Aino ja Mikko Sipposella oli kaunis koti Jyväskylän Tuomiojärven Lehtisaaressa. Antelias pariskunta testamenttasi saaren paikalliselle seurakunnalle 1940-luvulla ja sen myötä koko kaupungin väki saa nauttia saaren kuvan kauniista miljööstä. Sauna on lämpimänä ja kanttiini auki. Saunan ikkunasta avautuu täydellinen postikorttimaisema ja kioskiostoksia lukuun ottamatta kaikki on ilmaista, jopa kyyti saarelle. Juomavedet saa kukin tuoda tullessaan ja alkoholin tuonti on kiellettyä. Tarkemmat tiedot saat halutessasi täältä.
Suuri kiitos Sipposille ja seurakunnalle – pääsin juhannussaunaan. Se olikin ensimmäinen kerta, kun kävin tuossa kauniissa saaressa, jota lähes päivittäin ihailen liikkuessani koirien kanssa. Sää oli täydellinen. Vietin ison osan iltaa mukavassa naisseurassa ja sain uusia tuttavia. Columbiasta Suomeen muuttanut pariskunta lupasi ottaa yhteyden ja tarjota minulle mahdollisuuksia espanjankielen ylläpitämiseen.
Mietin, että oliko tuo elämäni ensimmäinen juhannus, josta puuttui alkoholi kokonaan. Viime juhannus meni Granadassa kokon yli hyppiessä (perinne ainakin Andalusiassa). Espanjalaiset ovat ahkeria oluen ja viinin lipittäjiä, joten eivät nuo kyläjuhlastakaan puuttuneet. Tosin se on kyllä totta, etteivät heikäläiset yleensä vedä itseään samaan tilaan kuin meikäläiset. Espanjassa on kuitenkin nykyisin runsaasti alkoholiongelmia ja perheväkivaltaa, joten ehkä olisi parempi, jos lapset eivät sielläkään saisi edes sitä lipittämisen mallia.
Lehtisaaressa oli paljon lapsiperheitä ja nuoria. Miten mukava on olla, kun ei tarvitse hämmentyä tai pelätä oudosti käyttäytyviä aikuisia. Alkoholi tuo tulleessaan myös monenlaista muuta tuskaa. Riidellään, kontrolloidaan, ollaan varpaisillaan, nälvitään jne. Vaikka olisimme mukaviakin pikkuhiprakassa, en usko sen olevan hyväksi herkkävaistoisille lapsille ja lapset ovat kaikki sellaisia. Eikä todellakaan ole harvinaista, jos liikkeellä on pariskunta eikä alkoholi maistu molemmille, että toinenkin osapuoli kadottaa otteensa tähän hetkeen kiukuttelemalla, valittamalla ja kontrolloimalla.
Siihen aikaan, kun minä olin pieni, tällaisia asioita ja niiden vaikutuksia ei ainakaan meidän porukoissa kukaan tuntunut miettivän tai ei ainakaan tehnyt asialle minun näkökulmastani katsoen kovinkaan paljon. Näky ja elämäntapa olivat olleet todennäköisesti normaalia sukupolvien ajan. Minä jatkoin samaa perinnettä, kunnes nelikymppisenä aloin kyseenalaistaa uskomuksiani, ajatuksiani ja tapojani.
Lapseni syntyi, kun olin 26-vuotias. Muistan olleeni muutaman kerran huonossa kunnossa hänen läsnä ollessaan. Ehkä niitä oli useampikin kerta. Monesti olen ottanut hänet myös mukaani esimerkiksi kesätapahtumiin, joihin (Suomessa) en tämän nykyisen ymmärrykseni varassa häntä veisi. Itse muistan vieläkin lapsuudesta tilanteita, joissa aikuinen on ollut humalassa. Olin joko peloissani, hämilläni tai halusin auttaa, koska ajattelin, että tuo ihminen tarvitsee apua. Suomessa on vaikea suojata lasta niin, että hän ei näkisi juoppoa. Toivottavasti hänen ei kuitenkaan tarvitse olla sellaisen kanssa tekemisissä eikä katsella juomista ja muuta kaikkea mitä kuvioon liittyy.
Nykyisin en juo alkoholia. Kulutus jäi hyvin pieneksi jo joitakin vuosia sitten, mutta muutaman kerran vuodessa saatoin ottaa oluen tai pari lasia viiniä. Helmikuussa jätin sokerin, joten siinä jäivät sitten nämäkin vähät samalla. Lapseni julkinen matkablogi paljastaa, että hänen vapaa-ajan vietossaan alkoholi on yksi kavereista. Siitähän on paljon selvää tutkimusnäyttöä, että lapset hyvin usein omaksuvat tapamme.
Oli ilo katsella nuoria (suurin osa taisi olla ulkomaalaisia), joille juhannus oli yhtä kuin sauna, soutelu, uiminen, kaunis luonto ja mukava seura. Lehtisaareen kokoontunut väki sai nauttia turvallisesta juhannuksesta.
Toivon, että sinullakin oli oikein mukava juhannus!
Lenitan juttuja 
Empä minä pidä humalaisista.
TykkääTykkää
Kiitos viestistä Maunu! Onneksi kukaan ei ole vain humalainen, vaan paljon enemmän. Ja onneksi me aikuiset tosiaan voimme valita, keiden kanssa aikaa vietämme 🙂 Minun pelastusrenkaani oli aikoinaan tietoisuus siitä, että olen hyvä, vaikka teen pahoja tekoja. Samalla tietysti ymmärsin, että kaikki muutkin ovat pohjimmiltaan hyviä. En tiedä, miten olisi käynyt, jos tuo ei olisi ollut minun totuuteni. Tuo oivallus herätti minut ymmärtämään, että näin ei voi jatkua. Enkä muuten edellisellä viitauksella tietenkään yritä kommentillani sanoa, että parin viinilasin ottaminen on paha teko. Tarkoitan vain, että minun tuli tehtyä kaikenlaista, jota rakkaus, jumala tai enkeli ei olisi tehnyt. Siis tuli tehtyä ilman alkoholiakin. Pää voi olla tai mennä sekaisin monista asioista ja niitä on mahdoton arvottaa sanoen, että toinen oli pahempi tai parempi. Ne joko ovat rakkaudesta tai eivät ole. Myös ajatukset ja sanat ovat tässä mielessä tekoja, niinpä tuomitseminenkaan ei ole rakkaudesta, joten siihenkään meidän ei kannata mennä. Tiedän aika paljon myös addiktioista ja lopetin gluteiinin ja sokerin syönnin, en vain siksi, että uskon näin olevan terveellisempi, vaan sain aikaiseksi siksi, että kärsin suklaariippuvuudesta. Toisin sanoen suklaata meni levy kaupalla ja suklaan ajattelu pyöri aivan liikaa mielessä. Uskonkin, että riippuvuuksilla, niin ikäviä ja raastavia kuin ne ovatkin, on tärkeä tehtävänsä. Ne ovat halutessamme oikoteitä omaan totuuteemme. Niinpä olen nyt kiitollinen suklaariippuvudelleni, se vauhditti terveysvalintojani ja lisäsi ymmärrystäni monin tavoin. Tulipas paljon asiaa. Kauniita kesäpäiviä 🙂
TykkääTykkää
Oli kauniisti kirjoitettu! Kiitos Lenita.
TykkääTykkää