
ja etenkin luottamuksemme (luottamuksen kehittyminen) siihen, omaan kokemuksemme toisten ihmisten
*** äidosta luotettavuudesta, turvallisuudesta, välittämisestä, huolehtimisesta, rakastamisesta, …
Ovat piirtyneet alitajuntaamme (halusimme sitä tai emme) ja näkyvät hyvin pitkälti suhteissamme toisiin ihmisiin – siinä kuinka turvallisiksi/luotettaviksi/rakastaviksi/… – me voimme heidät kokea.
Ja etenkin siinä – miten ja millaisena me näemme itsemme – siihen (noihin) peiliin katsoessamme.
– Olemmeko arvokkaita/rakastettavia (rakastettuja) , … itsenämme.
Vai pitääkö meidän itse ansaita olemassaolomme.
– Eli alkaa suorittaa asioita…. elämää voidaksemme tulla ”riitävän” arvokkaiksi/hyviksi/kelpaaviksi/riittäviksi/ ….
Tuo lienee (ja on myös minun ymmärtääkseni) se kaikkein tärkein ja merkityksellisin asia elämämme jatkon suhteen.
– tokipa me voimme sitten myöhemmin, hakea/hankkia ja myös saada (jonkun muun, meistä ihan aidosti ja juuri itsenämme välittävän, huolehtivan ja RAKASTAVAN ihmisen kautta/avulla) ns. ”korvaavia” kokemuksia noiden asioiden suhteen ja rakentua sitten niiden vuoksi/pohjalta ’terveemmiksi/ehjemmiksi/kokonaisemmiksi’ ihmisiksi.
Yritän tässä nyt lyhyesti kertoa sen/siitä, mitä ja miten olen itse nähnyt ja oivaltanut näitä asioita.
Anteeksi vain.
Mutta juuri tämän vuoksi, minä en kyllä usko minkään ”universumin” olevan ratkaisu/selitys näihin asioihin,
Lämipimin terveisin
ystäväsi Jaana
TykkääTykkää