Tiedoksi täten, että olen avannut toisenkin blogin. Sen nimi kertoo sisällöstä uskoakseni hyvin: Ilman sokeria ja vehnää
Olen aika lailla riippuvainen suklaasta. Minulla oli tapana nauraa kaveria, joka lähti ravintolaan voidakseen tupakoida. Hän kun oli päättänyt polttaa vain viihteellä. Toista nauroin selän takana ylimielisesti siksi, että hänellä oli tapana lämmittää sauna saadakseen tekosyyn ottaa muutamat oluet. No, niin siinä on käynyt, että minä suunnittelen koirien lenkityksiä niin, että kauppa osuu kohdalle ja minä saan suuni makeaksi.
Mitä hyvää sokeroidut makeat ja sapuskat antavat? Hetken lohtua ja mielihyvää kenties, mutta tiedän hyvin, että kehoni ansaitsee parempaa. Moni on sanonut, että syöpäsolut elävät sokerista. En silti halua tehdä tätä pelosta, vaan kiitollisuudesta. Tarjolla on runsaasti hyvää ruokaa, herkullisia vihanneksia, marjoja ja hedelmiä – lukematon määrä kiitoksen aiheita.
Loppujen lopuksi on aika rankkaa yrittää hukuttaa tunteitaan sokeriin ja pullamössöön. Se tapahtuu kehon kustannuksella ja mieli, jonka soisin olevan vapaa, on kaikkea muuta. Täällä minä olen tunteakseni tunteeni, toivottaakseni ne tervetulleiksi, seurustellakseni niiden kanssa ja kehittyäkseni niiden avulla.
Lenitan juttuja 