Antun uusi elämä alkoi

Sinä komea espanjalainen, tervetuloa Suomeen!

Anttu, eilen vielä Antón, on saapunut keskuuteemme. Pennulla on pitkä päivä takana.

Soitin juuri lentokummille kiittääkseni häntä. Tämä aiemmin minulle täysin tuntematon ihminen teki suuren palveluksen meille, kun antoi Antun matkustaa mukanaan. Tällaista auttajaa kutsutaan siis lentokummiksi. Meille tarkoittaa puolestaan Espanjan Granadassa toimivaa yhdistystä, Animales sin Suerte, jonka toiminnassa olen mukana. Niin ja ennen kaikkea meille tarkoittaa tässä yhteydessä Antun adoptioperhettä, jossa kovasti jo odoteltiin uutta perheenjäsentä.

Ilo ei selvästikään ollut vain meidän puolellamme, vaan lentokummi vaikutti hänkin iloitsevan kovasti Antun puolesta. Kysyin puhelun lopuksi, että oliko tästä sinulle mielestäsi vaivaa. Hänen mukaansa ei ollut.

Anttu matkusti ruumassa. Kummi oli Malagan kentällä sovitusti kaksi tuntia ennen matkaa. Anttu tuli Granadasta saattajiensa kanssa. He hoitivat koiran turvatarkastuksen heti, kun ensin oli käyty Finnairin luukulla, jossa kummi luovutti myös matkatavaransa. Seuraavaksi kummi näki Antun Vantaalla matkatavaroita vastaanottaessaan. Siellä hän nosti kuljetuslaatikon kärryyn ja asteli vastaanottoaulaan, jossa tapasi Antun uuden perheen.

Jos lennät Espanjasta Suomeen, voit halutessasi auttaa. Siellä jonottaa lentokummin löytymistä ihmisten hylkäämiä koiria, joiden adoptioperheet odottavat Suomessa. Tästä palveluksesta ei saa rahallista korvausta, muttei siitä tule kulujakaan. Kun tiedostat auttavasi koiran uuteen elämään ja Vantaan päässä kohtaat odottavan perheen ilon ja jännityksen, saat hyvän mielen.

Anttu tutustuu parhaillaan uuteen perheensä. Tyyne-kissa yrittää tehdä tuttavuutta, mutta Anttu arastelee vielä. Se sai kodin ikiaikaisen ystäväni luota. Perhe oli pitkään harkinnut koiran ottoa ja kun ystävättäreni näki Facebook-sivullani kuvan Antusta ja sen sisaruksista, hän otti yhteyttä ja adoptioprosessi lähti liikkeelle.

Olemme äärettömän kiitollisia siitä, että perhe päätyi hankkimaan adoptiokoiran. Antun elämä sai uuden upean käänteen ja yhdistyksemme jäsenet saivat voimaa. Kyse on nimittäin aika haastavasta vapaaehtoistyöstä. Onnistumisiakin on tullut. Yhdistyksemme kautta on tänä vuonna saanut kodin noin 100 koiraa. Suurin osa on adoptoitu Saksaan. Yhdistyksen kotia vailla olevista koirista on infoa omalla Facebook-sivullani sekä ylläpitämälläni Kultaiset koiramme -sivulla. Yhdistyksen suojissa on myös iso määrä turvaan otettuja kissoja, joille etsitään koteja.

Ystävättäreni ja hänen perheensä taisivat löytää oman koiransa tämän kuvan avulla. Lopullista ratkaisua ei koskaan tehdä kuvan perusteella, mutta siitä lähdetään monesti liikkeelle. Näistä pennuista suuri osa on vielä vailla kotia. Myös niiden upealuonteiselle emälle etsitään kotia. Yhdistyksemme, Animales sin Suerte, otti sen turvaan juuri ennen pentujen syntymää.

