Painaako sinua joku ongelma, johon haluat ratkaisun voidaksesi paremmin? Ben Furmanilla on nettisivu, jossa voit ilmaiseksi ihan omassa rauhassa työstää asiaa.
Tarjolla oleva palvelu on jaettu viiteen teemaan. Ongelmien ratkaisu ja vaikeuksien voittamiminen on yksi. Toisessa halutaan auttaa antamaan kritiikkiä rakentavalla tavalla ja kolmannessa autetaan selviytymään vaikeasta kokemuksesta. Sivustolla autetaan myös antamaan anteeksi toiselle ihmiselle ja toisaalta siellä tarjotaan apua anteeksipyytämiseen.
Mitä vähemmän keskeneräisiä asioita on menneisyydessä, sitä parempi ja rennompi mieli. Itsestäänselvyys, mutta voiko sitä tällaisessa yhteydessä toistaa liiaksi?
Lähden maanantaina piipahtamaan Espanjassa. Tapaan ihmisten hylkäämiä koiria ja paikallista yhdistys- ja auttajaväkeä, hyviä ystäviä, joita en ole nähnyt kolmeen vuoteen.
Jos haluat lähettää mukanani tavaraa, vielä ehtii. Saa olla käytettyä. Pulaa on kaikesta punkkipipeteistä, pantoihin, koirien leluihin, arpajaisvoittoihin jne. Voit toimittaa minulle Jyväskylään, siskolle Poriin tai kaverille Pirkkalaan. Jos laitat postiin, on syytä toimia vielä nopsempaan. Otan kaikki kommentit ja kyselyt ilolla vastaan täällä blogissa, facebookissa, numerossa 050 345 1035 tai lenita.lehtonen@gmail.com.
Lähden matkaan ilolla, mutta samalla minua vähän jännittää. Tiedän, että tulen kohtaamaan kymmeniä ellen satoja upeita koiria, jotka ovat omaa kotia vailla. Tiedän kuulevani surullisia tarinoita ja onneksi vastapainoksi myös upeita juttuja uuden kodin saaneista. Tulen taatusti tapaamaan koiria, jotka ovat edelleen yhdistyksen tarhalla, jonne ne jäivät häntäänsä heiluttamaan, kun kohta kolme vuotta sitten suljin tarhan oven viimeksi. (Kunnallisilla tarhoilla puolestaan koiria ei yleensä monta päivää pidetä).
Jännitystä helpottaa aiempi kokemus. Tiedän, että sivusta katsominen, avuttomuuden tunne, koskee ja lamauttaa. Sivusta katsoen saattaa helposti vähätellä itseään. Keskustelin aiheesta kerran erään espanjalaisen psykologin kanssa. Olimme olleet jälleen illan avustustöissä tarhalla ja ajelimme kotiin hänen autollaan. Siinä jutellessa kävi ilmi, että olimme tahoillamme epäilleet ettei meistä olisi tähän. Toisin kuitenkin kävi. Koirien kanssa tunnelma kohoaa ja olemassa oleva hetki voittaa. Tekeminen helpottaa.
Että tarvitsee herkän ihmisen joka paikkaan nenänsä työntää. Höpö höpö, saan tästä valtavasti voimaa.
Siitä tulee tänä keväänä ja kesänä kolme vuotta, kun adoptoin koirani. Asuin silloin Espanjan Granadassa. Saman vuoden syksyllä tultiin Suomeen. Vasemmalta Simba ja Hupsu.Tässä kaikki kolme. Vivi sekä veljekset Hupsu ja Simba.Koira, joka rakastui lumeen.Rapsutukset on ihan parasta.Onnellisten koirien leikkiä.
Olen viime aikoina tavannut useita ihmisiä, jotka pohtivat parisuhteensa toimivuutta. Espanjan radiossa taas keskustellaan tämän tästä perheväkivallasta. Myös nuorten kerrotaan joutuvat väkivallan uhreiksi jo seurustelusuhteissaan. En tiedä tarkemmin, miten yleisestä ilmiöstä on kyse.
Kirjoitan yleensä omia juttuja, mutta nyt käänsin alle tekstin eräältä espanjalaiselta nuorille suunnatulta sivulta. Sopii kertauksena varmasti meille aikuisillekin.
Suhde on terve, kun kaksi ihmistä sekä rakastavat että kunnioittavat toisiaan ja heillä on mukavaa yhdessä. Mustasukkaisuus ei ole rakkauden ilmaisua.
