Kansainvälistä auttamistyötä on monenlaista

Mietitkö sinäkin, että miten eksyksissä jotkut lapset ovatkaan, kun voivat pahoinpidellä tällaista kaveria. Upea nuori nainen, kun puuttui asiaan. Se on taatusti myös lasten etu.

Kun avasin tänään Facebookin minua odotti tämä viesti:
Hi Lenita , can you help me? my boyfriend’s daughter is studying in Granada and yesterday She remove this puppy from children who were beating him. She lives in a dorm and she can not get there and do not want to leave the street. can you help me?

Naisen miesystävän tytär on siis opiskelemassa Granadassa ja hän oli ottanut eilen kadulta talteen koiranpennun, jota lapset olivat hakanneet. Tyttö asuu yliopiston asuntolassa ja sinne ei voi viedä koiria. Nainen pyysi minulta apua. En tunne häntä, mutta näytämme olevan Facebookissa kavereita.

Ensimmäiseksi kehuin naiselle tyttöä siitä, mitä hän oli tehnyt. Olisihan hän voinut sulkea sydämensä ja kävellä ohi. Oletettavasti moni oli jo tehnyt niin. Mitä yhdestä koirasta, niitä riittää ja kaikkia ei voi auttaa. Ja mitä noista kakaroista, antakoon joku muu niiden ymmärtää, mikä on oikein ja mikä väärin. Kuinka harva puuttuukaan hyvällä esimerkillä.

Kun on turvassa, voi laittaa silmät kiinni ja nukkua.

Olisihan nainen voinut sanoa tytölle, että selvittää missä on kunnan rankkuri ja vie sinne. Niiden velvollisuus on ottaa koira vastaan. No, siellä koira pääsee kymmenessä päivässä hengestään. Pentu kun on, kuolisi lähes varmasti jo sitä ennen ripuliin. Rokottamaton pentu saisi parvoviruksen sellaisessa paikassa, jossa on paljon koiria. Ymmärrät viimeistään silloin, kun olet kerran ottanut koiran talteen kadulta, että rankkurille vieminen ei tunnu oikealta vaihtoehdolta.

Otin yhteyden Granadassa toimivan yhdistyksemme, Animales sin Suerte, väkeen. He lupasivat auttaa jollain tavalla, mutta majapaikkaa koiralle ei vielä ole tiedossa. Viime yön pentu sai viettää tytön kaverin luona, katsotaan miten käy ensi yönä. Jokaisen koiran auttaminen on myös kuluerä. Mehän heti rokotamme ne jne.

Minuun yhteyden ottanut nainen oli espanjalainen, Marbellasta, eli vain 1,5 tuntia Granadasta. En tiedä, miten tuli ottaneeksi yhteyden minuun. Hän lähestyi minua englanniksi ja myöhemmin jatkoimme espanjaksi. Kysyin häneltä jossain vaiheessa, että tietääkö hän missä olen? Ei tiennyt. Arvelin, että paras kirjoittaa Suomi Jyväskylän perään.
Tällainen se maailma on nykyisin. Ei tule mieleen alkaa valikoida autettavia sen mukaan, missä sitä apua tarvitaan ja kuka sitä tarvitsee. Ja miten hieno esimerkki tämän onkaan siitä, että vaikka pinnallisesti ajateltuna näyttäisi siltä, että tässä autetaan nyt eläimiä, on tässä kyse todella paljon myös ihmisten auttamisesta. Toivon, että koiran talteen ottanut nuori nainen saa painaa päänsä tyynyyn levollisin mielin. Me jatkamme porukalla sen selvittämistä, mihin pikkuinen saadaan ensi yöksi. Olemme naapureita, vaikka välillämme on tuhansia kilometrejä.

Niin tässä on taas yksi, joka etsii akuutin tilanteen jälkeen sitä ikiomaa kotia. Voi myös matkustaa tänne pohjolaan.

Rakkaus ja kosketus parantavat. Pennulla on ikää 2-3 kuukautta.

Antun uusi elämä alkoi

Sinä komea espanjalainen, tervetuloa Suomeen!

Anttu, eilen vielä Antón, on saapunut keskuuteemme. Pennulla on pitkä päivä takana.

Soitin juuri lentokummille kiittääkseni häntä. Tämä aiemmin minulle täysin tuntematon ihminen teki suuren palveluksen meille, kun antoi Antun matkustaa mukanaan. Tällaista auttajaa kutsutaan siis lentokummiksi. Meille tarkoittaa puolestaan Espanjan Granadassa toimivaa yhdistystä, Animales sin Suerte, jonka toiminnassa olen mukana. Niin ja ennen kaikkea meille tarkoittaa tässä yhteydessä Antun adoptioperhettä, jossa kovasti jo odoteltiin uutta perheenjäsentä.

Ilo ei selvästikään ollut vain meidän puolellamme, vaan lentokummi vaikutti hänkin iloitsevan kovasti Antun puolesta. Kysyin puhelun lopuksi, että oliko tästä sinulle mielestäsi vaivaa. Hänen mukaansa ei ollut.

