Hitaan oppijan kiitos

Olen aina ollut erikoisen hidas joissakin asioissa. Kuinka monta kertaa olenkaan pudonnut opettajan kyydistä luokkahuoneessa. Sitä on ollut vaikea hyväksyä, pitää normaalina ja luonnollisena. Sen sijaan olen hävennyt, vertaillut itseäni muihin ja tulkinnut olevani tyhmempi kuin muut. Se ei tietenkään ole ylentänyt mieltä ja siitä syntyy varsin helposti myös epäonnistumisentunteen kierre. Nuorenpana minulle ei tullut edes mieleen, että yliopisto olisi minun kaltaistani varten.

Onnekseni olen toisaalta ollut aktiivinen esittämään lisäkysymyksiä tai pyytämään opettajaa toistamaan sanomansa. Ei silti, silloinkin olen monesti kokenut varastavani muiden aikaa. Muutahan ovat jo ymmärtäneet asian aika päiviä sitten ja minä vielä jauhan samaa. Yllätyksekseni silloin tällöin joku opiskelija on kiittänyt kysymyksestäni ja tunnustanut, että ei hänkään ymmärtänyt tai että tahti oli hänellekin liian nopea. Pääosin olen tulkinnut, että tapaani kysellä pidetään rasittavana. En tiedä, mikä on totta, mutta kyseleminen on melko harvinaista täällä yliopistossakin. Itse näin siinä ensi kerran hyvää opiskellessani kauppaoppilaitoksessa. Siellä oli opettaja, joka teki selväksi, että taitoni oli arvokas.Tunnustus on ollut vaikea pitää mielessä, mutta onneksi en ole lopettanut kyselemistä.


Haluan sanoa, että älköön kukaan kuvitelko, että opettajan kyydistä putoaminen tarkoittaa, että olet huono oppimaan, et opi olleekaan tai että olet ylipäätään surkea.

Iloitsen suunnattomasti uusista mahdollisuuksista opiskella niin, että opettajan tai luennoitsijan puheen voi keskeyttää milloin vaan. Sen sijaan, että minun tarvitsee pyytää opettajaa toistamaan sanansa ja kokisin, että toiston jälkeenkään tämä tollo (minä siis) ei tajunnut mistä on kyse, voin kuunnella ohjaajan sanat vaikka kymmenen kertaa. Laitan hänet kertomaan saman uudestaan ja uudestaan, niin monta kertaa kuin haluan, eikä minun tarvitse pelätä, että opettaja tai joku oppilaista näyttäisi hapanta naamaa. Nyt ei ole väliä silläkään, kiinnitänkö huomioni muiden mielestä olennaiseen vai lillukan varteen. Saan ottaa rennosti, minulla on kaikki aika maailmassa.

Hitauteni johtunee monesta syystä. Ensinnäkin, opettajien ja muiden ihmisten puheet innostavat minut pohtimaan kaikenlaista. Ajatukset kaappaavat huomioni, ideoita tai kysymyksiä synnyttävä mielikuvitukseni alkaa juosta omaan suuntaansa. Minulla on sitten kova homma saada taas muut kiinni. Toinen tekijä on se, että joitakin asioita yksinkertaisesti opin hitaasti. Tarvisen toistoa ja esimerkit auttavat. Yksi hitauteni syy on sekin, että mitä enemmän epäonnistumisia olen jossain ympäristössä, esimerkiksi jonkun opettajan ohjauksessa kokenut, sitä enemmän jännitän ja jännitys saa minut lukkoon. Kun esimerkiksi pyydän ohjaaja toistamaan asian, kysymyksen tekemisen liittyvästä häpeäntunteestani palautuminen saattaa pitää minusta kiinni sen verran tiukasti ettei ohjaajan (opettaja/luennoitsija) vastaus tule perille siitäkään syystä.

Olen valtavan kiitollinen ihmisille, jotka haluavat auttaa muita oppimaan. On kerta kaikkisen loistavaa, että jotkut laittava osaamisensa kiertoon täällä verkossa. Antavat aikansa ja näkevät vaivaa. Ja vieläpä ilmaiseksi!

Minulla on parhaillaan ilo opiskella Kalifornian yliopiston järjestämällä The Science of Happiness -kurssilla. Tälle ilmaiselle kurssille voi muuten edelleen ilmoittautua täällä ja sen voi suorittaa omassa tahdissaan.

Haluan mainita vielä kaksi muuta sivustoa.

Opetus.tv
Suomalainen sivusto, jossa ammattilaiset opettavat videoiden kautta yläastella ja lukiossa opiskelevia. Videoissa käytetään värejä, kuvia jne. Maksuton palvelu. Tässä esimerkki hormoneita käsittelevästä lukion biologian kurssista.

