Hyvää hylätyille koirille

Lähden maanantaina piipahtamaan Espanjassa. Tapaan ihmisten hylkäämiä koiria ja paikallista yhdistys- ja auttajaväkeä, hyviä ystäviä, joita en ole nähnyt kolmeen vuoteen.

Jos haluat lähettää mukanani tavaraa, vielä ehtii. Saa olla käytettyä. Pulaa on kaikesta punkkipipeteistä, pantoihin, koirien leluihin, arpajaisvoittoihin jne. Voit toimittaa minulle Jyväskylään, siskolle Poriin tai kaverille Pirkkalaan. Jos laitat postiin, on syytä toimia vielä nopsempaan. Otan kaikki kommentit ja kyselyt ilolla vastaan täällä blogissa, facebookissa, numerossa 050 345 1035 tai lenita.lehtonen@gmail.com.

Lähden matkaan ilolla, mutta samalla minua vähän jännittää. Tiedän, että tulen kohtaamaan kymmeniä ellen satoja upeita koiria, jotka ovat omaa kotia vailla. Tiedän kuulevani surullisia tarinoita ja onneksi vastapainoksi myös upeita juttuja uuden kodin saaneista. Tulen taatusti tapaamaan koiria, jotka ovat edelleen yhdistyksen tarhalla, jonne ne jäivät häntäänsä heiluttamaan, kun kohta kolme vuotta sitten suljin tarhan oven viimeksi. (Kunnallisilla tarhoilla puolestaan koiria ei yleensä monta päivää pidetä).

Jännitystä helpottaa aiempi kokemus. Tiedän, että sivusta katsominen, avuttomuuden tunne, koskee ja lamauttaa. Sivusta katsoen saattaa helposti vähätellä itseään. Keskustelin aiheesta kerran erään espanjalaisen psykologin kanssa. Olimme olleet jälleen illan avustustöissä tarhalla ja ajelimme kotiin hänen autollaan. Siinä jutellessa kävi ilmi, että olimme tahoillamme epäilleet ettei meistä olisi tähän. Toisin kuitenkin kävi. Koirien kanssa tunnelma kohoaa ja olemassa oleva hetki voittaa. Tekeminen helpottaa.

Että tarvitsee herkän ihmisen joka paikkaan nenänsä työntää. Höpö höpö, saan tästä valtavasti voimaa.

Siitä tulee tänä keväänä ja kesänä kolme vuotta, kun adoptoin koirani. Asuin silloin Espanjan Granadassa. Saman vuoden syksyllä tultiin Suomeen. Vasemmalta Simba ja Hupsu.
Siitä tulee tänä keväänä ja kesänä kolme vuotta, kun adoptoin koirani. Asuin silloin Espanjan Granadassa. Saman vuoden syksyllä tultiin Suomeen. Vasemmalta Simba ja Hupsu.
Tässä kaikki kolme. Vivi sekä veljekset Hupsu ja Simba.
Tässä kaikki kolme. Vivi sekä veljekset Hupsu ja Simba.
Koira, joka rakastui lumeen.
Koira, joka rakastui lumeen.
Rapsutukset on ihan parasta.
Rapsutukset on ihan parasta.
Onnellisten koirien leikkiä.
Onnellisten koirien leikkiä.

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s