Gradun verran kiitollisuuden harjoittamista

Graduni on nyt verkossa. Kiitollisuuden harjoittaminen itsehoitomenetelmänä – 28 runoa kiitollisuuden voimasta on työn nimi. Teos sisältää oman tutkimukseni sekä tietoa muista aihepiirin tutkimuksista. Työni on erinomaiseksi arvioitu ja jo kerran palkittukin eli rohkenen suositella sitä kaikille kiitollisuudesta ja sen harjoittamisesta kiinnostuneille. Tulokset ovat runomuodossa, sellaisia tutkimusrunoja.

Aivan mielettömän hienoa olisi saada palautetta, jos päädyt tätä työtä lukemaan.

Kiitos vielä kerran kaikille, jotka olitte tavalla tai toisella mukana tässä kuviossa.

Täällä se gradu on.

Kiittäen,

Lenita

Löysin oman joogani – vihdoin!

Olen viimeisen kahdeksan vuoden aikana kokeillut ainakin astanga-, hatha- ja kundaliinijoogaa sekä erilaisia sovelluksia. Olen myös osallistunut useiden ohjaajien vetämille tunneille. Koska jokainen hoitaa hommansa omalla tavallaan, olen saanut tutustua monenlaisiin tapoihin. En ole kuitenkaan joogannut säännöllisesti.

Espanjassa joogaohjaajani oli luova brittinainen, joka oli kehittänyt oman ohjelmansa käyttäen siinä runsaasti hathajoogaa. Se oli kivaa. Meillä oli kuuden viikon kurssi, jossa joogattiin kahdesti viikossa. Pari viikkoa sitten osallistuin Sannin joogatunnille ja tykkäsin kovasti.

Olen ollut useimmilla joogatunneilla ristiriitaisin tuntein. Minulla on nimittäin ollut isoja vaikeuksissa kahdessa perusasiassa. Aurinkotervehdys, joka on yleisesti käytetty ja mielestäni pitkä joogaliikesarja, on minulle tosi vaikea. En ole kyennyt nauttimaan siitä, vaan olen lähinnä odottanut, että harjoitus menisi nopeasti ohi. Toinen ongelmani on ollut se, että menen sekaisin, kun minun pitäisi samaan aikaan tehdä harjoitusta ja sisäistää sisään- sekä uloshengityksen ohjeet ja rytmi. Lopputulos on ollut se, että olen ollut hukassa hengittämättä.

Tänä syksynä ajauduin oikeastaan vahingossa yinjoogatunnille. Se oli täysin uusi tuttavuus ja uskomattoman ihana yllätys. Ei tehdä aurinkotervehdyksiä, ei pidetä kiirettä, eikä liikkeitä ole ohjattu niin, että minun pitäisi samaan aikaan miettiä, mihin suuntaan hengitän milloinkin. Olen tosi kiitollinen tästä löydöstä. Kaiken huipuksi Yinjooga näyttää sisältävän aina lopussa kiittämiseen keskittymisen, joka vain vahvistaa sitä tunnetta, että tämä on tosiaan minun juttuni!

Tässä video, jos Yinjooga ei ole sinulle tuttu ja haluat nähdä, minkälaista se on. Tämä ihan kokonainen harjoitus, joten siitä vaan tekemään jos hyvältä tuntuu.

Joogaa on monenlaista. Ei siis kannata tehdä siitä johtopäätöksiä parin kokeilun perusteella.

Hellä kiitollisuusharjoitus

Ota mukava asento ja sulje silmät. Hengitä pari kertaa syvään. Kohdista sitten huomiosi sydämeesi ja kuvittele, että se alkaa lämmetä. Pistä käsi tai kädet sydämesi päälle. Aisti sydämesi lämpö. Ajattele sitten jotain, joka saa sinut tuntemaan hellyyttä. Pidä hellyydentunnetta yllä jonkin aikaa ja vaihda tarvittaessa ajatusta/mielikuvaa, jos se auttaa sinua nauttimaan hellyydentunteesta pidempään. Siirry seuraavaksi kuvaan, joka herättää sinussa kiitollisuuden tunteita. Nautiskele tuosta kuvasta ja tunteesta ihan rauhassa. Tarvittaessa vaihda jälleen kuvaa. Lopeta harjoitus hengittämällä pari kertaa syvään.

Voit tämän jälkeen sanoa kiitos. Miksei sitä voisi sanoa useammankin kerran ja jatkaa sanomalla kiitos tästä päivästä, siitä tulee hieno. Edellyttäen tietysti, että teet harjoituksen aamulla. Teitpä koska tahansa, voit muokata tekstiä haluamallasi tavalla.