Khan academy
Amerikkalainen Salman Khan alkoi auttaa kaukana opiskelevia sukulaistyttöjään netin kautta tekemällä videoita Youtubeen. Muutkin löysivät videot ja saivat niistä apua. Khan lisäsi tuotantoa ja työskenteli kotinsa vaatekaapissa, kunnes Bill Gatesin edustaja soitti ja kertoi Gatesin auttavan omia lapsiaan oppimaan Khanin videoiden avulla. Materiaalit ovat ilmaiseksi jokaisen halukkaan käytettävissä. Salman Khan esittelee seuraavassa videossa Khan academyn toimintaa. Videossa on suomenkielinen teksti. Video on tosin tehty jo vuonna 2011.

Tässä esimerkki yhdestä Khan academyn videosta. Siinä perehdytään immuunijärjestelmään.

Viime aikoina olen kaverini ohjaamana oppinut ajattelemaan, että haluanpa perehtyä melkein mihin tahansa, kannattaa katsoa, mitä siitä kerrotaan Youtubessa.

Parhaamme teemme, se riittää

Oikeassa ovat, kun sanovat, että ihmisiä me vain olemme. Tää on hyvä:

Jos voit istua hiljaa kuultuasi ikävän uutisen…
Jos pystyt olemaan täysin rauhallinen taantuman aikaan….
Jos voit katsoa naapureidesi matkustavan fantastisiin paikkoihn ilman kateuden häivää….
Jos syöt iloisesti sitä mitä lautasellasi on…
Jos nukadat ilman yhtään drinkkiä tai pilleriä juostuasi päivän siellä täällä…
Jos kykenet aina olemaan tyytyväinen siellä missä olet…
Olet luultavasti koira.

Jack Kornfield

Yksi upeista esikuvistani. Pari vuotta sitten Espanjasta adoptoimani Hupsu.
Yksi upeista esikuvistani. Pari vuotta sitten Espanjasta adoptoimani Hupsu.

Niitä pieniä iloja

“Lapseni harmaa kinnas hukkui jossain täällä. Oletteko sattuneet näkemään sitä?”, kysyi meitä lähestyvä nuori nainen. Olimme, ystäväni, minä ja viisi koiraa, suositulla ulkoilualueella, jossa on useita polkuja, metsää ja peltoa. Nainen oli palannut yksin etsimään kinnasta. Metsässä alkoi jo hämärtää.

”Emme valitettavasti ole nähneet”, vastaan ja alan jutella naisen kanssa asiasta. Vähän itsekin hämmästelen myötätuntoani ja tilanteeseen antautumista, sillä hukassahan ei ole lapsi, eikä mikään kallis tavara. Nainen on kuitenkin nähnyt vaivaa asian eteen, joten ilmeisesti tiedostin, että se on hänelle tärkeä.

Puolisen tuntia myöhemmin, kun olemme jo aivan toisaalla, ystäväni löytää kintaan. Minä puolestani olin pohtinut aiemmin naiselle, että jos se löytyy, sen voisi viedä läheisen Salen ilmoitustaululle.

Turhan herkästi tulee sanottua vain, että ei kyllä ole nähty ja siihen se jää, ei viitsitä keskustella enempää, ei innostuta mitä jos -leikistä. Onneksi annoin itsestäni enemmän.

Siellä se kinnas nyt odottaa Salessa noutajaansa. Minä hymyilen kotona tyytyväisenä ja toivon, että nainen muistaa puheemme ja tekee oman siirtonsa.

 Toivon, että nainen muistaa sanani ja poikkeaa kaupassa. Auttaminen on minusta aivan ihana ilon lähde.
Toivon, että nainen muistaa sanani ja poikkeaa kaupassa. Auttaminen on minusta aivan ihana ilon lähde.

Tällainen on tehokas anteeksipyyntö

”Voisitko pyytää anteeksi?” kysyy onneton Matti. ”Minähän pyysin jo!”, tokaisee tuskastunut Maija. Pariskunnan paha olo jatkuu.

Minkälainen on hyvä anteeksipyyntö? Aihetta tutkineen Aaron Lazaren mukaan tehokas anteeksipyyntö muodostuu neljästä osasta. Ne ovat:

1 Teon tunnustaminen ja myöntäminen. Loukkauksen lisäksi tulee selväksi kuka loukkasi ja ketä.
2 Tehokas selitys. Siitä käy ilmi, että loukkaus ei ollut tahallinen, eikä henkilökohtainen ja on epätodennäköistä, että se toistuisi.
3 Katumuksen, häpeän ja nöyryyden ilmaisu. Näiden myötä anteeksipyynnön kohde tiedostaa, että loukkaaja tunnistaa loukatun kärsimyksen.
4 Korvaus. Se voi olla todellinen tai symbolinen.