Hyvässä suhteessa
– molemmat osapuolet kohtelevat toisiaan hyvin, ovat helliä toisilleen ja ilmaisevat kunnioitusta
– molemmat osaavat kuunnella toisiaan ja voivat vapaasti kertoa ongelmistaan
– on molemmin puolista luottamusta eikä siihen kuulu tarvetta tarkistaa ovatko toisen tekemiset ja sanomiset totta
-saa olla eri mieltä ja näkemyksistä kyetään keskustelemaan ilman, että kumpikaan määrää omalla mielipiteellään
– koetaan asioita ja vietetään aikaa yhdessä, mutta nautitaan myös omasta ajasta ja tilasta, ollaan omien ystävien tai perheen kanssa sekä harrastetaan omia harrastuksia ja annettaan toisen tehdä samoin
– ei käytetä hyväksi toista laittamalla häntä tekemään jatkuvasti asioita toisen puolesta
– voidaan ilmaista itseään täysin vapaasti ilman pelkoa siitä, että toinen suuttuu, jos sanomme mitä ajattelemme
– ei suututa vaikka toinen ei tee kuten haluamme
– hyväksytään ja kunnioitetaan toisen mielipiteitä, mieltymyksiä, aktiviteetteja ja ystävyyssuhteita
– autetaan ja tuetaan molemmin puolin toisen suunnitelmia ja projekteja, vaikka ne eivät olisi omien suunnitelmien mukaisia
– myönnetään virheet avoimesti.
Osuipa äsken silmään tämä artikkeli, joka sopii mielestäni hyvin asiaan. Toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi, jos on halua. Jos ymmärrät toistavasi samoja ongelmia tuottavia tapoja, muutoksen tarve lienee selvä: Mokasitko suhteessa? Virheitä ei tarvitse toistaa ikuisesti
Halu auttaa iäkästä ystävääni sai minut upottamaan sormeni multaan. En jostain syystä ole tuntenut vetoa puutarhahommiin, vaikka rakastan luontoa ja muistelen lämmöllä perunannostoa mummulassa. Taisin tosin keskittyä silloin enemmän höpöttämiseen kuin kuokkimiseen.
Yllätyin, miten hyvältä minusta tuntui. Oli huikea kokemus löytää lehtien alta uutta elämää, ottaa maasta voimallisesti puskevat tulppaanit vastaan ja omin kätösin raivata niille tilaa. Olen ollut varma, että puutarhan hoito on erinomaista terapiaa, mutta taisin vasta nyt saada siitä omakohtaisen kokemuksen.
Ystäväni iloitsi ikkunan takana tulppaaninalkujen tulosta ja siististä pihasta. Vielä edellisenä keväänä hän oli hoitanut homman itse, nauttinut aina puutarhatöistä. Nyt keho pani hanttiin. Puhetta ja katsetta värittivät sekä ilo että hienoinen suru. Toivomme, että ensi keväänä on jälleen hänen vuoronsa auttaa kukkaset kevääseen.
Jyväskylän luonto koskettaa minua yhä uudelleen. Kävelen usein koirien kanssa pitkin Tuomiojärven rantaa ja tämän tallensin eilen kameraan. Matkaa kaupungin keskustaan on maksimissaan kaksi kilsaa. Joku laski joutsenia olleen noin 40. Saan näistä kuvistakin voimaa, toivottavasti sinäkin.
Kurkku leikattiin näin minun lapsuudessani. Nykyisin tämä tapa on mielestäni kelpo vain, jos laitan kurkkua leivän päälle ja minä syön leipää harvoin. Jos tarjoan ohuita kurkun viipaleita ruuan kanssa, syödyksi tulee vain sentti tai korkeintaan kaksi.Uskon, että tässä on jo huomattavasti terveellisempi vaihtoehto. Sopii myös pieneen käteen ja siitä saanee hampaatonkin jotain irti. Toisaalta näitä paloja voi syödä myös fiinisti haarukalla ja veitsellä.Tämä pala mahtuu hyvin isompien lasten ja tietysti meidän aikuisten käteen. Toisen palan reuna on epätasainen siksi, että olen taittanut palan kurkusta käsin. Olen siis pärjännyt ilman puukkoa. Erilainen tapa mihin useimmat meistä ovat todennäköisesti tottuneet, mutta selvästi terveellisempi eli turvallisempi ja tulee syödyksi enemmän. Kannattaisiko opettaa lapsille?Puolikas kurkku on mielestäni mainio osa aamiaista silloin kun ei tarvitse hienostella.Tällä kertaa paras vaihtoehto on se, jota menee eniten.Sama juttu porkkanoiden kanssa. Itse syön raakana eniten kokonaisia porkkanoita. Helppoa ja hyvää.
Jos ajatellaan lapsia, niin asetetaan herkut helposti saataville. Ne ovat silloin valmiiksi pestyjä ja tarvittaessa kuorittuja. Ne ovat näkyvillä ja niihin ylettyy vaivatta. Annamme omaa esimerkkiä syömällä tekemättä siitä numeroa. Olisipa kiva laittaa lapsille tarjolle tämä kaikki kuvaamani samaan aikaan ja katsoa, minkälaisia valintoja he tekisivät. Kokeile sinä. Tämä ihmiskoe sopii mainiosti tietysti myös itsellesi ja muille aikuisille lähipiirissäsi.
