Rakkautta se huutaa

Kun Ikean iso juomalasi räjähtää kappaleiksi pitkin tiskipöytää ja lattiaa, kerään sirpaleita kärsivällisesti hymy huulillani. Ei, en ole tullut hulluksi. Iloitsen siitä, että en kironnut itseäni yhtään. En, vaikka olin jättänyt lasin sähkölevyn päälle. En, vaikka olin laittanut väärän levyn päälle. Niin ja tiedänhän minä, että levyjen päälle ei pidä laittaa mitään, mikä sinne ei kuulu.

Jos kuulet sen äänen joka soimaa, ei se haittaa. Mitä hellempi olet sitä kohtaan, sitä parempi. Moittikoon, soimatkoon, valittakoon, huutakoon, raivotkoon, ivatkoon, vinoilkoon, alistakoon, vertailkoon, rähjätköön. Se menee ohi. Sitä nopeammin ja helpommin se menee ohi, mitä vähemmän sitä vastaan taistelemme. Se on kuin pieni lapsi, joka tyyntyy ja rauhoittuu, kun sen ottaa syliin. Älä usko mitä se sanoo. Rakkautta se huutaa ja kaipaa.