Lazaren mukaan epäonnistumme useimmiten ensimmäisessä eli emme anteeksi pyytäessämme kuvaa selvästi tekemäämme vääryyttä. Emme ota siitä täysin vastuuta, vaan saatamme vähätellä asiaa (mitä nyt sitten olenkaan tehnyt, jos vääryys tapahtui), puhua passiivissa (vääryys on tapahtunut), pyytää anteeksi väärältä taholta tai pyydämme anteeksi väärää asiaa. Lazaren muistuttaa, että jokainen anteeksipyyntö ei edellytä kaikkia neljää yllä mainittua osaa.

Miksi ja milloin anteeksipyyntö tehoaa? Lazaren mukaan anteeksipyynnön tehoaminen edellyttää, että se tyydyttää vähintään yhtä loukatun seuraavasta seitsemästä psykologisesta tarpeesta. (Osapuolet voivat olla yhtä hyvin yksilöitä kuin kansakuntia.)

1 Loukatun omanarvontunto palautuu.
2 Loukkaajalle muodostuu käsitys siitä, että molemmat osapuolet ymmärtävät nyt tilanteen ja myöntävät, että loukkaja teki väärin.
3 Uhri saa vahvistuksen siitä, että ei ole mitenkään vastuussa tapahtuneesta.
4 Loukattu varmistuu siitä, että on turvassa eli hänen ei tarvitse pelätä tapahtuman toistumista.
5 Uhri näkee, että loukkaaja saa jonkinlaisen rangaistuksen tekemästään.
6 Uhri saa jonkinlaisen korvauksen kokemastaan.
7 Loukatulla osapulella (tai osapuolilla) on mahdollisuus keskusteluun, jossa voi ilmaista loukkajalle (tai loukkaajille) tunteitaan ja jopa surra tapahtunutta.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on aiheesta tai mitä mieltä olet Lazaren näkemyksistä?

Lähde: Lazare A. Making Peace Through Apology; Greater Good, Berkeley

Vinkkejä kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamiseen

Annan oheisessa videossa vinkkejä kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamiseen sekä kiitoksen aiheiden ”etsimiseen”. Otan tietysti mielelläni vastaan myös kysymyksiä. Tiedän, että monilla on omakohtaista kokemusta aiheesta. Niistäkin olisi tosi mukava kuulla. Myös eriävät kommentit ovat tervetulleita.

Mites video toimii täällä?

Päätin kokeilla videoiden tekemistä. Kiitos tekniikasta ja erilaisista ystävistä. Ilman konkreettista apua,kannustusta ja ystävällistä tuppimista en olisi osannut ja saanut aikaiseksi. Onko mukavampi katsella videoita vai lukea juttuja?

Ohjauksen taikaa

Eikös ole hieno? Tein ihan itse!
Eikös ole hieno? Tein ihan itse!

Olen aina kokenut olevan surkea piirtäjä. En ole saanut aikaiseksi edes tikku-ukkoa. Keväällä osallistuin yliopistolla ohjauskurssille. Jokainen kurssilainen veti vuorollaan oman sessionsa, jotka vaihtelivat japanin alkeista laulamiseen. Saimme monta hienoa kokemusta.

Eräs nuori nainen ohjasi meidät piirtämisen saloihin. Saavuin hänen vetämälle tunnilleen hetken myöhässä, joten minulla ei onnekseni ollut aikaa muistella vanhoja töherryksiäni. Nainen istutti minut tuoliin ja antoi ystävällisesti muutamalla sanalla selkeät ohjeet. Hän osasi tarjoilla oikeat sanat, tunsin oloni turvalliseksi. Istuimme ringissä ja sen keskellä oli elävä malli. Olin ensi kertaa tällaisessa tilanteessa.

”Älä mieti, katso vain mallia ja ala piirtää viivoja”, neuvoi ohjauksen vetäjä. Niin minä tein ja olin äärettömän onnellinen lopputuloksesta. Tekeminenkin oli kivaa!

Mitä tästä opimme?
1 Kannattaa kokeilla uusia asioita, varsinkin sellaisia, joihin suhtautuu ennakkoluuloisesti
2 Kannattaa hankkiutua toisen ihmisen ohjaukseen, hyvään sellaiseen. Tässä naisen tyyli sopi minulle mainiosti, hän myös tiesi, että pehmeällä värikynällä kannattaa aloittaa jne. Osasi käsitellä ihmisiä ja tunsi asian, jota ohjasi.
3. Yhdessä tulemme kokeilleeksi asioita, joita emme ehkä muuten tekisi.
4. Yhdessä tekeminen on kivaa, kannustavaa ja saamme enemmän aikaan.
5. Siitä tulee valtavasti iloa, kun joku vanha uskomus saa kyytiä. Minähän olen taiteilija 😉
6. Vähemmän kontrollia ja enemmän heittäytymistä on usein paikallaan. Sitä saattaa löytää itsestään uutta!

