Löysin oman joogani – vihdoin!

Olen viimeisen kahdeksan vuoden aikana kokeillut ainakin astanga-, hatha- ja kundaliinijoogaa sekä erilaisia sovelluksia. Olen myös osallistunut useiden ohjaajien vetämille tunneille. Koska jokainen hoitaa hommansa omalla tavallaan, olen saanut tutustua monenlaisiin tapoihin. En ole kuitenkaan joogannut säännöllisesti.

Espanjassa joogaohjaajani oli luova brittinainen, joka oli kehittänyt oman ohjelmansa käyttäen siinä runsaasti hathajoogaa. Se oli kivaa. Meillä oli kuuden viikon kurssi, jossa joogattiin kahdesti viikossa. Pari viikkoa sitten osallistuin Sannin joogatunnille ja tykkäsin kovasti.

Olen ollut useimmilla joogatunneilla ristiriitaisin tuntein. Minulla on nimittäin ollut isoja vaikeuksissa kahdessa perusasiassa. Aurinkotervehdys, joka on yleisesti käytetty ja mielestäni pitkä joogaliikesarja, on minulle tosi vaikea. En ole kyennyt nauttimaan siitä, vaan olen lähinnä odottanut, että harjoitus menisi nopeasti ohi. Toinen ongelmani on ollut se, että menen sekaisin, kun minun pitäisi samaan aikaan tehdä harjoitusta ja sisäistää sisään- sekä uloshengityksen ohjeet ja rytmi. Lopputulos on ollut se, että olen ollut hukassa hengittämättä.

Tänä syksynä ajauduin oikeastaan vahingossa yinjoogatunnille. Se oli täysin uusi tuttavuus ja uskomattoman ihana yllätys. Ei tehdä aurinkotervehdyksiä, ei pidetä kiirettä, eikä liikkeitä ole ohjattu niin, että minun pitäisi samaan aikaan miettiä, mihin suuntaan hengitän milloinkin. Olen tosi kiitollinen tästä löydöstä. Kaiken huipuksi Yinjooga näyttää sisältävän aina lopussa kiittämiseen keskittymisen, joka vain vahvistaa sitä tunnetta, että tämä on tosiaan minun juttuni!

Tässä video, jos Yinjooga ei ole sinulle tuttu ja haluat nähdä, minkälaista se on. Tämä ihan kokonainen harjoitus, joten siitä vaan tekemään jos hyvältä tuntuu.

Joogaa on monenlaista. Ei siis kannata tehdä siitä johtopäätöksiä parin kokeilun perusteella.

Se on NYT!

Kadotan ihanasti ajantajun ryhtyessäni keskusteluun ihmisten kanssa. Kiirettä tarjoilevat ajatukset menettävät otteensa ja minä olen elementissäni.

Kuinka ollakaan, olen saanut käydä kymmeniä mielenkiintoisia keskusteluita mitä erilaisempien ihmisten kanssa liikkuessani koirien kanssa ulkona. En lakkaa hämmästelemästä sitä! Mikä lahja, kiitos!

Deepak Chopra kertoi thaimaalaisen munkin muistuttaneen hänelle:

” Tärkein aika elämässäsi on juuri nyt.
Tärkein ihminen on se, jonka kanssa olet juuri nyt.
Tärkein työ on se, jota teet juuri nyt.

Jos sen muistat, sellaista elämää haluat elää. Tämä hetki ei lopu koskaan. (Now never ends.)”

Chopra puhui ohjelmassa, joka tuli ulos Hay House World Summitissa 10.6.

Metsää keholle, mielelle ja sielulle

Viimeiset kolme viikkoa olen oleskellut ulkosalla vähintään kolme tuntia päivässä. Kilometrejä ei ole kovasti kertynyt, vaan minäpä en ole ollut suorittamassa. Olen hämmästellyt itsekin rauhallista askellustani. Koirat ovat nauttineet ja niin olen tehnyt minäkin. Selkäni, joka on vaivannut, on ollut yhtä kiitosta, kipu on poissa. Metsän valoja ja varjoja katsellessani sieluni lepää. Koirien into ilahduttaa. Metsän linnut kertovat tarinoitaan puhdistaen mieltäni ja puut antavat voimaa. Olin unohtanut, miten isoja annoksia metsässä oleskelua kaipaan. Tosin onneksi, piipahduskin auttaa. Miten ja missä sinä lataat akkusi?

Vinkkejä metsään menevälle
1. Laita mieluummin liikaa kuin liian vähän vaatetta. Kylmästä jäykkä ei voi olla rento. Hyvä, jos vaatteet ja kengät palvelevat kaikin tavoin rentoa helppoa oloa.
2. Tervehdi vastaantulevia ihmisiä ja eläimiä.
3. Kun ajatus karkaa menneeseen tai tulevaan, vedä se kiitollisena tähän hetkeen. Voit tehostaa tätä hengittämällä syvään muutaman kerran ja kuuntelemalla hengityksesi ääntä.
4. Kuuntele silloin tällöin mitä ääniä kuulet samaan aikaan. Lumi narskuu ehkä jalkojen alla, linnut laulavat.
5. Pysähdy usein ja katsele ihmetellen ja uteliaana ympärillesi. Otapa joskus alle kuusivuotias ystävä mukaan ja katso mitä tapahtuu.
6. Jätä musiikkivehkeet kotiin.
7. Älä pidä kiirettä. Jos mieli alkaa pyörittää kertoen, että nyt täytyy mennä, on kiire, muista että se on sen addiktio, älä välitä siitä (ellei sinulla oikeasti ole joku meno). Luota siihen syvempään tunteeseen ja yhteyteen, joka sinulla on luonnon kanssa. Akkusi latautuvat. Se tehostaa toimintaasi parantaen myös untasi, luovuuttasi ja intuitiotasi.
8. Metsä on myös oiva paikka tietoisesti rukoilla, keskustella jumalan tai universumin kanssa, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaakaan. Universumimme ihmeellisten luomusten, kuten puiden, kasvien ja eläinten kanssa voi haastella, jos hyvältä tuntuu ja kosketella, vaan itse katselen esim. valkovuokkoja mieluummin maassa kuin vaasissa.
9. Kun tuo hetki satumetsässä on takana, voit hetken miettiä mitä sait. Mitä se antoi keholle, mielelle ja sielulle?
10. Älä usko mitään mitä sanoin, vaan tee matkasta omannäköisesi.

Jos et ole tottunut metsässä liikkuja, aloita pellon reunasta. Käytä mielikuvitusta. Kaikki on mahdollista ja kaikki on hyvin.