Ei nukuta

Tämän kuvasarjan otin, kun tarkoituksella heräsin katsomaan tätä elämän suurta ihmettä eteläisessä Espanjassa 2012.

Pyörin tunnin sängyssä ja nousen ylös. Kello on viisi, olen nukkunut neljä tuntia.

Kärsin ani harvoin siitä, että uni ei tule tai se katkeaa niin, että en saa uudelleen nukutuksi. Tiedän olevani tässä suhteessa onnekas.

Ajattelen heitä, joille tällaiset yöt ovat tavallisia. Minulla voi olla vain aavistus siitä, minkälaista on säännöllisesti valvoa, kun väsyttää tai minkälaista on valvoa, kun ”pitäisi” tai haluaisi nukkua.

Koska unettomia öitä on vain muutama kerta vuodessa, minulla on etuoikeus nauttia tästä. Villasukat jalassa, teekuppi kädessä, katselen yön härmää ja nautin hiljaisuudessa. Kirjoitan tätä hetkeä.

Elämässä on paljon kaunista ja kiitettävää. Monista asioista tulee kovin helposti itsestään selvyyksiä. Menetämme silloin otteemme siitä voimasta, jota näiden asioiden tunnistaminen voi antaa.

Tunti uudelleen nukahtamisen yritystä ei uskoakseni onnistunut siksi, että ajatukseni herättivät väsyneen kehoni. Ne ottivat minusta vallan, enkä syystä tai toisesta kyennyt tai halunnut mieltäni rauhoittaa. Osa näistä ajatuksista oli vaatimattomia, mutta innostavia kierroksia lisääviä ideoita, osa pieniä murheita. Mietin kokeilisinko kiitoksen aiheiden listausta tai hengitysharjoituksia. En innostunut kummastakaan ajatuksesta, joten nousin ylös ja tässä olen.

Tiedän, että unettomuuden syitä on monia. Koen olevani onnekas siinäkin, että ikävät, kuten esimerkiksi seuraavan päivän tekemättömät työt tai taloudelliset ongelmani,  eivät juurikaan vaivaa minua iltaisin. Yli vuoden kärsin sen sijaan selkäsäryistä, joihin heräsin useita kertoja yössä, usein puolentoista tunnin välein. Onnekseni nukahdin nopeasti uudelleen ja mikä parasta, selkä on tällä hetkellä oireeton.

Voin vain aavistella minkälaista se on, kun alkaa stressata unettomuuden mahdollisia seurauksia. Oletan, että näistä voi tulla isojakin pelkoja, joista saattaa syntyä painostava kierre. Tutkimuksin on todettu, että kiitollisuuden aiheiden listaaminen parantaa unen laatua ja lisää unen määrää. Joku sanoikin osuvasti, että lampaiden asemesta kannattaa laskea kiitollisuuden aiheita. Olisi mielenkiintoista kuulla, onko tästä ollut hyötyä kovista unihäiriöistä kärsiville. Toivottavasti. Haittaa siitä tuskin ainakaan voi olla.

Tyttäreni korealainen ystävätär kertoi, että Etelä-Koreassa (nyt ei siis puhuta Pohjois-Koreasta, vaan modernista yhteiskunnasta) laiska nuori on se, joka nukkuu yli neljä tuntia yössä. Vanhemmat tolkuttavat, että yliopistoon ei moisella unikeolla ole asiaa. Myöhemmin eräs toinen koreatar vahvisti tämän meikäläisen näkökulmasta uskomattomalta tuntuvan tarinan.

Moni ahertaa aamuyöllä puolestamme (Costa del Sol 2012).