Kuten tiedämme, ohjausta ja valmennusta on saatavilla vaikka mihin asiaan. Suosittelen! Mitä sinä tuumit? Missä asiassa haluaisit ohjausta?

Pysyykö pari yhdessä?

Parisuhteessa kannattaa vaalia kiitollisuutta.
Parisuhteessa kannattaa vaalia kiitollisuutta.

 

Eron merkit
1 Halveksunta
2 Valittaminen
3 Kivimuuri (toinen ei suostu puhumaan asiasta)
4 Puolustautuminen (ei halua ottaa vastaan / kuulla toisen näkemystä)

Jos kaikki nämä neljä seikkaa tulivat esille tuoreen avioparin vuorovaikutusta tutkittaessa, tutkimukseen osallistuneet parit erosivat jossain vaiheessa 92 prosentin todennäköisyydellä.

Nämä yhdistävät
1 Huumori (nauru, vitsit, lempinimet jne.)
2 Kiitollisuus (arvostuksen osoittaminen sanoilla, kosketuksella jne.)
3 Anteeksianto (irtipäästäminen, kaikki tekee virheitä)
4 Avoimuus (hyväksyntä, tunteiden ilmaiseminen, vastaanottaminen)

Lähde: Nämä ovat muistiinpanojani psykologian professori Dacher Keltnerin luennolta. Keltner on toimii Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä. Luento oli osa The Science of Happiness -kurssia.

Pakon edessä

Kesällä luomisen vimma sai minut kiertelemään ympäriinsä kuvaamassa kasveja. Tein kortteja. Usein lähdin varhain aamulla, vaikka olisin halunnut vielä nukkua. Halusin hyvän valaistuksen kortteihin. Motivaatio kantoi.
Kesällä luomisen vimma sai minut kiertelemään ympäriinsä kuvaamassa kasveja. Tein kortteja. Usein lähdin varhain aamulla, vaikka olisin halunnut vielä nukkua. Halusin hyvän valaistuksen kortteihin. Motivaatio kantoi.

Mikä ero on pakolla ja pakolla? On sitä pakkoa, joka lamauttaa ja ahdistaa. Ja sitten on sitä, joka pakottaa toimimaan. Toiseen liittyy lähinnä paineita eli sen taustalla on  taatusti pelottavia vääristyneitä mielikuvia (minulle viime aikoina gradu on tästä esimerkki). Toinen pakko on sellaista kutkuttavaa ja innostavaa luomisen halua, jossa on enemmän tilaa ja vapautta (minulle esim. näiden blogitekstien kirjoittaminen), jonka vireessä hankauksetkin on helppo hoitaa.

Miten vapauttaa mieli harhoista? Tehdä tilaa ilolle ja oivalluksille? Mieli juoksee menneen ja tulevan väliä hullun lailla vailla lohtua ja rauhaa. Se suorittaa, väsyy ja jossain vaiheessa kenties hajoaa, jos se jatkaa samaa rataa.

Mitäs tuumit tästä?

Sen pakon edessä
1. pysähdy
2. hengitä syvään
3. keskity tähän hetkeen
4. arvioi kannattaako työ tehdä. jos ei, älä tee. jos kyllä, voitko muuttaa näkökulmaa?
5. palastele työ
6. ota yksi askel kerrallaan
7. juhli pieniä voittoja
8. pidä taukoja
9. kutsu mukaan kannustajia

Sen pakon ympärillä
10. tee asioita, joista nautit
11. nuku
12. liiku
13. syö
14. vietä aikaa läheistesi kanssa

15. kiinnitä huomio hyvään ja kiitollisuuteen (meditoi tai/ja kirjoita kiitollisuuspäiväkirjaa tms.),

Tämä lista syntyi oppimani, omien oivalluksieni ja varsinkin omien kokemusteni (onnistumisten ja epäonnistumisten)pohjalta. Minulle haastavinta ovat nuo ihmissuhteet ja haluan tässä korostaa niiden merkitystä. Olen taipuvainen ajattelemaan, että niitä ei voi kokonaan korvata muilla asioilla tai tekemisillä. Tätä näkemystä tukevat monet onnellisuustutkimukset.  Kunpa jostain tulisi pari enkeliä, joka ryhtyisivät henkilökohtaisiksi valmentajikseni tai muuten vaan ihaniksi ystäviksi 🙂

Sitä näkee vaikka mitä, kun asettuu katsomaan ympäristöään toisella tavalla. Kävelin hitaasti, kuvasin polvillani tai maassa makoillen. Se pakko sai mut taipumaan.
Sitä näkee vaikka mitä, kun asettuu katsomaan ympäristöään toisella tavalla. Kävelin hitaasti, kuvasin polvillani tai maassa makoillen. Se pakko sai mut taipumaan.