Anttu matkusti ruumassa. Kummi oli Malagan kentällä sovitusti kaksi tuntia ennen matkaa. Anttu tuli Granadasta saattajiensa kanssa. He hoitivat koiran turvatarkastuksen heti, kun ensin oli käyty Finnairin luukulla, jossa kummi luovutti myös matkatavaransa. Seuraavaksi kummi näki Antun Vantaalla matkatavaroita vastaanottaessaan. Siellä hän nosti kuljetuslaatikon kärryyn ja asteli vastaanottoaulaan, jossa tapasi Antun uuden perheen.

Jos lennät Espanjasta Suomeen, voit halutessasi auttaa. Siellä jonottaa lentokummin löytymistä ihmisten hylkäämiä koiria, joiden adoptioperheet odottavat Suomessa. Tästä palveluksesta ei saa rahallista korvausta, muttei siitä tule kulujakaan. Kun tiedostat auttavasi koiran uuteen elämään ja Vantaan päässä kohtaat odottavan perheen ilon ja jännityksen, saat hyvän mielen.

Anttu tutustuu parhaillaan uuteen perheensä. Tyyne-kissa yrittää tehdä tuttavuutta, mutta Anttu arastelee vielä. Se sai kodin ikiaikaisen ystäväni luota. Perhe oli pitkään harkinnut koiran ottoa ja kun ystävättäreni näki Facebook-sivullani kuvan Antusta ja sen sisaruksista, hän otti yhteyttä ja adoptioprosessi lähti liikkeelle.

Olemme äärettömän kiitollisia siitä, että perhe päätyi hankkimaan adoptiokoiran. Antun elämä sai uuden upean käänteen ja yhdistyksemme jäsenet saivat voimaa. Kyse on nimittäin aika haastavasta vapaaehtoistyöstä. Onnistumisiakin on tullut. Yhdistyksemme kautta on tänä vuonna saanut kodin noin 100 koiraa. Suurin osa on adoptoitu Saksaan. Yhdistyksen kotia vailla olevista koirista on infoa omalla Facebook-sivullani sekä ylläpitämälläni Kultaiset koiramme -sivulla. Yhdistyksen suojissa on myös iso määrä turvaan otettuja kissoja, joille etsitään koteja.

Ystävättäreni ja hänen perheensä taisivat löytää oman koiransa tämän kuvan avulla. Lopullista ratkaisua ei koskaan tehdä kuvan perusteella, mutta siitä lähdetään monesti liikkeelle. Näistä pennuista suuri osa on vielä vailla kotia. Myös niiden upealuonteiselle emälle etsitään kotia. Yhdistyksemme, Animales sin Suerte, otti sen turvaan juuri ennen pentujen syntymää.

Kun Antun adoptio oli molemmille osapuolille selvä, Anttu siirrettiin hoitolasta kotihoitoon odottamaan lentoa. Suurin osa yhdistyksemme koirista onkin kotihoidossa. Niin oli Anttukin syntyessään, mutta kun pennut tulivat isommiksi, oli pentulauman pitäminen tavallisessa perheessä hankalaa. Niinpä koko poppoo siirrettiin hoitolaan. Anttua oli madotettu ja rokotettu jo ennen oikean ikioman kodin löytymistä, mutta siinä vaiheessa häädettiin mahdolliset ulko- ja sisäloiset uudelleen, laitettiin siru ja rabies sekä tehtiin passi ja otettiin tietyt verikokeet. Lisäksi annettiin viranomaisten vaatima matolääkitys määräysten mukaisesti juuri ennen matkaa ja samalla eläinlääkäri vielä tarkisti koiran ja sen matkustusvalmiuden. Pentua ei voi vielä steriloida, joten se luovutettiin sterilointivelvoitteen kera. Viime vuoden lopusta lähtien myös rokottamattomat pennut ovat voineet matkustaa EU-maista Suomeen. Asiat pitää vain hoitaa määräysten mukaisesti. Alle 12 viikon ikäiselle pennulle ei saa vielä antaa rabiesrokotetta. Anttu on kohta puolivuotias.

Tällaisessa laatikossa koira matkustaa ruumassa. Lentokummin ei tarvitse halutessaan edes koskea koiraan. Jotkut kummit antavat useammankin koiran tulla samalla kertaa, jos koneessa on vapaita koirapaikkoja. Halukkuudesta toimia lentokummina kannattaa ilmoittaa mahdollisimman varhain. Jos se on päässyt unohtumaan, kannattaa kuitenkin aina ottaa yhteys, kun asia tulee mieleen. Samassa laatikossa matkustaa joskus myös pari koiraa. Saattajat tietävät kyllä minkälaisen tilan koira määräysten mukaan tarvitsee. Aivan pienet koirat voivat matkustaa Finnarilla myös matkustamossa, mutta siitä vaihtoehdosta sovitaan aina erikseen kummin kanssa. Norwegianilla kaikki koirat menevät ruumassa ja Ryan air ei kuljeta koiria ollenkaan. Malagasta ei tule muita suoria lentoja Suomeen.

Anttu, eiks me voitais leikkiä jo?

Väsynyt matkalainen. Automatka Granadasta Malagaan alkoi kello seitsemän aamulla. Kone oli Vantaalla kello 16 ja nyt kello on 19, joten ei ihme, että väsyttää.