Juoksulenkki maistuu

Olen pitkästä aikaa juossut. Jo neljä kertaa viimeisen viikon aikana, noin 40 minuuttia kerta. Tuntuu ihanalta. Saa nähdä, miten pitkään tätä jatkuu. Sitä on nyt turha murehtia. Tulin juuri sisään ja saan nautiskella lenkin jälkeisestä hyvän olon tunteesta. Taisin väsyttää koiratkin, näyttävät nukahtaneen tyytyväisinä.

Upean urheilullisen ystäväni sanat jäivät mieleen. Halusin tietää hänen liikuntatottumuksistaan ja hän kertoi tekevänä vähintään kuutena päivänä viikossa tunnin jotain sellaista urheilua, joka nostaa sykettä. Ihmettelin, että eikö hänestä koskaan tunnu siltä, että aika ei riitä. ”Olen monta kertaan nähnyt miten siinä käy, kun laiminlyön liikkumisen. Alan voida huonosti, ärsyynnyn helposti. Tämä on paras lääke mielenterveyteni hoitamiseen”, hän kommentoi. Viisas nuori nainen. Saa herkutellakin, kun paljon liikkuu (jos ajatellaan vain painoa).

Toivon, että muistan ystäväni sanat pitkään, sillä tiedän, että ne koskeavat minuakin. Sain sanoista voimaa. Kiitos. Liikunnan ylivoimaisuus mielenterveyden edistäjänä on todettu lukuisissa tutkimuksissa,joten näyttö tämän lääkkeen toimivuudesta on todella vahva.

Olin muuten tänään siellä radiossa puhumassa kiitollisuudesta ja oli tosi kivaa. Sanoivat, että saattavat laittaa haastattelun myöhemmin nettiin. Jos niin käy, laitan linkin. Kunpa saisin lisää mahdollisuuksia puhua aiheesta. Nyt suihkuun. Kauniita unia.

Huomenna radioon

Pääsen huomenna Radio Keski-Suomen suoraan lähetykseen puhumaan kiitollisuudesta ja sen harjoittamisesta. Ohjelmaa voi kuunnella netistä. Minut on kutsuttu sinne huomenna torstaina kello 11.03 alkavaan lähetykseen. Tämän linkin kautta pääset halutessasi kuuntelemaan ohjelmaa. Pidä minulle peukkuja 🙂

Tässä vielä linkki näinkin: http://yle.fi/uutiset/keski-suomi/

Mitä mieltä sinä olet?

Aloin oikeastaan vasta yliopistossa opiskellessani oppia, että on ihan luonnollista, että ihmiset ovat monista asioista eri mieltä. Kummallisista näkemyksistäkin huolimatta olen turvassa. Miten rentouttavaa ja miten rikasta keskustelua luvassa!

Minun ei tarvitse yrittää puhua muita puolelleni tunteakseni itseni hyväksytyksi tai ollakseni kokematta hylkäämisen tai epäonnistumisen tunnetta. Minun ei tarvitse olla samaa mieltä miellyttääkseni. Minun ei tarvitse yrittää voittaa, eikä tehdä vaikutusta. Ei ole mitään pelättävää. Se, miten fiksuna muut minua pitävät, on oikeastaan saman tekevää. Kunpa muistaisin nämä ajatukset oikeassa elämässä.

Jos joku loukkaantuu sanoistani, se on hänen asiansa. Sitä paitsi, me kuulemme yleensä sen, mitä haluamme. Voin tietysti pyrkiä esittämään asiani ja näkökulmani ystävällisesti ja myötätuntoisesti sekä olla puuttumatta muiden asioihin. Tämä on sitä helpompaa, mitä enemmän opin kunnioittamaan sekä itseäni että muita.

Toivon, että kenenkään muun  ei tarvitse kokea tällaisia oivalluksia vasta viisikymppisenä tai yliopistossa. Kiittäkäämme lapsia ja nuoria eriävistä mielipiteistä, kannustakaamme itsensä ilmaisuun. Mikään ei ole valmista, eikä sellaiseksi tule, joten mokaaminen on mahdotonta ja jokaisella mielipiteellä on oma arvonsa. Lupaan, että tässä on hyvä lääke itsetuntemuksen ja -luottamuksen lisäämiseen. Lääke sopii mainiosti nautittavaksi muun muassa ruokailuhetkien yhteydessä.

Tänään esitän universumille toiveen, että se suojelisi minua kiinnittymästä liiaksi ensivaikutelmiin. Muistuttaisi minua siitä, että jokainen ihminen on paljon enemmän kuin osaan ajatellakaan.

Myös siitä mikä on kaunista saamme rauhassa olla eri mieltä 😀