Kun Antun adoptio oli molemmille osapuolille selvä, Anttu siirrettiin hoitolasta kotihoitoon odottamaan lentoa. Suurin osa yhdistyksemme koirista onkin kotihoidossa. Niin oli Anttukin syntyessään, mutta kun pennut tulivat isommiksi, oli pentulauman pitäminen tavallisessa perheessä hankalaa. Niinpä koko poppoo siirrettiin hoitolaan. Anttua oli madotettu ja rokotettu jo ennen oikean ikioman kodin löytymistä, mutta siinä vaiheessa häädettiin mahdolliset ulko- ja sisäloiset uudelleen, laitettiin siru ja rabies sekä tehtiin passi ja otettiin tietyt verikokeet. Lisäksi annettiin viranomaisten vaatima matolääkitys määräysten mukaisesti juuri ennen matkaa ja samalla eläinlääkäri vielä tarkisti koiran ja sen matkustusvalmiuden. Pentua ei voi vielä steriloida, joten se luovutettiin sterilointivelvoitteen kera. Viime vuoden lopusta lähtien myös rokottamattomat pennut ovat voineet matkustaa EU-maista Suomeen. Asiat pitää vain hoitaa määräysten mukaisesti. Alle 12 viikon ikäiselle pennulle ei saa vielä antaa rabiesrokotetta. Anttu on kohta puolivuotias.

Tällaisessa laatikossa koira matkustaa ruumassa. Lentokummin ei tarvitse halutessaan edes koskea koiraan. Jotkut kummit antavat useammankin koiran tulla samalla kertaa, jos koneessa on vapaita koirapaikkoja. Halukkuudesta toimia lentokummina kannattaa ilmoittaa mahdollisimman varhain. Jos se on päässyt unohtumaan, kannattaa kuitenkin aina ottaa yhteys, kun asia tulee mieleen. Samassa laatikossa matkustaa joskus myös pari koiraa. Saattajat tietävät kyllä minkälaisen tilan koira määräysten mukaan tarvitsee. Aivan pienet koirat voivat matkustaa Finnarilla myös matkustamossa, mutta siitä vaihtoehdosta sovitaan aina erikseen kummin kanssa. Norwegianilla kaikki koirat menevät ruumassa ja Ryan air ei kuljeta koiria ollenkaan. Malagasta ei tule muita suoria lentoja Suomeen.

Anttu, eiks me voitais leikkiä jo?

Väsynyt matkalainen. Automatka Granadasta Malagaan alkoi kello seitsemän aamulla. Kone oli Vantaalla kello 16 ja nyt kello on 19, joten ei ihme, että väsyttää.

Kuuletko kiireen ja valituksen terveiset?

Tulemme helposti sokeiksi meitä ympäröivästä hyvästä. Hyvä tarjoaa voimaa, mutta kun sitä ei tunnista, tämä voimanlähde ei ole käytettävissämme.

Esimerkiksi ruokaan voidaan liittää valitusta aina sen hankinnasta lähtien, vaikkei useimpien meistä tarvitse nykyisin edes osallistua kyntöhommiin. Jos elämä on sellaista luksusta, että perheessä on useampi henkilö, saatamme riidellä kaupassa käynnistä sekä ruuanlaitosta. Ruuan hankkimiseen ja valmistukseen menee mielestämme liiaksi aikaa. Jonoissa saattaa jopa hermo palaa.

Voi olla, että nautimme ruuan vihamielisessä tunnelmassa. Arvioimme ruuan yksistään maun perusteella ja vertailemme makuja aiemmin valmistettuihin sekä muiden valmistamiin. Syömme hotkien, jonka jälkeen harmittelemme sitä, mitä ei syöty ja sitä, mitä syötiin. Saatamme puuttua jopa toistemme syömisiin.

Ei tässä ole kyse ruuasta vai mitä?

Kun tähän todellisuuteen havahtuu, saa uuden mahdollisuuden. Onhan se totta tosiaan kiitollisuuden aihe, että on kauppa, josta saa ruokaa. On rahaa, jolla ostaa sitä. On rakas ihminen, jonka kanssa istua ruokapöydässä.

Kiire on viesti. Valitus on viesti. Molemmat ovat meidän puolellamme ja yrittävät herättää meitä. Mitä jos uskaltaisimme antaa niiden kertoa asiansa?

Kiitollisuuden aiheita on joka puolella.

Koirani syö sieniä

Kaveri kertoi kouluttaneensa vesikoiran etsimään sieniä. Hänen mukaansa koira oli oppinut tehtävän helposti.

