Rakkausruokaa keholle

1209993_65561832

Keho on ihmeellinen vekotin. Eikö ole ällistyttävää, miten se pitää meidät liikkeessä? Sen avulla siirrymme paikasta A paikkaan B ja noiden pisteiden välillä saatamme kokea vaikka mitä.

Tulin juuri koirien kanssa metsälenkiltä. Ensin hieman sateli ja kohta jo aurinko lämmitti kasvojani. Ihanat värit, metsässä männyn tuoksu ja siihen päälle lintujen järjestämä mieletön konsertti.

Kehoni taipuu, käteni ja sormeni mahdollistavat kosketuksen ja kirjoittamisen. Aistieni avulla saatoin kuulla linnut, nähdä värit, haistaa männyn tuoksun ja nauttia koirien paijauksesta.

Keho korjaa haavat ja iho uusiutuu. Tämän kaiken se tekee automaattisesti. Kuitenkin usein vasta silloin, jos joku menee vikaan, me huomaamme kehomme arvon. Emmekä me silloin välttämättä ole valmiita hyväksymään sitä, että asiat eivät mene niin kuin haluamme.

Kehoa kannattaa tukea ennakkoon. Auttaa sitä, jotta se kykenee palvelemaan sinua pidempään ja tehokkaammin. Se on kehon kunnioittamista ja oman itsen rakastamista. Mehän saamme kiittää sitä paljosta ja olemme siitä riippuvaisia koko kehollisen elämämme ajan. Miksi antaa sille muuta kuin parasta?

Kehosi kiittää ravitsevasta ruuasta ja muistuttaa, että se ei ole roskakori, joten hoida sitä hellästi ja hyvillä valinnoilla. Sen sijaan, että kysyisit, ”mitä minun tekee mieli?”, suosittelen kysymään ”mikä on kehoni parhaaksi, mitä kehoni tarvitsee?”

Hellä kiitollisuusharjoitus

Ota mukava asento ja sulje silmät. Hengitä pari kertaa syvään. Kohdista sitten huomiosi sydämeesi ja kuvittele, että se alkaa lämmetä. Pistä käsi tai kädet sydämesi päälle. Aisti sydämesi lämpö. Ajattele sitten jotain, joka saa sinut tuntemaan hellyyttä. Pidä hellyydentunnetta yllä jonkin aikaa ja vaihda tarvittaessa ajatusta/mielikuvaa, jos se auttaa sinua nauttimaan hellyydentunteesta pidempään. Siirry seuraavaksi kuvaan, joka herättää sinussa kiitollisuuden tunteita. Nautiskele tuosta kuvasta ja tunteesta ihan rauhassa. Tarvittaessa vaihda jälleen kuvaa. Lopeta harjoitus hengittämällä pari kertaa syvään.

Voit tämän jälkeen sanoa kiitos. Miksei sitä voisi sanoa useammankin kerran ja jatkaa sanomalla kiitos tästä päivästä, siitä tulee hieno. Edellyttäen tietysti, että teet harjoituksen aamulla. Teitpä koska tahansa, voit muokata tekstiä haluamallasi tavalla.

Opin tämän harjoituksen Espanjassa. Teimme sitä meditaatio-opettajani kanssa istuma-asennossa selkä suorana. Minusta se on mukava tehdä myös vaakatasossa aamulla, kun olen vielä sängyssä. Muunsin sitä itse hieman lisäämällä loppuun nuo sanat ja haluan vielä kerran korostaa, että luovuus on sallittua ja suotavaa näissäkin hommissa. Tarkoitus on rentoutua ja olemme kaikki erilaisia, joten sävellä vapaasti. Minä en esimerkiksi aina laita kättä sydämelle.

