Koirani syö sieniä

Kaveri kertoi kouluttaneensa vesikoiran etsimään sieniä. Hänen mukaansa koira oli oppinut tehtävän helposti.

Koirani ovat aina sienessä mukanani. Hupsu ja Simba eivät ymmärrä touhusta mitään, mutta Vivi on innoissaan. Siinä kävi sitten niin, että saamme kisata samasta saaliista.

Viville maistuvat nykyisin ainakin mustatorvisienet, kanttarellit ja suppilovahverot. Onneksi ne ovat kaikki sellaisenaan syötäväksi kelpaavia. Ei tarvinnut kaverini kuin kerran esitellä Viville kädestä suppilovahveroa ja se oli menoa. Katso vaikka itse oheiselta videolta. Onnistuisinko kouluttamaan sen vielä apurikseni ja miten? Tryffeleitä olisi kiva löytää…

Metsän sylissä

Siellä se metsä kutsuu. Se on ollut taikapaikkani lapsesta asti ja on edelleen, vaikka kotiseutu on vaihtunut moneen otteeseen. Laskeudun Laajavuoren huipulta reppuselässä neljän koiran kanssa.
Siellä se metsä kutsuu. Se on ollut taikapaikkani lapsesta asti ja on edelleen, vaikka kotiseutu on vaihtunut moneen otteeseen. Laskeudun Laajavuoren huipulta reppuselässä neljän koiran kanssa.

Viikonloppu meni metsässä. Poimin puolukoita ja suppilovahveroita. Nautimme olostamme suunnattomasti. Taco sai olla koko ajan auki, sitä kun eivät metsäneläimet kiinnosta. Vivi, Hupsu ja Simba pääsivät vuorotellen juoksentelemaan. Siten ne on helpompi pitää lähellä.

Metsässä liikkuminen on minulle terapiaa. Ajantaju katoaa. Ei haitannut edes se, että lauantaina sade kasteli ja tunsin, miten vesi juoksi pitkin selkää. Liikkuminen jo sinällään tekee keholle ja mielelle hyvää. Minulle rakkaita ovat myös metsän rauha ja äänet. Siinä kokonaisuudessa on taikaa. Tunnen olevani kotona ja turvassa. Metsä ottaa minut syliinsä sellaisena kuin olen. Se on henkireikä monille meistä, mutta osalle metsä on vieras ja ehkä pelottavakin. Toivon, että jokaisella on jossain lähellä omat taikapaikkansa.

Pääsy kotiin lämpimään ja syömään taitaa kiinnostaa Tacoa enemmän kuin auringonlasku.
Pääsy kotiin lämpimään ja syömään taitaa kiinnostaa Tacoa enemmän kuin auringonlasku.

Saamme poimia suppilovahveroita ehkä jopa lumentuloon asti. Ihania herkkuja luvassa. Puolukoitakin tuli muutama litra.
Saamme poimia suppilovahveroita ehkä jopa lumentuloon asti. Ihania herkkuja luvassa. Puolukoitakin tuli muutama litra.

Metsää keholle, mielelle ja sielulle

Viimeiset kolme viikkoa olen oleskellut ulkosalla vähintään kolme tuntia päivässä. Kilometrejä ei ole kovasti kertynyt, vaan minäpä en ole ollut suorittamassa. Olen hämmästellyt itsekin rauhallista askellustani. Koirat ovat nauttineet ja niin olen tehnyt minäkin. Selkäni, joka on vaivannut, on ollut yhtä kiitosta, kipu on poissa. Metsän valoja ja varjoja katsellessani sieluni lepää. Koirien into ilahduttaa. Metsän linnut kertovat tarinoitaan puhdistaen mieltäni ja puut antavat voimaa. Olin unohtanut, miten isoja annoksia metsässä oleskelua kaipaan. Tosin onneksi, piipahduskin auttaa. Miten ja missä sinä lataat akkusi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vinkkejä metsään menevälle
1. Laita mieluummin liikaa kuin liian vähän vaatetta. Kylmästä jäykkä ei voi olla rento. Hyvä, jos vaatteet ja kengät palvelevat kaikin tavoin rentoa helppoa oloa.
2. Tervehdi vastaantulevia ihmisiä ja eläimiä.
3. Kun ajatus karkaa menneeseen tai tulevaan, vedä se kiitollisena tähän hetkeen. Voit tehostaa tätä hengittämällä syvään muutaman kerran ja kuuntelemalla hengityksesi ääntä.
4. Kuuntele silloin tällöin mitä ääniä kuulet samaan aikaan. Lumi narskuu ehkä jalkojen alla, linnut laulavat.
5. Pysähdy usein ja katsele ihmetellen ja uteliaana ympärillesi. Otapa joskus alle kuusivuotias ystävä mukaan ja katso mitä tapahtuu.
6. Jätä musiikkivehkeet kotiin.
7. Älä pidä kiirettä. Jos mieli alkaa pyörittää kertoen, että nyt täytyy mennä, on kiire, muista että se on sen addiktio, älä välitä siitä (ellei sinulla oikeasti ole joku meno). Luota siihen syvempään tunteeseen ja yhteyteen, joka sinulla on luonnon kanssa. Akkusi latautuvat. Se tehostaa toimintaasi parantaen myös untasi, luovuuttasi ja intuitiotasi.
8. Metsä on myös oiva paikka tietoisesti rukoilla, keskustella jumalan tai universumin kanssa, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaakaan. Universumimme ihmeellisten luomusten, kuten puiden, kasvien ja eläinten kanssa voi haastella, jos hyvältä tuntuu ja kosketella, vaan itse katselen esim. valkovuokkoja mieluummin maassa kuin vaasissa.
9. Kun tuo hetki satumetsässä on takana, voit hetken miettiä mitä sait. Mitä se antoi keholle, mielelle ja sielulle?
10. Älä usko mitään mitä sanoin, vaan tee matkasta omannäköisesi.

Jos et ole tottunut metsässä liikkuja, aloita pellon reunasta. Käytä mielikuvitusta. Kaikki on mahdollista ja kaikki on hyvin.