Koirani ovat aina sienessä mukanani. Hupsu ja Simba eivät ymmärrä touhusta mitään, mutta Vivi on innoissaan. Siinä kävi sitten niin, että saamme kisata samasta saaliista.

Viville maistuvat nykyisin ainakin mustatorvisienet, kanttarellit ja suppilovahverot. Onneksi ne ovat kaikki sellaisenaan syötäväksi kelpaavia. Ei tarvinnut kaverini kuin kerran esitellä Viville kädestä suppilovahveroa ja se oli menoa. Katso vaikka itse oheiselta videolta. Onnistuisinko kouluttamaan sen vielä apurikseni ja miten? Tryffeleitä olisi kiva löytää…

Raakasuklaalla herkuttelua

Ehkä vähän hassun näköisiä mutta hyviä.

Tänään herkuttelin raakasuklaalla. En ole vielä tehnyt sitä itse, joten ostin kaupasta. Oli hyvää. Suklaa oli tummaa ja makeus tuli pääosin mulberinmarjoista. Seokseen oli lisätty makeutta antamaan myös bourbonvanilijaa sekä kookoskukkanektaria. Tuote on maidoton, soijaton ja gluteeniton.

Olen ollut nyt runsaat kolme kuukautta ilman sokeria ja vehnää. Tämä oli kolmas kerta, kun söin suklaata. Molemmilla edellisillä kerroilla oli myöskin kyse raakasuklaasta. Ensimmäisellä kerralla siskoni ja tyttäreni tekivät sitä. Tykkäsin tosi paljon. Toisella kertaa ostin kaupasta.

Raakasuklaan määritelmä Wikipedian mukaan: Raakasuklaa on suklaata, jonka valmistukseen käytettyjä raaka-aineita ei ole kuumennettu yli 46 asteen. Näin suklaassa on jäljellä myös arvokkaat ainesosat kuten entsyymit, vitamiinit ja fytoravinteet, jotka tuhoutuvat korkeiden valmistuslämpötilojen ja prosessoinnin yhteydessä.

75 gramman paketti maksoi Ekolossa 4.90. Se on kallista, jos tuijotan tuotteen hintaa, enkä pohdi kokonaiskuvaa. Jos taas otan huomioon aiemman kulutusmäärääni ja käyttämäni eurot, tämä on erittäin edullista. Aiempi kova suklaan kulutus lisäsi kohdallani myös muiden makeiden syöntiä.

Minua palvelee myös se, että raakasuklaapakkaukset ovat pienempiä kuin aiemmin syömäni levyt. Minullahan on ollut tapana syödä kerralla kaikki saatavilla oleva makea. On tässä myös se laadullinen näkökulma. Suklaan terveellisyydestä on puhuttu paljon, mutta ei sillä minun maitosulkaan syömisellä ole ollut mitään tekemistä sen asian kanssa. Nyt syömäni satsi kuormitti taatusti kehoani vähemmän kuin kokonainen Fazerin sininen.

Syön runsaasti hedelmiä, viime aikoina lähinnä omenia ja banaania sekä tietysti marjoja. Olen popsinut myös porkkanoita, jotka ovat makeita nekin. Hunajaakin olen silloin tällöin käyttänyt. En muita sokereita. Karamellia ei juuri ole tehnyt mieli. En ole viime aikoina edes kiinnittänyt karkkihyllyyn huomiota. Se on ollut ihanan vapauttavaa. Tänään teki raakasuklaata mieli, annoin ajatuksen viedä ja nautiskelin joka suklaapallosta. Söin heti kaikki, tietenkin.

Onko sinulla jakaa hyviä reseptejä tai kokemuksia valmiista tuotteista?

Tästä tuotteeta oli ainakin kolme erilaista vaihtoehtoa tarjolla. Minä valitsin Mulberinmarjat ja hampunsiemenet.

Lohi-avokadosalaatti

Gluteenitonkin se on.