Voit myös vaihdella harjoituksen kestoa. Vaikka tekisit vain minuutin, sekin on parempi kuin ei mitään. Tee niinkuin hyvältä tuntuu. Aluksi kuitenkin kannattanee käyttää siihen muutama minuutti, jotta saat kuvion kasaan. Minusta on välillä ihana tehdä harjoitusta pidempään. Se saa hymyn huuleen heti aamulla. Mikä startti! Tämä toimii varmasti myös pitkin päivää toteutettuna ja varsinkin, jos stressi tai ahdistus alkaa nousta pintaan. Jos ei muuta paikkaa ole, jossa saa olla hetken rauhassa, niin vessa varmaan tarjoaa sellaisen mahdollisuuden.

Opettajani kertoi harjoituksen liittyvän ranskalaiseen Yhdysvalloissa vaikuttaneeseen lääkäriin ja neurotutkijaan David Servan-Schreiberiin ja tämän kirjaan nimeltä Anna mielesi toipua – Eroon stressistä, ahdistuksesta ja masennuksesta ilman lääkkeitä ja psykoanalyysia (Tammi).

Servan-Schreiber menehtyi aivosyöpään 49-vuoden iässä vuonna 2011 sairastettuaan 16 vuotta. Hänen sanomansa oli, että syöpäepidemiaa voidaan merkittävästi vähentää syömällä terveellisesti, liikkumalla säännöllisesti ja rentoutumalla. Myös toivon tunne on tärkeä. Palaan ilman muuta asiaan yksityiskohtaisemmin myöhemmin. Sillä välin miehen englanninkielisen haastattelun voi kuunnella vaikka täällä.

Kaikki on hyvin!

Louise Hay
Louise Hay

Amerikkalainen itsehoito-oppaiden ”äiti” Louise Hay jaksaa muistuttaa, että kaikki on aina hyvin. Kiitän häntä siitä, sillä olen huomannut, miten rauhoittavat nuo sanat ovat, jos tiedostan lausua ne tilanteessa, jossa olen kadottanut luottamukseni ja pelkään.

Nuo taikasanat ovat huojentaneet myös monen ystäväni mieltä. Taika on siinä, että valheelliset ajatukset väistyvät totuuden tieltä. Mieli saa uusia näköaloja ja keho rentoutuu. Hengitys syvenee ja ilme kirkastuu.

Rakkaat ystävät, muistakaamme siis tukalissakin tilanteissa: ” Kaikki on hyvin.”

Olin vielä päivällä jäällä koirien kanssa, mutta illan suussa näytti siltä, että järvelle ei enää ole menemistä. ”Sellaista se muutos on, jatkuvaa ja usein yllättävää”, muistuttaa luonto.

Kiitän koko sydämestäni minua ja koiriani hellineestä lempeästä ja kauniista talvesta sekä meitä ympäröivästä upeasta luonnosta. Toivotan kevään tervetulleeksi. Hengitän syvään todeten: ” kaikki on hyvin.”

Vasemmalta veljekset Hupsu ja Simba, edessä Vivi.
Espanjasta adoptoimieni koirien ensimmäinen talvi Suomessa alkaa olla takana. Vasemmalta veljekset Hupsu ja Simba, edessä Vivi.
Simballa kaikki hyvin. Espanjasta adoptoimani koirulin ensimmäinen talvi Suomessa alkaa olla takana.
Simballa on kaikki oikein hyvin.

