Löysin oman joogani – vihdoin!

Olen viimeisen kahdeksan vuoden aikana kokeillut ainakin astanga-, hatha- ja kundaliinijoogaa sekä erilaisia sovelluksia. Olen myös osallistunut useiden ohjaajien vetämille tunneille. Koska jokainen hoitaa hommansa omalla tavallaan, olen saanut tutustua monenlaisiin tapoihin. En ole kuitenkaan joogannut säännöllisesti.

Espanjassa joogaohjaajani oli luova brittinainen, joka oli kehittänyt oman ohjelmansa käyttäen siinä runsaasti hathajoogaa. Se oli kivaa. Meillä oli kuuden viikon kurssi, jossa joogattiin kahdesti viikossa. Pari viikkoa sitten osallistuin Sannin joogatunnille ja tykkäsin kovasti.

Olen ollut useimmilla joogatunneilla ristiriitaisin tuntein. Minulla on nimittäin ollut isoja vaikeuksissa kahdessa perusasiassa. Aurinkotervehdys, joka on yleisesti käytetty ja mielestäni pitkä joogaliikesarja, on minulle tosi vaikea. En ole kyennyt nauttimaan siitä, vaan olen lähinnä odottanut, että harjoitus menisi nopeasti ohi. Toinen ongelmani on ollut se, että menen sekaisin, kun minun pitäisi samaan aikaan tehdä harjoitusta ja sisäistää sisään- sekä uloshengityksen ohjeet ja rytmi. Lopputulos on ollut se, että olen ollut hukassa hengittämättä.

Tänä syksynä ajauduin oikeastaan vahingossa yinjoogatunnille. Se oli täysin uusi tuttavuus ja uskomattoman ihana yllätys. Ei tehdä aurinkotervehdyksiä, ei pidetä kiirettä, eikä liikkeitä ole ohjattu niin, että minun pitäisi samaan aikaan miettiä, mihin suuntaan hengitän milloinkin. Olen tosi kiitollinen tästä löydöstä. Kaiken huipuksi Yinjooga näyttää sisältävän aina lopussa kiittämiseen keskittymisen, joka vain vahvistaa sitä tunnetta, että tämä on tosiaan minun juttuni!

Tässä video, jos Yinjooga ei ole sinulle tuttu ja haluat nähdä, minkälaista se on. Tämä ihan kokonainen harjoitus, joten siitä vaan tekemään jos hyvältä tuntuu.

Joogaa on monenlaista. Ei siis kannata tehdä siitä johtopäätöksiä parin kokeilun perusteella.