Terveisiä Vihtorin 100-vuotissynttäreiltä!

Satavuotias Vihtori kiitteli puheessaan juhlaväkeä, vaimoaan, äitiään ja jumalaa. Hän on sitä mieltä, että kannattaa olla kiitollinen kaikesta mitä elämä on tuonut ja tuo tullessaan. Sataan vuoteen on mahtunut yhtä sun toista ja Vihtorin mukaan myös ne vaikeat ajat ja vaiheet ovat osoittautuneet kiitollisuuden aiheiksi.

Vihtori on aikamoinen ihmemies. Hoksottimet, muisti, näkö ja kuulo toimivat erinomaisesti. Askel on hidastunut. Tähän lienee elämänasenteen ohella osaltaan vaikuttanut Vihtorin aktiivinen ja toiminnallinen elämä. Hän on talousneuvos, sotaveteraani, Lions-klubilainen jne. Yhdistystoiminta on jäänyt vasta pari vuotta sitten.

Naimisiin Vihtori meni vuonna 1980 nuoruuden rakastettunsa Toinin kanssa, kun he olivat muutama vuosi aiemmin löytäneet uudelleen toisensa. Mies oli tuolloin siis noin 67-vuotias. Epäilen, että moni ajattelee naimakauppojen olevan tuossa vaiheessa liian myöhäistä. Vihtori ja Toini ovat olleet naimisissa jo 33-vuotta! Pariskunta elää omissa oloissaan kerrostaloasunnossaan Kankaanpäässä.

Elinpäivien märää ei voi ennalta tietää. Kunpa pitäisimme sen mielessä ja eläisimme täysillä kiitollisina tässä hetkessä iästämme suuria johtopäätöksiä tekemättä.

Juhlaa vietettiin Vihtorin varsinaisena syntymäpäivänä perjantaina 16.8. Niinisalon Varuskuntakerholla vajaan 180 vieraan läsnäollessa.

Vihtorin elämästä on julkaistu lähes kaksikymmentä vuotta sitten kirja nimeltä: Vihtorin vuosikymmenet – Diplomikauppias Vihtori Siivon jälijllä Etelä-Satakunnassa.

Häikäisevä junamatka

Konduktööri astuu vaunuun tervehtien pirteästi ja ystävällisesti koko vaunullista. Lämmin meininki jatkuu hänen palvellessaan meitä kaikkia erikseen. Kun on minun vuoroni, konduktööri odottaa hiljaa hyräillen lippuani, jota kaivan kassista.

”Sinulla on hieno ote työhösi”, sanon. Hän kiitää hymyillen. ”Olet oivaltanut jotain suurta”, totean. Nuori mies, melkein poikanen, katsoo minua silmiin ja vastaa ”olen samaa mieltä”. Innostun entisestään ja onnittelen häntä. En muista kaikkea mitä puhumme, mutta sen muistan, että nuori konduktööri sanoi lopuksi leikkisästi, että ihan tässä meinaavat jalat mennä alta.

Hetkeä myöhemmin huomaan istuvani väärällä paikalla. Totean sen ääneen ja rinnakkaisella penkillä istuva mieshenkilö sanoo ystävällisesti, että ei kai se mitään haittaa. ”Totta”, sanon hetken emmittyäni, ”vaihdan, jos sellainen tarve tulee”.

Huomaan miehen katsovan minua matkan edetessä hyväntuulisesti muutaman kerran. Pääasiassa hän kuitenkin keskittyy vieressä istuvan rouvaansa. Aivan hetkeä ennen kuin minut sitten häädetään väärältä paikaltani alamme keskustella. En harmikseni muista kumpi teki aloitteen ja mitä silloin sanottiin. Tuli kuitenkin esille, että pariskunta asuu Espanjassa. Minä siinä sitten onnittelemaan ”olettepa onnekkaita. Saatte nauttia parhaita paloja Suomen kauniista kesästä ja Espanjan auringosta”. Siinä vaiheessa kerään jo kamppeitani vaihtaakseni paikkaa. Seison käytävällä ja mies katsoo iloisilla silmillään todeten ” sinä olet hieno ihminen ja sinulla on mahdollisuus samaan”. Innostun miehen tavasta lähestyä minua ja tietysti hänen sanoistaan. Hänen vaimonsa hymyilee vieressä.

Vaihdamme vielä muutaman toisiamme kannustavan kommentin ja mies sanoo minulle lämpimästi sanat, joilla itse usein päätän sähköpostiviestit ”Kaikkea hyvää”. Kurkotan miehen käteen (seison käytävällä ja pariskunta istuu). Kosketan kättä ja sanon ” sitä samaa ja pelkästään hyvää”. Koska tunnelma on katossa, kurkotan myös ikkunapuolella istuvan naisen käteen hyvästelläkseni. Tämä taianomainen hetki tuntuu täysin luontevalta. Se on taas sitä flow-tilaa.

Vaihdan Tampereella junaa ja saan ilokseni todeta, että tässäkin junassa konduktööri on hyvässä vireessä.

Tapahtumat toivat mieleeni tilanteen, jossa löysin itseni halailemasta ”tuntemattoman” mummon kanssa Porin Sokoksen maitotiskin edessä. Se tarina on tässä. Ihania kohtaamisia, lisää näitä!

Täydellinen lopetus täydelliselle päivälle. Olin nimittäin tulossa Helsingistä, jossa sain osallistua Esa Saarisen kolmen päivän upeaan seminaariin.

