Sormet mullassa

Halu auttaa iäkästä ystävääni sai minut upottamaan sormeni multaan. En jostain syystä ole tuntenut vetoa puutarhahommiin, vaikka rakastan luontoa ja muistelen lämmöllä perunannostoa mummulassa. Taisin tosin keskittyä silloin enemmän höpöttämiseen kuin kuokkimiseen.

Yllätyin, miten hyvältä minusta tuntui. Oli huikea kokemus löytää lehtien alta uutta elämää, ottaa maasta voimallisesti puskevat tulppaanit vastaan ja omin kätösin raivata niille tilaa. Olen ollut varma, että puutarhan hoito on erinomaista terapiaa, mutta taisin vasta nyt saada siitä omakohtaisen kokemuksen.

Ystäväni iloitsi ikkunan takana tulppaaninalkujen tulosta ja siististä pihasta. Vielä edellisenä keväänä hän oli hoitanut homman itse, nauttinut aina puutarhatöistä. Nyt keho pani hanttiin. Puhetta ja katsetta värittivät sekä ilo että hienoinen suru. Toivomme, että ensi keväänä on jälleen hänen vuoronsa auttaa kukkaset kevääseen.

Mainokset

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s