Opin tämän harjoituksen Espanjassa. Teimme sitä meditaatio-opettajani kanssa istuma-asennossa selkä suorana. Minusta se on mukava tehdä myös vaakatasossa aamulla, kun olen vielä sängyssä. Muunsin sitä itse hieman lisäämällä loppuun nuo sanat ja haluan vielä kerran korostaa, että luovuus on sallittua ja suotavaa näissäkin hommissa. Tarkoitus on rentoutua ja olemme kaikki erilaisia, joten sävellä vapaasti. Minä en esimerkiksi aina laita kättä sydämelle.

Voit myös vaihdella harjoituksen kestoa. Vaikka tekisit vain minuutin, sekin on parempi kuin ei mitään. Tee niinkuin hyvältä tuntuu. Aluksi kuitenkin kannattanee käyttää siihen muutama minuutti, jotta saat kuvion kasaan. Minusta on välillä ihana tehdä harjoitusta pidempään. Se saa hymyn huuleen heti aamulla. Mikä startti! Tämä toimii varmasti myös pitkin päivää toteutettuna ja varsinkin, jos stressi tai ahdistus alkaa nousta pintaan. Jos ei muuta paikkaa ole, jossa saa olla hetken rauhassa, niin vessa varmaan tarjoaa sellaisen mahdollisuuden.

Opettajani kertoi harjoituksen liittyvän ranskalaiseen Yhdysvalloissa vaikuttaneeseen lääkäriin ja neurotutkijaan David Servan-Schreiberiin ja tämän kirjaan nimeltä Anna mielesi toipua – Eroon stressistä, ahdistuksesta ja masennuksesta ilman lääkkeitä ja psykoanalyysia (Tammi).

Servan-Schreiber menehtyi aivosyöpään 49-vuoden iässä vuonna 2011 sairastettuaan 16 vuotta. Hänen sanomansa oli, että syöpäepidemiaa voidaan merkittävästi vähentää syömällä terveellisesti, liikkumalla säännöllisesti ja rentoutumalla. Myös toivon tunne on tärkeä. Palaan ilman muuta asiaan yksityiskohtaisemmin myöhemmin. Sillä välin miehen englanninkielisen haastattelun voi kuunnella vaikka täällä.

Taikavoimani

Lähden siitä, että kehoni on maallinen kotini. Se on taikakoti, sillä olen jopa nähnyt, miten haavani paranevat itsestään. Mieleni on taikavoima, joka ohjaa ja säätelee kehoni toimintaa. Taika tapahtuu sinä hetkenä, kun näen niin sanotun ikävän asian uudessa valossa. Miten paljon kipua ja taakkaa silloin kehostani irtoaakaan. Selkäni suoristuu ja hymy on herkässä. Ilo ja rauha ovat sieluni energiaa ja sillä se pitää kotini lämpimänä, avoimena ja kutsuvana. Sieluni symboli on sydämeni ja siellä olet sinäkin aina.

Visualisointiharjoitus

Teen usein seuraavanlaisen rentoutusharjoituksen aamulla ennen kuin nousen ylös. Hengitän pari kolme kertaa syvään. Sitten sanon ajatuksissani lempeästi varpailleni: ”kaikki hyvin, olkaa vain aivan rentoina”. Siitä etenen sitten samalla viestillä jalkapohjiin, kantapäihin, jalkaterään ja nilkkaan, jonka jälkeen sanon, että kaikki nilkoista alaspäin saa nyt olla aivan rentona. Samalla tyylillä etenen jaloista päähän. Sen jälkeen yleensä tarkkailen onko jossain kipua tai muuta erikoista ja annan niille kohdille erityishuomiota, kehotan rentoutumaan( ja joskus kysyn, mitä tuo kohta haluaa sanoa).

Tehdessäni eilen noin, ajauduin seuraavanlaiseen visualisointiharjoitukseen:

Kutsuin maailman sydämeeni. Ensin sellaiset ihmiset, joiden kanssa välini eivät ole puhtaat. Näistä ihmisistä kutsuin niin monia yksitellen kuin vain muistin. He astelivat iloisina sisään punaista mattoa pitkin. Saatoin kutsua myös tuttuja porukoita ja lopuksi kutsuin kaikki maailman ihmiset ja eläimet. Kukaan ei ole toistaan tärkeämpi, mutta kutsuin ensin nuo ”haastavammat tapaukset”, sillä jokainen ihminen on samanarvoinen ja vapauttaakseni itseni elämään ilossa ja rauhassa – rakkaudessa, minun on sisäistettävä tämä asia ja hyväksyttävä kaikki mikä on. Sydämeni ei voi laulaa kauneinta lauluaan, jos plokkaan ja jätän sisariani oven taakse. Sain halata kaikkia, monet otin syliini. Voi sitä ilon päivää. Lopuksi teimme kasan (tiedäthän sen hauskan leikin) ja arvaa vaan, että meillä oli hauskaa!

Ihmeellinen paikka se sydän, sieltä ei koskaan lopu tila.