Eihän se päivä oikeasti vielä junamatkaan päättynyt. Poljin puoli yhdentoista aikaan kotiin ja voitte vain arvata, miten onnellisina koirani ottivat minut vastaan. Riemusta ei hankkinut tulla loppua.

Miten saada kesätyöpaikka?

Kesätyöpaikan saaminen pyörii monen nuoren mielessä varsinkin nyt, kun yritykset irtisanovat porukkaa ja kaikki puhuvat lamasta. Miten me vanhemmat voimme auttaa lapsiamme tässä tilanteessa?

Jos uskomme, että kesätyöpaikkoja ei ole, ei meistä tietenkään ole tukijaksi. Jos taas uskomme, että kesätyöpaikkoja varmaan on, mutta niiden saaminen on nyt todella vaikeaa, saatamme tehdä asiasta hankalan ja vaikeasti lähestyttävän.

Sitä mitä ei ole, on turha hakea. Vaikeita asioita taas on epämiellyttävä hoitaa ja ne me siirrämme helposti seuraavaan päivään. Pistetään siis ensimmäisenä oma pääkoppamme kuntoon. Kesätyöpaikkoja nimittäin on aina, se on varma. On varmasti totta, että niitä on vähemmän kuin aiemmin, mutta tärkeintä on se, että niitä on.

Kun oma ajattelumme on mallillaan, tarkkailkaamme miten lapsemme yllämainitut asiat näkee. Hän on saanut vaikutteita meidän lisäksemme vaikka mistä. Kesätyöpaikan hankkiminen pelottaa monia ihan ”normaalinakin” aikana. Kyllähän me tiedämme miltä työpaikan haku tuntuu.

Kun kisa kovenee, itseluottamuksen merkitys kasvaa. Itse kuulun niihin ihmisiin, joka helposti vertailee itseään muihin ja melko usein tuntee alemmuutta. Kyllä tässä tilanteessa on tärkeää uskoa, että minulla on vähintään yhtä suuret mahdollisuudet kuin kenellä tahansa. Paras apu, mitä voimme tässä antaa, on tuoda esille nuoren positiivisia puolia ja omaa uskoamme siihen että hän pärjää.

Hyvällä itseluottamuksella ja positiivisella mielellä nuoret löytävät uudet ja rohkeat ideat. Parasta on, jos työn hakeminen on kivaa ja haastavaa. Huippuhienoa, jos nuori kykenee rakentamaan hakemisesta kivan prosessin, vähän niin kuin pelin. Loistavaa jos hän löytää tavan erottua joukosta.

Vaikeinta on saada paikka, joka julkaistaan lehdissä ja työkkärissä. Hakijoita on nyt ilman muuta enemmän, koska paikkoja on vähemmän. Lisäksi osa hakijoista on varmasti alentanut kriteereitään. Nyt kelpaa vähän ”likaisempikin” työ ja palkkatoiveesta ollaan valmiita tinkimään.

Mitä vähemmän on työpaikkoja, sitä suurempi on verkostojen merkitys. Kun minä olin nuori, äitini oli vakaasti sitä mieltä, että kukin sai hoitaa työpaikka-asiansa kokonaan itse. Onneksi 80-luvun alkupuolella oli runsaasti työtä tarjolla. Toivottavasti nykyisin mahdollisimman harva jakaa äitini silloista ajatusta. On eri asia hoitaa koko homma nuoren puolesta kuin avata hänelle reitti.

Joku tuntee aina jonkun. Aluksi ei välttämättä tunnu siltä. Olen tehnyt nuorten kanssa karttoja, joihin olemme kirjanneet heidän verkostojaan. Pikku hiljaa alkaa nimiä ilmestyä, kun olemme jakaneet tuttuja ryhmiin, kuten sukulaiset, vanhempien työkaverit jne. Matti-enolla tai naapurin Maijalla ei ole kesäduunia tarjolla, mutta he voivat tuntea jonkun, jolla on tai joku heidän ystävänsä voi tuntea jonkun, jolla on. Niin se menee. Mitä useampi asiasta tietää, sitä suuremmat mahdollisuudet. Nuorten kannattaa valjastaa läheisiään markkinoimaan itseään.

Olen itse pettynyt monta kertaa kun, olen odottanut parin soiton poikivan. Kunpa muut eivät tekisi samaa virhettä. Nyt tiedän, että tarvitaan ihme, jos parilla viestillä pärjää. Kannattaa mieluummin ajatella, että upeaa, jos joku näistä kymmenistä kyselyistä ja vinkeistä johtaa kesätyöpaikkaan. Tästä aiheesta lisää jutussani: Avuksi työnhakijoille ja myyntityötä pelkääville.

Kunpa nuoret vielä muistaisivat, että kävi miten kävi, näissä asioissa ei ole mitään henkilökohtaista. Ei kannata hermostua tai muutoinkaan mieltään pahoittaa. Lisää verkkoja vesille vaan. Onnistumisen kannalta on olennaista olla aktiivinen loppuun asti, soittaa hakemuksen perään; tehdä tikusta asiaa ja kiittää haastattelukutsusta, haastattelusta tms. Työnantajilta tai muilta kontaktihenkilöiltä palaan asiaan -lupauksia saavan kannattaa muistaa, kummalle asia on tärkeämpi ja ottaa rohkeasti yhteys, jos sitä luvattua yhteydenottoa ei kuulu. Ellei sitten kyse ole yrityksestä, joka on ehdottomasti kieltänyt yhteydenotot.

Kun seuraavan kerran joku kysyy kuulumisia, kerron, että tyttäreni hakee kesätöitä. Arvelen hänen tekevän samoin. Onnea työnhakuun!