Metsää keholle, mielelle ja sielulle

Viimeiset kolme viikkoa olen oleskellut ulkosalla vähintään kolme tuntia päivässä. Kilometrejä ei ole kovasti kertynyt, vaan minäpä en ole ollut suorittamassa. Olen hämmästellyt itsekin rauhallista askellustani. Koirat ovat nauttineet ja niin olen tehnyt minäkin. Selkäni, joka on vaivannut, on ollut yhtä kiitosta, kipu on poissa. Metsän valoja ja varjoja katsellessani sieluni lepää. Koirien into ilahduttaa. Metsän linnut kertovat tarinoitaan puhdistaen mieltäni ja puut antavat voimaa. Olin unohtanut, miten isoja annoksia metsässä oleskelua kaipaan. Tosin onneksi, piipahduskin auttaa. Miten ja missä sinä lataat akkusi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vinkkejä metsään menevälle
1. Laita mieluummin liikaa kuin liian vähän vaatetta. Kylmästä jäykkä ei voi olla rento. Hyvä, jos vaatteet ja kengät palvelevat kaikin tavoin rentoa helppoa oloa.
2. Tervehdi vastaantulevia ihmisiä ja eläimiä.
3. Kun ajatus karkaa menneeseen tai tulevaan, vedä se kiitollisena tähän hetkeen. Voit tehostaa tätä hengittämällä syvään muutaman kerran ja kuuntelemalla hengityksesi ääntä.
4. Kuuntele silloin tällöin mitä ääniä kuulet samaan aikaan. Lumi narskuu ehkä jalkojen alla, linnut laulavat.
5. Pysähdy usein ja katsele ihmetellen ja uteliaana ympärillesi. Otapa joskus alle kuusivuotias ystävä mukaan ja katso mitä tapahtuu.
6. Jätä musiikkivehkeet kotiin.
7. Älä pidä kiirettä. Jos mieli alkaa pyörittää kertoen, että nyt täytyy mennä, on kiire, muista että se on sen addiktio, älä välitä siitä (ellei sinulla oikeasti ole joku meno). Luota siihen syvempään tunteeseen ja yhteyteen, joka sinulla on luonnon kanssa. Akkusi latautuvat. Se tehostaa toimintaasi parantaen myös untasi, luovuuttasi ja intuitiotasi.
8. Metsä on myös oiva paikka tietoisesti rukoilla, keskustella jumalan tai universumin kanssa, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaakaan. Universumimme ihmeellisten luomusten, kuten puiden, kasvien ja eläinten kanssa voi haastella, jos hyvältä tuntuu ja kosketella, vaan itse katselen esim. valkovuokkoja mieluummin maassa kuin vaasissa.
9. Kun tuo hetki satumetsässä on takana, voit hetken miettiä mitä sait. Mitä se antoi keholle, mielelle ja sielulle?
10. Älä usko mitään mitä sanoin, vaan tee matkasta omannäköisesi.

Jos et ole tottunut metsässä liikkuja, aloita pellon reunasta. Käytä mielikuvitusta. Kaikki on mahdollista ja kaikki on hyvin.

Ruokaremonttia rakkaudella

Viime vuosien aikana olen luopunut monista asioista. Ei liene yllätys, että muutokset ovat yltäneet myös ruokavalioon.

Ilo ja rauha, jota me kaikki oikeasti olemme, on se johon haluan palata ja jota haluan vaalia. Kun niin isot asiat ovat kyseessä, luopuminen mämmistä ja marmeladista alkaa olla aika helppoa.

Koska olen matkalla pelosta rakkauteen, en voi olla muistuttamatta, että tärkeintä on, että emme syö pelkoja. Jos syöt suklaata tai kalapuikkoa, ole siitä kiitollinen, sen sijaan, että syyttelisit itseäsi tai pohtisit syödessäsi sen negatiivisia vaikutuksia terveyteesi. On parasta olla sinut tekemiensä valintojen kanssa. Huippuahan on se, että voimme tehdä aina uusia valintoja.

Muistakaamme myös, että olemme aina tehneet parhaamme niillä voimilla ja tiedoilla, jotka meillä kulloinkin ovat olleet. Vaikka nyt ajattelisimme toisin tai juuri tällä hetkellä kokisimme herätyksen, voimme löytää kaikesta menneestä kiitollisuuden aiheen. Jos valmisruoka ei enää maistu eli tunnu hyvältä ratkaisulta, voimme ajatella, että siihen asti, kun sitä söin, osallistuin siihen, että niitä valmistaneet ihmiset saivat palkkansa, jolla ruokkivat oman perheensä. Elintarvikeyritys maksaa veroja ja niillä taas hoidetaan monta asiaa jne. Kaikilla asioilla on puolensa.

