Selkä ei oireile

Monipuolinen liikunta on mahtava lääke keholle ja mielelle. Kesäni kuluikin pitkälti liikkuessa.
Monipuolinen liikunta on mahtava lääke keholle ja mielelle. Kesäni kuluikin pitkälti liikkuessa.

Kannnan mielessäni Mahatma Gandhin näkemystä, jonka mukaan muutos lähtee minusta. ”Ole sinä se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.”

Jos haluan nähdä vähemmän kipua ja levottomuutta, voinko tehdä omilleni jotakin? Kesällä päättyi putki, joka kesti yli vuoden. Olin herännyt muutamaa poikkeutta lukuunottamatta joka yö 1,5-3 tunnin välein. Onnekseni nukahdin pääsääntöisesti nopeasti uudelleen. Alaselässäni tuntui kipu, joka jostain kumman syystä paheni aina makuuasennossa ja paikan vaihto auttoi. Näin siis mentiin vuosi puolitoista.

Suhtauduin asiaan yllättävän rennosti, mutta jossain vaiheessa tajusin, että paremminkin voisi olla. Pikku hiljaa alkoi tuntua, että voimat vähenivät ja keskittymiskyky heikkeni. Lähdin lääkäriin. Siitä tuli aika moinen kierros:Yleislääkäri, röntgen, fysioterapeutti, gynekologi, yleislääkäri ja lopuksi fysiatri. Kipujen syy ei selvinnyt. Sen sijaan laukkuun kertyi melatoniiniresepti, joku vahvempi nukahtamislääke ja viimeiseksi fysiatri kirjoitti lääkkeen, jolla oli tarkoitus katsoa tepsivätkö reumalääkkeet minuun. Fysiatri pohdiskeli myös kortisoonipiikin laittoa.

Silloin heräsin. Olin alkanut ajatella, että sänkyni ei ole minulle hyvä. Päätin nukkua vaikka lattialla kokeeksi. Kävikin niin, että samana päivänä joku oli jättänyt aivan uuden näköisen sängyn talon aulaan. Päällä luki lappu ”saa ottaa”. (Tämä on opiskelijatalo, joten tavaroita jätetään usein tällä tavalla.) Nykyisin uskon, että juuri sängyn vaihto oli merkittävä valinta. Olin lääkäreillekin maininnut epäileväni sängyn olevan osasyy ongelmaani, mutta he eivät ottaneet siihen kantaa. Raahasin muuten sängyn yksin ala-aulasta hissiin ja kotiini. Sitä saa ihmeellisiä aikaan,kun motivaatio on korkea.

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa on kuntosali. Aloin käydä siellä noin 3 kertaa viikossa. Olin jo keväällä saanut tuntumaa saliin sillä pääsin mukaan fysioterapeutin vetämään alaselkävaivaisten kuntosaliryhmään. Ryhmä kokoontui kerran viikossa. Se oli ehkä liian vähän ja allani oli silloin vielä väärä sänky, joten siitä ei ollut juurikaan apua. Samaan aikaan sängynvaihdon ja säännöllisen salitreenin kanssa aloin juosta tai tehdä muuta aerobista harjoittelua (crosstrainer).

Edelleen ihmettelen, miten nopeasti muutokset alkoivat näkyä. Jo parin viikon kuluttua huomasin nukkuvani pidempään, selkä ei vaivannut makuuasennossa. Tunsin edelleen kivun silloin tällöin joissakin asennoissa, mutta tätä tekstiä kirjoittaessani alaselkä on ollut parisen viikkoa oireeton!

Lääkärien määräämiä lääkkeitä en hakenut, paitsi sitä melatoniinia kokeilin. Ei auttanut. Meidän kannattaisi muuten lopettaa sanaparin ”lääkärin määräys” käyttö. Se saattaa edesauttaa tiedostamattamme siinä, että meistä tulee passiivisia, luovumme itsemääräämisoikeudestame. Uskon, että on parempi ajatella, että lääkärit tekevät suosituksia. Enkä nyt puhu sen puolesta, että älkää syökö lääkkeitä. Lääkäri kirjoitti reseptin on myöskin ajatuksena parempi kuin lääkäri määräsi…

Kävin kesällä osteopaatillakin kolme kertaa. Uskon, että monista, kutsun niistä kosketushoidoiksi, on hyötyä.

En mielestäni ole tehnyt suurta palvelusta vain itselleni vaan koko yhteiskunnalle. Onhan se selvä, että mitä pidemmälle ongelmat pääsevät, sitä suuremmat kustannukset ovat tiedossa, myös yhteiskunnalle.