Vanhoissa tavoissa on paljon hyvää, joskus ne ovat rasite. Ja sitten on niitä sanontoja, kuten se, että ruualla ei saa leikkiä. Tämä on ainakin sallittu peli ja leikki.
Pistin tehosekoittimeen banaanin, pakastetut marjat ja hieman vettä. Lisäsin enemmän vettä pikku hiljaa tarpeen mukaan, jotta marjat hajosivat ja seos juoksi. En halua, että puurostani tulee vetistä, siksi lisään vettä varovasti. Toisaalta marjat on saatava rikki, joten ilman nestettä se ei onnistu. Neste voi tietysti olla muutakin kuin vettä. (Joskus seos jää jumiin ja olen ”auttanut” sitä nesteen lisäksi haarukalla. Tällaista ei varmaan tulisi tehdä). Kun seos juoksi hyvin, laitoin joukkoon siemenet sekä kaurahiutaleet ja annoin tehosekottimen pyöriä hetken. Laitan niitä siemeniä, mitä kaapista löytyy. Usein syön viljattomana, vaikka tänään lisäsin kaurahiutaleita. Joustavaa ruuanlaittoa.
Chian siemenistä tulee vedessä hyytelömäisiä, joten niitä ei tarvitse sekoittimella jauhaa. Näin hintavat siemenet eivät myöskään jää sekoittimeen vaan saan syötyä ne kaikki. Eli pistän chian siemenet valmiiksi suoraan lautaselle ja sekoitan niihin vähän vettä. Teen tämän ensin, jotta siemenet saavat ”hyytelöityä” samalla kuin teen puuron. Kaadan valmiin puuron chian siemenien päälle, sekoitan ja syön. Tämän maistuvan terveellisen aterian valmistaa viidessä minuutissa.
En ole erikoisen hyvä käytännön asioissa, joten homman saattaa hyvin voida hoitaa muullakin tavalla. Mitä tulee marjoihin, sain tänään kokeilla aronioita, sillä ystäväni,joka oli poiminut ja pakastanut niitä suuret määrät, toi niitä minulle pari päivää sitten. Ihana lahja! Aiemmin olen käyttänyt raakapuurossa mustikoita, mustaherukoita ja puolukoita. Tykkään kaikista.
Aronia on pensasmarja, joka koristaa pihoja. Sen sanotaan olevan erittäin terveellinen. Marjan syöminen pensaasta suoraan ei meikäläiseltä onnistu, mutta näin oli hyvää. Erään ystäväni opastuksella opin viime kesän syömään suoraan pensaista koristemarjoja, joita en ollut aiemmin maistanut. En ollut oikeastaan huomannut koko lajia, vaikka ovat korkeita ja tarjoilevat syksyisin makoisia marjojaan siellä täällä. Myös osa koiristani söi niitä innoissaan. Valitettavasti en löydä kuvaa, taisi olla tuomipihlaja.
Vasta viime kesänä tajusin ajatella, että eihän pihoihin ja kaupunkien puistoihin, joissa lapset leikkivät ja kokeilevat kaikenlaista, istuteta myrkyllisiä marjoja tuottavia pensaita.
Näitä koristeomenoita söin suoraan puista viime syksynä.
Juoksen kauppaan hakemaan vessapapaperia. Kotiin palattuani huomaan ostaneeni niitä näitä, mutta se paperi puuttuu. Minulle käy usein näin.
Mitä sitten tapahtuu? No asiathan järjestyvät aina. Minä en kuitenkaan ole elänyt tuosta lähtökohdasta, vaan ollut taipuvainen itseni moittimiseen. En muista, mutta saatan kuvitella, että olen moittinyt myös ex-kumppaneitani, jos ovat erehtyneet tekemään vastaavanlaisia virheitä. Olen oletettavasti tehnyt niin muillekin. Suottehan anteeksi.
Olen ottanut asiat kovin vakavasti. Onnekseni saan silloin tällöin kokea pieniä pilkahduksia rennommasta Lenitasta. Iloitsen juuri nyt siitä, että hymyilen hyväksyvästi Lenitalle, joka unohti hankkia sitä, mitä oli lähtenyt hakemaan. Olen kiitollinen siitä, että kykenin olemaan hyvä itselleni, sen sijaan, että olisin lähtenyt itseäni moittimaan. Jos olisin moittinut, olisi sekin hellän hyväksynnän paikka, sen sijaan, että olisin moittinut itseäni itseni moittimisesta. Kokemusta on.
Asioiden ei tarvitse mennä niin kuin minä ajattelen. Mitä nopeammin sen oivaltaa, sitä mukavampi on elää.
Kuten näet, tuli se paperi hankittua. Juu, piti käydä toisen kerran kaupassa. Voin myös valita ja sanoa, että sain käydä toisen kerran kaupassa. Sain liikuttaa kehoani, antaa aivoilleni happea ja vaihtaa muutaman sanan mukavan myyjän kanssa. Koiratkin pääsivät ulos.
Lenitan juttuja 