Halu auttaa iäkästä ystävääni sai minut upottamaan sormeni multaan. En jostain syystä ole tuntenut vetoa puutarhahommiin, vaikka rakastan luontoa ja muistelen lämmöllä perunannostoa mummulassa. Taisin tosin keskittyä silloin enemmän höpöttämiseen kuin kuokkimiseen.
Yllätyin, miten hyvältä minusta tuntui. Oli huikea kokemus löytää lehtien alta uutta elämää, ottaa maasta voimallisesti puskevat tulppaanit vastaan ja omin kätösin raivata niille tilaa. Olen ollut varma, että puutarhan hoito on erinomaista terapiaa, mutta taisin vasta nyt saada siitä omakohtaisen kokemuksen.
Ystäväni iloitsi ikkunan takana tulppaaninalkujen tulosta ja siististä pihasta. Vielä edellisenä keväänä hän oli hoitanut homman itse, nauttinut aina puutarhatöistä. Nyt keho pani hanttiin. Puhetta ja katsetta värittivät sekä ilo että hienoinen suru. Toivomme, että ensi keväänä on jälleen hänen vuoronsa auttaa kukkaset kevääseen.
Lenitan juttuja 