On ollut tietenkin myös erittäin palkitsevaa saada tuloksia aikaan. Omat valinnat ja niihin käytetty aika poikivat, mikäs sen hienompaa. Jopa harjoitusten tekeminen on kivaa. Pyöräilen päivittäin ja olen melko innokast kävelemään koirien kanssa, mutta se ei riitä, tarvitsen monipuolisempaa liikuntaa. Se hoitaa sekä kehoa että mieltä.

Että vaikka en ole saanut gradun kanssa kesän aikana mitään aikaiseksi, niin kehon kanssa olen 😀

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

3 vastausta artikkeliin “Selkä ei oireile”

  1. Hyvä Lenita! Juuri noin mielestäni kaikkien meidän pitäisi ottaa ohjat käsiin omasta hyvinvoinnistamme!! Esimerkkisi vahvisti taas kerran mitä paasaan lääkärikierteessä oleville lähimmäisille, vaikka kuinka annamme asiamme ja terveytemme ammattilaisen käsiin, se lääkäri ei kuitenkaan meistä ota vastuuta siinä vaiheessa kun ne kaikki hoidot ja lääkkeet on kokeiltu ja todettu ettei mikään auta. Usein jooga, pilates tai vain pelkkä venyttely auttaa tuki- ja liikuntaelinvaivoihin. Itse sain avun selkä- ja hartiasärkyyn joogasta ja samalla itselleni loppuelämän harrastuksen ja uuden elämäntavan ja elämänfilosofian! Samoin kävi kohdun myooman kanssa, se olisi leikattu leikkaamalla samalla auki koko vatsa (suuret vatsalihakset) ja luultavasti poistettu samalla koko kohtu (ihan vain varmuuden vuoksi, niin kuin tapana minun ikäisilleni on tehdä). En suostunut ja sairaalan gynelogi suuttui vastustuksestani. Henkisillä harjoituksilla, osteopaatilla ja elimistön puhdistuksilla 8 cm myyoma on nyt sentin luokkaa jos enää sitäkään!!!

    Tykkää

    1. Moi Sari ja kiitos paljon viestistä. Upeeta, että sait sen myoman noin hoidettua. Ja kiitos noista kaikista tiedoista, toimivat uskoakseni rohkaisevina vinkkeinä. Itseltäni on muuten kohtu poistettu. Tilanne oli tosin todella akuutti silloin ja tarvitsin välitöntä hoitoa. Olen usein miettinyt, että kaikesta huolimatta olisin etsinyt muitakin konsteja, jos olisin sen tiedon varasssa, joka minulla on nyt. Haluan vielä varmuuden vuoksi tarkentaa, että tarkoitukseni ei ollut tekstilläni rakentaa mitään vastakkaisasetelmaa lääkäreiden ja muiden hoitojen välille. Minusta jopa tuntuu, että me lääkärissä kävijät usein odotamme tohtorin määrävän lääkettä, tohtorin hoitavan meidät kuntoon, tohtorin ajattelevan puolestamme. Se on just noin kuin kirjoitat, että vastuu on meillä aina viime kädessä ja tietysti jos kyse on lapsista tai muista ihmisistä, jotka eivät voi ottaa vastuuta itsestään, se vastuu on lähimmäisillä.

      Tykkää

      1. En minäkään halua nähdä tätä(kään) asiaa mustavalkoisena, totta kai menen sydänleikkaukseen, jos lääkäri antaa toisena vaihtoehtona välittömän menehtymisen… Mutta jos aikaa on edes vähän, miettisin että olenkohan stressannut viime aikoina liikaa (itse asiassa tää hatusta temmattu esimerkki sai nyt muistamaan tapauksen kun lääkäri löysi sydämestäni lisälyöntejä ja sitten joogan ja meditoinnin aloittamisen myötä ne olivat häipyneet..). Lääketiede on arvokas tiede siinä missä jokin muu tiede, mutta ei ole mitään mieltä myöskään kuvitella että se on jotenkin kaikkivoipa tai että sitten kun oma ruumiinosa pragaa niin vaihdetaan toinen vaan tilalle… Leikkauksissa on aina riskinsä ja komplikaatiovaarat eikä se tekonivel tai muu osa koskaan vastaa sitä alkuperäistä… Siksi ajattelen että kannattaa huoltaa näitä omia niin pitkään kuin mahdollista ja sitten jos ne ei enää huollosta huolimatta lainkaan toimi, niin totta kai on harkittava lääketieteen antamia ratkaisuja… Mutta todellisen vastuun tuloksista kannamme aina me itse. Ja lähes aina on toinenkin vaihtoehto, vaikka emme sitä heti aina huomaa…

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s