Kirkkokansa herätköön!

”Suuren pahuuteni tähden aina harhateille lähden, vaikka aikoisinkin elää paremmin.”

Ystäväni näyttää minulle ihmeissään monistetta, johon on printattu laulun sanat. Yllä mainittu teksti on sen toinen säkeistö. Rippilapset olivat laulaneet kappaleen kirkossa ystäväni pojantyttären rippijuhlassa. Tästä voinee päätellä, että biisiä oli treenattu riparilla.

Miksi ihmeessä tarjota nuorelle ajatusta hänen pahuudestaan, SUURESTA pahuudestaan? Elämä viisitoistavuotiaana on muutenkin riittävän hämmentävää aikaa, oli ainakin minulle. Olen varma, että lapsemme tarvitsevat mieluummin kannustusta ja uskoa siihen, että he ovat hyviä.

Jokainen eksyy välillä, mutta ei se meistä pahoja tee. Sen sijaan meidän on terveellistä sisäistää, että ajatuksemme ovat vain ajatuksia, mutta niillä saattaa olla valtava voima. Miten eri asia onkaan uskonko olevani lihava vai kaunis, rasittava vai rakastettava, paha vai hyvä jne.?

Haluan lähteä siitä, että olemme kaikki hyviä. Unohdan tämän tosin valitettavan usein. Vähätellessäni ja surkutellessani itseäni elän itsekeskeisessä helvetissä. Miten hyvä minun onkaan olla ja miten hyväoloni ravitsee muita, kun luotan, että olen riittävän hyvä ja ihana juuri tällaisena. Tunnen, että kelpaan mainiosti jumalalle, lyhtypylväälle tai mihin sitten uskonkin. Se on todellista elämää se.

Kukapa meistä ei tänäänkin jossain tilanteessa olisi voinut loistaa puhtaammin. Tärkeintä on muistaa, että teimme parhaamme. Omat harharetkemme eivät tarkoita sitä, että meidän ei tule tarvittaessa puuttua muiden tekemisiin.

Seurakunta saa vuosittain ison joukon nuoria vaikutuspiiriinsä ihan automaattisesti. Uskon, että seurakunnan väki suhtautuu tähän asiaan kunnioituksella. Me kaikki, myös pastorit, terapeutit jne., olemme kuitenkin vain ihmisiä ja me voimme ”väsyä ja sokeutua”. Niissä tilanteissa tarvitaan kavereita, jotka titteleitä ja asemia kaihtamatta tuovat oman näkökulmansa myötätuntoisesti esille.

Monisteessa laulun nimeksi on kirjoitettu Sydämeni sysimusta (!). Googlaus johdattaa minut teokseen nimeltä Nuoren seurakunnan veisukirja 2005 ja siellä kappaleen nimi on synnintunnustus.

En tutkinut veisukirjan muita tekstejä. Luulin, että ajat ovat muuttuneet ja nuorten kiusaamis-, syömis- ja muut ongelmat ovat saaneet nuorten kanssa toimivat tahot pohtimaan asioita entistä herkemmin, niin varmaan ovatkin. Mikä on sinun käsityksesi asiasta?

Koko teksti:

55. SYNNINTUNNUSTUS

1. Sydämeni sysimusta
anoo anteeksantamusta.
Sinun polkus, Herra, jälleen kadotin.

KERTO:
Herra, armahda meitä,
Kristus armahda meitä,
Herra, anna meille Sinun rauhasi.

2. Suuren pahuuteni tähden
aina harhateille lähden,
vaikka aikoisinkin elää paremmin.

3. Tahto mulla kyllä on,
mutta olen voimaton
tekemään, minkä oikeaksi nään. – KERTO

4. Katuakaan osaa en.
Siksi sua tarvitsen.
Sinä tulit syntistä etsimään. – KERTO