Kyynel silmässä
hän tunnustaa:
ruoka on
paras ystäväni,
rakkaani
ja lomamatkani.
Kultaseni,
olen yrittänyt.
Elämästä ei syömällä
makeaa saa.
Stressi sotkee soppaa.
Hormonit alkaa huutaa
markkinavoimien unelmaa:
ota lisää pizzaa!
Maistuisiko jäätelö?
Ota mehu tai limu!
Juo! Syö!
Syö! Juo!
Ne tietää,
mitä haluaa.
Niitä on vaikea vastustaa,
markkinavoimia,
hormonien liittolaisia.
Vahvoja ja itsekkäitä.
Ne tahtoo,
että pidät kiirettä.
Limu on
porkkanaa parempi
bisnes.
Jogurtti voittaa
mennen tullen
omenan,
makkara mansikan.
Ei ne sinua halua
tietoisesti haavoittaa.
Loppupeleissä
bisnes on kuitenkin
ainoa joka merkkaa.
Ei niille kannata
enempää valtaa antaa
eli kaunaa kantaa.
Kuka niitä voimia vastaan
voisi taistella?
Älä syytä itseä,
vedä syvään henkeä.
Tarvitaan toinen keino.
Hyväksyntä,
rauha
ja rakkaus.
Kiitollisuus.
Ennen seuraavaa
suupalaa
pysähdy,
katsele,
haistele,
tunnustele
ja ilman kiirettä
kiitä.
Tämä dokumenttisarja innoitti minut kirjoittamaan yllä olevan tekstin. Kiitos siitä.