Ira ja orava

Kun kävelen koirien kanssa, ihmiset tulevat kertomaan omista rakkaista eläimistään. Tänään kuljin läpi kaupungin (Jyväskylä) viiden koiran kanssa. Eräs mies alkoi juttusille.

Ira oli sotakoira, johon mies tutustui armeijassa olleessaan. Koira oli totellut häntä paremmin kuin monia muita. Miehen ja Iran välillä oli jotain erityistä. Vaikka näistä ajoista oli jo yli 50 vuotta, saatoin aistia miehen puheesta ihailun ja kiintymyksen.

Oravan toi tulleessa velipoika, kun tarinaa kertonut mies oli siinä yhdeksän vuotias. Vastasyntyneelle oravalle kävi hyvin, sillä perheen kissa oli juuri poikinut ja se otti oravan omakseen, imetti sen vahvaksi. Orava nukkui isän housuntaskussa ja juoksi pitkin nuorukaisen reisiä leveälahkeisten sortsien sisässä. Se antoi paljon iloa nuorukaisen elämään ja asui perheessä kolme vuotta, kunnes se alkoi itsenäistyä ja lopulta lähti kokonaan.

Koska eläimet tuottavat paljon iloa, ne tuottavat hyvinvointia. Koirat vaikuttavat tietysti hyvinvointiin monesta muustakin syystä. Kun ihmiset kertovat näitä tarinoita, vuosikymmeniä sitten menehtyneet eläimet tekevät edelleen hyvää, kertojan lisäksi kuuntelijalle.

Tällainen kokoonpano saa muutamat ärtymään, osan ihmettelemään, monet kyselemään ja jotkut tarinoimaan. Tänään kävelimme kauniisti läpi kaupungin.
Tällainen kokoonpano saa muutamat ärtymään, osan ihmettelemään, monet kyselemään ja jotkut tarinoimaan. Tänään kävelimme kauniisti läpi kaupungin.