Osa meistä miettii tietysti myös sitä, että minkälaiset ruokailutottumukset olemme lapsillemme siirtäneet. Syyllisyys ei sitten auta yhtään, vaan päinvastoin, se etäännyttää meidät itsestämme ja näin ollen tietysti myös muista. Mitä hyväksyvämmin olemme tässä ja nyt, sitä parempia valintoja osaamme tehdä, sitä paremmin kuulemme kehomme todelliset tarpeet ja sitä helpommin muutokset sujuvat. Sitä lempeämpiä olemme itsellemme ja muille.

Ei myöskään ole hyödyllistä moittia muiden ruokailutottumuksia tai olla niistä huolissaan. Siitä seuraa yleensä vain lisää ongelmia ja se vie voimat. Eivätkä lapsemme hyödy valittamisen ja huolissaan olemisen malleista, vaan meidän positiivisesta esimerkistämme. Lastemme syömiseen voinemme vaikuttaa parhaiten syömällä itse hyvin, tekemällä terveellisiä ruokaostoksia, valmistamalla maukkaita ruokia yhdessä ja syömällä porukalla. Niin ja tietysti puhumalla ruokien hankinnasta ja ruuan valmistuksesta kauniisti ja kunnioittavasti sekä kiittämällä ruuasta. Meillähän on lautasella valtava lahja; takana on monen ihmisen työpanos ja luonnon mahtavat voimat. Jos syömme eläinkunnan tuotteita, joku eläin on antanut henkensä meidän puolestamme. Isoja juttuja. Emmekä sitten soimaa itseämme, kun huomaamme eksyneemme tästä ajattelusta, palaamme vain takaisin polulle.

Kunpa muistaisimme, että meillä on (vaikka olisimme sen väliaikaisesti hukanneet) sisäänrakennettuna tietoisuus siitä ruuasta, joka kehoamme palvelee, samoin kuin sopivasta määrästä.

Tutkimusten mukaan pienten lasten vanhempien ravintoon liittyvä suurin huolenaihe on, että lapsi ei syö riittävästi. Tämäkin pelko on yleensä turha. Pienillä lapsilla on vielä luontainen tietoisuus riittävästä ruuan määrästä. Meidän kannattaa kunnioittaa ja vaalia sitä, eikä pelkojemme vankeina tehdä ymmärtämättämme tuota tärkeää kykyä toimimattomaksi.

Toisaalta on hyvä muistaa senkin, että lapset alkavat yleensä vierastaa uusia makuja noin yhden vuoden iässä. Sen sijaan he pitävät luontaisesti suolaisesta, makeasta ja rasvaisesta. Mikä mahdollisuus McDonald’sille ja kumppaneille! Negatiivinen suhtautuminen vieraisiin makuihin vähenee pikku hiljaa ja hellittää yleensä seitsemän vuoden ikään mennessä. Tarvitaan siis kärsivällisyyttä. Ihan normaalin lapsen on yleensä saatava maistaa uutta makua monta ja joskus jopa kymmeniä kertoja ennen kuin hän tottuu siihen. Tässäkin se oma esimerkki, ostokset ja yhdessä ruuanlaitto ovat parhaita apuja. Rakkaudella kaikki. Pikku hiljaa pikkuinen tulee perässä.

(Nämä kaksi viimeistä kappaletta, joissa kirjoitan lasten makumieltymyksistä ja uusien makujen peloista, ovat asioita, joihin perehdyin Jyväskylän yliopistossa 2010-2011, mutta en valitettavasti nyt muista lähteita.)

Antoisa aamunavaus

Tänään keksin mielestäni niin hyvän aamunavauksen facebookiin, että kopioin sen tänne. Se sopii meille kaikille ja näin se menee:

”Tänään marinoin upean kauniin kehoni, ihan jokaisen solun, kiitollisen mieleni ja häikäisevän sieluni auringonsäteillä. Voisiko parempaa lääkettä olla?”

Tänään paistoi aurinko, mutta jos ei paista, säteet voi aina visualisoida.

Minulla on ollut muita kirjoitushommia ja tänne kirjoittelu on vähän jäänyt. Mielenkintoisia juttuja olen pähkinyt ja kirjoitellut, palaan niihin vielä. Kauniita talvipäiviä sinulle ystäväni!