½ avokado
½ pieni sipuli
n 1,5 dl keitettyä täysjyväriisiä
Iso nippu salaattia
2 siivua kylmäsavulohta
mustapippuria, oliiviöljyä, sitruunan mehua ja pikkuisen suolaa

Terveellinen ja maukas lounas tai päivällinen yhdelle naiselle. Helppoa ja nopeaa, varsinkin jos jemmassa on edellisen päivän riisiä.
.

Tarjotaanko vanhuksille oikeus ja mahdollisuus kasvisruokaan?

Yliopistolla on yleensä tarjolla kasvisruokavaihtoehto. Kuvassa itse tekemiäni kikhernepihvejä.

Prrrrr… (puhelin soi). Hei Lenita, Kaija täällä (nimi muutettu). Vaihdettiin kuulumiset ja sitten Kaija meni asiaan: ”Sain kuulla, että vanhukset voivat tilata kaupungilta ruokaa kotiin. Tiedät, miten kuntoni on heikentynyt, joten innostuin siitä heti. Selvitin asiaa ja sain ruokalistan käsiini. Mikä pettymys! Enhän minä sellaista ruokaa voi syödä.”

Kaija jatkoi: ”Listassa oli pelkkää punaista lihaa. Totesin asiaa hoitavalle, että olen ollut kolmekymmentä vuotta kasvissyöjä, enkä aio tapojani muuttaa. Minulle vastattiin, etteivät vanhukset syö riittävästi proteiinia ja näin heidän proteiinin tarpeestaan pidetään huolta. Kysyin etteivätkö he ole kuulleet, että proteiinia saa monesta muustakin lähteestä.”

Minä haluaisin tietää liioitteliko Kaija? Vai onko niin, että vanhuksille syötetään edelleen lähinnä palapaistia ja lapsille nauravia nakkeja? Kaijan mukaan joka päivälle oli neljä vaihtoehtoa. Minusta vähintään yhden tulee olla kasvisruoka ja haaveeni on, että tulevaisuudessa suurin osa tarjolla olevista vaihtoehdoista on kasvisruokia. Toivon mukaan kasvisruokien määrä on lisääntynyt myös kouluissa ja kaikissa laitoksissa, eikä kenenkään tarvitse tehdä tiliä sen valitsemisesta. Mikä käsitys sinulla on asiasta?

Gradun verran kiitollisuuden harjoittamista

Graduni on nyt verkossa. Kiitollisuuden harjoittaminen itsehoitomenetelmänä – 28 runoa kiitollisuuden voimasta on työn nimi. Teos sisältää oman tutkimukseni sekä tietoa muista aihepiirin tutkimuksista. Työni on erinomaiseksi arvioitu ja jo kerran palkittukin eli rohkenen suositella sitä kaikille kiitollisuudesta ja sen harjoittamisesta kiinnostuneille. Tulokset ovat runomuodossa, sellaisia tutkimusrunoja.

Aivan mielettömän hienoa olisi saada palautetta, jos päädyt tätä työtä lukemaan.

Kiitos vielä kerran kaikille, jotka olitte tavalla tai toisella mukana tässä kuviossa.

Täällä se gradu on.

Kiittäen,

Lenita

Löysin oman joogani – vihdoin!

Olen viimeisen kahdeksan vuoden aikana kokeillut ainakin astanga-, hatha- ja kundaliinijoogaa sekä erilaisia sovelluksia. Olen myös osallistunut useiden ohjaajien vetämille tunneille. Koska jokainen hoitaa hommansa omalla tavallaan, olen saanut tutustua monenlaisiin tapoihin. En ole kuitenkaan joogannut säännöllisesti.

Espanjassa joogaohjaajani oli luova brittinainen, joka oli kehittänyt oman ohjelmansa käyttäen siinä runsaasti hathajoogaa. Se oli kivaa. Meillä oli kuuden viikon kurssi, jossa joogattiin kahdesti viikossa. Pari viikkoa sitten osallistuin Sannin joogatunnille ja tykkäsin kovasti.

