Selkä ei oireile

Monipuolinen liikunta on mahtava lääke keholle ja mielelle. Kesäni kuluikin pitkälti liikkuessa.
Monipuolinen liikunta on mahtava lääke keholle ja mielelle. Kesäni kuluikin pitkälti liikkuessa.

Kannnan mielessäni Mahatma Gandhin näkemystä, jonka mukaan muutos lähtee minusta. ”Ole sinä se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.”

Jos haluan nähdä vähemmän kipua ja levottomuutta, voinko tehdä omilleni jotakin? Kesällä päättyi putki, joka kesti yli vuoden. Olin herännyt muutamaa poikkeutta lukuunottamatta joka yö 1,5-3 tunnin välein. Onnekseni nukahdin pääsääntöisesti nopeasti uudelleen. Alaselässäni tuntui kipu, joka jostain kumman syystä paheni aina makuuasennossa ja paikan vaihto auttoi. Näin siis mentiin vuosi puolitoista.

Suhtauduin asiaan yllättävän rennosti, mutta jossain vaiheessa tajusin, että paremminkin voisi olla. Pikku hiljaa alkoi tuntua, että voimat vähenivät ja keskittymiskyky heikkeni. Lähdin lääkäriin. Siitä tuli aika moinen kierros:Yleislääkäri, röntgen, fysioterapeutti, gynekologi, yleislääkäri ja lopuksi fysiatri. Kipujen syy ei selvinnyt. Sen sijaan laukkuun kertyi melatoniiniresepti, joku vahvempi nukahtamislääke ja viimeiseksi fysiatri kirjoitti lääkkeen, jolla oli tarkoitus katsoa tepsivätkö reumalääkkeet minuun. Fysiatri pohdiskeli myös kortisoonipiikin laittoa.

Silloin heräsin. Olin alkanut ajatella, että sänkyni ei ole minulle hyvä. Päätin nukkua vaikka lattialla kokeeksi. Kävikin niin, että samana päivänä joku oli jättänyt aivan uuden näköisen sängyn talon aulaan. Päällä luki lappu ”saa ottaa”. (Tämä on opiskelijatalo, joten tavaroita jätetään usein tällä tavalla.) Nykyisin uskon, että juuri sängyn vaihto oli merkittävä valinta. Olin lääkäreillekin maininnut epäileväni sängyn olevan osasyy ongelmaani, mutta he eivät ottaneet siihen kantaa. Raahasin muuten sängyn yksin ala-aulasta hissiin ja kotiini. Sitä saa ihmeellisiä aikaan,kun motivaatio on korkea.

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa on kuntosali. Aloin käydä siellä noin 3 kertaa viikossa. Olin jo keväällä saanut tuntumaa saliin sillä pääsin mukaan fysioterapeutin vetämään alaselkävaivaisten kuntosaliryhmään. Ryhmä kokoontui kerran viikossa. Se oli ehkä liian vähän ja allani oli silloin vielä väärä sänky, joten siitä ei ollut juurikaan apua. Samaan aikaan sängynvaihdon ja säännöllisen salitreenin kanssa aloin juosta tai tehdä muuta aerobista harjoittelua (crosstrainer).

Edelleen ihmettelen, miten nopeasti muutokset alkoivat näkyä. Jo parin viikon kuluttua huomasin nukkuvani pidempään, selkä ei vaivannut makuuasennossa. Tunsin edelleen kivun silloin tällöin joissakin asennoissa, mutta tätä tekstiä kirjoittaessani alaselkä on ollut parisen viikkoa oireeton!

Lääkärien määräämiä lääkkeitä en hakenut, paitsi sitä melatoniinia kokeilin. Ei auttanut. Meidän kannattaisi muuten lopettaa sanaparin ”lääkärin määräys” käyttö. Se saattaa edesauttaa tiedostamattamme siinä, että meistä tulee passiivisia, luovumme itsemääräämisoikeudestame. Uskon, että on parempi ajatella, että lääkärit tekevät suosituksia. Enkä nyt puhu sen puolesta, että älkää syökö lääkkeitä. Lääkäri kirjoitti reseptin on myöskin ajatuksena parempi kuin lääkäri määräsi…

Kävin kesällä osteopaatillakin kolme kertaa. Uskon, että monista, kutsun niistä kosketushoidoiksi, on hyötyä.

En mielestäni ole tehnyt suurta palvelusta vain itselleni vaan koko yhteiskunnalle. Onhan se selvä, että mitä pidemmälle ongelmat pääsevät, sitä suuremmat kustannukset ovat tiedossa, myös yhteiskunnalle.

On ollut tietenkin myös erittäin palkitsevaa saada tuloksia aikaan. Omat valinnat ja niihin käytetty aika poikivat, mikäs sen hienompaa. Jopa harjoitusten tekeminen on kivaa. Pyöräilen päivittäin ja olen melko innokast kävelemään koirien kanssa, mutta se ei riitä, tarvitsen monipuolisempaa liikuntaa. Se hoitaa sekä kehoa että mieltä.

Että vaikka en ole saanut gradun kanssa kesän aikana mitään aikaiseksi, niin kehon kanssa olen 😀