”Anteeksi, mutta miten sallitte tuon miehen huutaa tuolla tavalla kesälomaansa viettäville lapsille”. Esitän kysymykseni pelikentän laidassa istuvalle ehkä kuuden hengen porukalle.
Lenkkipolkuni varrelle osuu jalkapallokenttärypäs, jossa pelataan aktiivisesti, toisinaan myös turnauksia. En ole kertaakaan kuullut sellaista huutoa kuin nyt ja nämä nappulat pelaavat pientä kenttää ja näyttäisivät olevan hyvin lähellä miestä, joka on varmaankin heidän valmentajansa. Pelaajat ovat maksimissaan kymmenvuotiaita. Mies ei huudahtele, vaan selittää asioita huutaen – tauotta. Olen herkkä äänien suhteen ja kuulen miehen purkavan vihaansa ohjauksen lomassa.
Olen lähestynyt kentän laidalla istuvaa väkeä sivusta, joten he huomaavat minut ilmeisesti vasta esitettyäni kysymykseni. Yksi nainen katsoo minua yllättyneenä ja vastaa epämiellyttävästi: ”Nämä ovat harjoitukset, pitää huutaa, jotta ne kuulevat”. Minä siihen: ” mies on selvästi vihainen”. ”Ei ole”, vastaa nainen tiukasti. Hämmennyin ja taisin mumista jotain kuten: ” Selvä, hei”. Jatkan matkaani ja kuulen miehen huudon kauas, toiselle puolelle ”isoa” tietä.
Onhan se tavallaan hassua puuttua, olinhan katseellani etsinyt ja huomannut, että kentän laidalla on kourallinen aikuisia. Siitä huolimatta menin juttusille. Voimakas vertaus, mutta otanpa sen kuitenkin tähän eli eihän se ollut niin suuri ihme mitä Hitler teki, kuin se, miten muut lähtivät siihen mukaan. Olisin varmasti myös itse voinut hoitaa tilanteen omalta osaltani paremmin, varsinkin aloittamalla pehmeämmin, menemättä samantien asiaan. Jännitin hieman ja se vaikutti kykyyni vuorovaikuttaa ja olla rennosti läsnä.
Edellispäivänä näin kentän ohi kulkiessani tilanteen, jossa oli aikuinen mies ja kaksi pientä, ehkä 10-vuotiasta poikaa. Toinen pojista makasi maassa kasvot maahan päin. Mies huusi pojalle, ei äskeisen kaltaisella rajulla äänellä, mutta ärsyyntyneenä ja vaativana monta kertaa: ”Nouse nyt! Nyt lakkaat sen itkemisen. Nyt lopetat tuon touhun!” jne. Hän hoki samoja lauseita moneen kertaan pyörien pojan ympärillä muutaman metrin säteellä levottomana. Hän ei mennyt kosketusetäisyydelle, saati koskenut poikaa, lohduttanut. Ei varmaan osannut.
Kukaan meistä ei ole paha, mutta voidaksemme paremmin, meidän on opittava tunnistamaan tunteemme ja ja hyväksyttävä ne. Silloin pärjäämme paremmin itsemme ja muiden kanssa. Annamme ja saamme enemmän.
Lenitan juttuja 
Niinpä niin ja kuinka paljon on tuollaisia valmentajia pelaajineen Suomessa.Tulee mieleen,että ei paljon ole asiat muuttuneet 50 vuodessa.Silloin lapset kasvatettiin (ei sentään ihan kaikkia)olemaan hiljaa ja pelkäämään aikuista jopa omia vanhempiaan.Minusta käytös,jota kuvaat on lapsen/nuoren julkista nöyryyttämistä ja se on paha.Herää kysymys,miksi vanhemmat tosiaan sallivat tuon!
TykkääTykkää
Kiitos kommentista Helvi. Onneksi asioista puhutaan paljon enemmän. Tuosta pelkäämisestä ja hiljaa olosta tuli muun muassa mieleen, että vaikeestihan ne vuorovaikutustaidot kehittyy sellaisessa soosissa. Toinen on sitten se mallioppiminen, vahinko kiertää… Ihanaa syksyä!
TykkääTykkää
Minusta on rohkeata ja täysin asiallista puuttua tuollaiseen käytökseen…Suomessa on vaan niin vaikeata mennä puuttumaan toisten tekemisiin, ”hoida sä vaan omat asias!” -tyyliin. Itse olen kyllä mennyt jututtamaan kentällä toisiaan kiusaavia lapsia…minusta me jokainen olemme vastuussa ympärillämme kasvavista lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan, olimme sitten tuttuja tai tuntemattomia. Pitää välittää ympärillämme olevista ihmisistä. Se luo myös lapsille turvaa, kun aikuiset ympärillä välittävät ja ohjaavat.
TykkääTykkää
Kiitos paljon Liisa! Näin tehdään. On selvää, että välillä itse kukin eksyy, joten onneksi meillä on toistemme tuki. Mukavaa syksyä!
TykkääTykkää
mä olen myös puuttunut jalkapallovalmentamiseen.. meidän 8-vuotiaan valmentaja (15-vuotias lapsi itsekin) huusi pojille heidän hävittyään matsin, että pelasivat kuin tytöt. Asiatonta, naisvihamielistä huutelua, ottaen huomioon, että joukkueessa pelaa erinomainen tyttöpelaaja poikien kanssa myös! Ja mitä se opettaa tytöistä ja naisista näille pienille pojille? Että he ovat aina huonompia ja taitamattomampia, ja ’tyttöyttä’ voidaan käyttää haukkumasanana…
Nostin asian ihan seuran johtoon asti – ei vaan kyseisen klopin ’vastuuvalmentajalle’. Tuollaista kieltä 2010-luvulla ei saa hyväksyä.
Näitä Lenitan kertomia aggressiopuheita kuulee joukkuepeleissä jatkuvasti. Surullista on myös seurata, kuinka katsomossa olevat vanhemmat syyllistyvät vihahuutoon l a s t e n peleissä ja turnauksissa…!!! Ihan kuin he taantuisivat jollekin primitiiviselle asteelle ja kuvittelisivat tosissaan olevansa sodassa lapsi lasta vastaan.
Puututaan näihin, jokainen tahollamme. Joka kerta. Ei ohiteta. Ollaan niitä ’huumorintajuttomia akkoja’ ja ’yliherkkiä’ ja ’urheilusta ymmärtämättömiä’, mutta puututaan silti.
TykkääTykkää
Kiitos paljon kommentista Sirpa! Saattoi olla nuorelle miehelle erittäin hyvä opetus, joka palvelee häntäkin jatkossa. Emme aina tiedosta mitä kaikkea ja millä tyylillä suustamme päästämme, emmekä varsinkaan tunnista uskomuksia, joiden pohjalta viestimme. Se on kyllä jännä mitä kaikkea meistä ”aikuisista” erilaisissa tilanteissa löytyy 🙂 Pidetään itsestämme ja toisistamme hyvää huolta!
TykkääTykkää