Olen ollut useimmilla joogatunneilla ristiriitaisin tuntein. Minulla on nimittäin ollut isoja vaikeuksissa kahdessa perusasiassa. Aurinkotervehdys, joka on yleisesti käytetty ja mielestäni pitkä joogaliikesarja, on minulle tosi vaikea. En ole kyennyt nauttimaan siitä, vaan olen lähinnä odottanut, että harjoitus menisi nopeasti ohi. Toinen ongelmani on ollut se, että menen sekaisin, kun minun pitäisi samaan aikaan tehdä harjoitusta ja sisäistää sisään- sekä uloshengityksen ohjeet ja rytmi. Lopputulos on ollut se, että olen ollut hukassa hengittämättä.

Tänä syksynä ajauduin oikeastaan vahingossa yinjoogatunnille. Se oli täysin uusi tuttavuus ja uskomattoman ihana yllätys. Ei tehdä aurinkotervehdyksiä, ei pidetä kiirettä, eikä liikkeitä ole ohjattu niin, että minun pitäisi samaan aikaan miettiä, mihin suuntaan hengitän milloinkin. Olen tosi kiitollinen tästä löydöstä. Kaiken huipuksi Yinjooga näyttää sisältävän aina lopussa kiittämiseen keskittymisen, joka vain vahvistaa sitä tunnetta, että tämä on tosiaan minun juttuni!

Tässä video, jos Yinjooga ei ole sinulle tuttu ja haluat nähdä, minkälaista se on. Tämä ihan kokonainen harjoitus, joten siitä vaan tekemään jos hyvältä tuntuu.

Joogaa on monenlaista. Ei siis kannata tehdä siitä johtopäätöksiä parin kokeilun perusteella.

Ihana jälkiruoka ilman sokeria ja viljaa

Olen kohta ollut kolme kuukautta ilman sokeria ja vehnää. Tarkoitan sokerilla teollista sokeria. Marjoja ja hedelmiä olen syönyt sekä silloin tällöin hunajaa. Makeasta en siis ole jäänyt paitsi. Tässä on yksi suosikkijälkkäreistäni.

Ihanat ohukaiset
1 pieni/keskikokoinen banaani
1 kananmuna
Suosin molemmissa luomua.
Käytän oliiviöljyä paistamiseen.

Tässä on todellakin kaikki tarvittavat ainekset, jos paistorasvaa ei lasketa.

Haarukalla paistovalmista.

Marjoja pakkasesta ja valmista on.

Tätä herkkua minulle tarjosi ensimmäisen kerran tyttäreni. Ei jälkiruuaksi vaan aamiaiseksi. Reseptin annos riittää jälkiruokana kahdelle. Aamiaisena tai välipalana se menee helposti yhteen suuhun. Olisi kiva tehdä näitä lasten kanssa ja nähdä miten ne maistuvat heille.

Sovelluksiakin voi tietenkin tehdä. Tytär lisää seoksen joukkoon usein mantelijauhoa. Vaihtoehtoisesti mukaan voi laittaa oman kokemuksemme mukaan ainakin hitusen pellavansiemenrouhetta tai kaurahiutaleita. Jos syöt maitotuotteita, voi ohukaisista nautiskella marjojen lisäksi turkkilaisen jogurtin tai kermavaahdon kanssa. Kun teen kermavaahtoa ja jos haluan makeuttaa sen, laitan kermaan ihan vähän juoksevaa hunajaa. Onko sinulla tällaisista ohukaisista kokemuksia?

Raakapuuro on hyvää ja terveellistä

Näistä aineksista syntyy tosi makoisa raakapuuro. Kiitän!

Valmistin tänään taas niin hyvää raakapuuroa, etten voi olla jakamatta reseptiä.

1 pieni luomubanaani
1,5-2 dl jäisiä puolukoita ja mustikoita (puolukoita oli enemmän)
0,75 dl siemeniä: hampun-, seesamin- ja auringonkukansiemeniä
1 sellerin varsi (oli vähän isompi kuin kuvassa näkyvä)
pala kurkkua
100 g bulgarian jogurttia (eli puolet purkista)

Laitoin tehosekoittimeen jogurtin, banaanin, marjat, kurkun ja sellerin. Annoin pyöriä hetken ja sitten lisäsin siemenet, joita en taaskaan ollut muistanut liottaa. Annoin tehosekoittimen taas pyöriä hetken. Valmista ja niin herkullista. Kroppa ja mieli kiittävät.