Häikäisevä junamatka

Konduktööri astuu vaunuun tervehtien pirteästi ja ystävällisesti koko vaunullista. Lämmin meininki jatkuu hänen palvellessaan meitä kaikkia erikseen. Kun on minun vuoroni, konduktööri odottaa hiljaa hyräillen lippuani, jota kaivan kassista.

”Sinulla on hieno ote työhösi”, sanon. Hän kiitää hymyillen. ”Olet oivaltanut jotain suurta”, totean. Nuori mies, melkein poikanen, katsoo minua silmiin ja vastaa ”olen samaa mieltä”. Innostun entisestään ja onnittelen häntä. En muista kaikkea mitä puhumme, mutta sen muistan, että nuori konduktööri sanoi lopuksi leikkisästi, että ihan tässä meinaavat jalat mennä alta.

Hetkeä myöhemmin huomaan istuvani väärällä paikalla. Totean sen ääneen ja rinnakkaisella penkillä istuva mieshenkilö sanoo ystävällisesti, että ei kai se mitään haittaa. ”Totta”, sanon hetken emmittyäni, ”vaihdan, jos sellainen tarve tulee”.

Huomaan miehen katsovan minua matkan edetessä hyväntuulisesti muutaman kerran. Pääasiassa hän kuitenkin keskittyy vieressä istuvan rouvaansa. Aivan hetkeä ennen kuin minut sitten häädetään väärältä paikaltani alamme keskustella. En harmikseni muista kumpi teki aloitteen ja mitä silloin sanottiin. Tuli kuitenkin esille, että pariskunta asuu Espanjassa. Minä siinä sitten onnittelemaan ”olettepa onnekkaita. Saatte nauttia parhaita paloja Suomen kauniista kesästä ja Espanjan auringosta”. Siinä vaiheessa kerään jo kamppeitani vaihtaakseni paikkaa. Seison käytävällä ja mies katsoo iloisilla silmillään todeten ” sinä olet hieno ihminen ja sinulla on mahdollisuus samaan”. Innostun miehen tavasta lähestyä minua ja tietysti hänen sanoistaan. Hänen vaimonsa hymyilee vieressä.

Vaihdamme vielä muutaman toisiamme kannustavan kommentin ja mies sanoo minulle lämpimästi sanat, joilla itse usein päätän sähköpostiviestit ”Kaikkea hyvää”. Kurkotan miehen käteen (seison käytävällä ja pariskunta istuu). Kosketan kättä ja sanon ” sitä samaa ja pelkästään hyvää”. Koska tunnelma on katossa, kurkotan myös ikkunapuolella istuvan naisen käteen hyvästelläkseni. Tämä taianomainen hetki tuntuu täysin luontevalta. Se on taas sitä flow-tilaa.

Vaihdan Tampereella junaa ja saan ilokseni todeta, että tässäkin junassa konduktööri on hyvässä vireessä.

Tapahtumat toivat mieleeni tilanteen, jossa löysin itseni halailemasta ”tuntemattoman” mummon kanssa Porin Sokoksen maitotiskin edessä. Se tarina on tässä. Ihania kohtaamisia, lisää näitä!

Täydellinen lopetus täydelliselle päivälle. Olin nimittäin tulossa Helsingistä, jossa sain osallistua Esa Saarisen kolmen päivän upeaan seminaariin.

Eihän se päivä oikeasti vielä junamatkaan päättynyt. Poljin puoli yhdentoista aikaan kotiin ja voitte vain arvata, miten onnellisina koirani ottivat minut vastaan. Riemusta ei hankkinut tulla loppua.

Hellä kiitollisuusharjoitus

Ota mukava asento ja sulje silmät. Hengitä pari kertaa syvään. Kohdista sitten huomiosi sydämeesi ja kuvittele, että se alkaa lämmetä. Pistä käsi tai kädet sydämesi päälle. Aisti sydämesi lämpö. Ajattele sitten jotain, joka saa sinut tuntemaan hellyyttä. Pidä hellyydentunnetta yllä jonkin aikaa ja vaihda tarvittaessa ajatusta/mielikuvaa, jos se auttaa sinua nauttimaan hellyydentunteesta pidempään. Siirry seuraavaksi kuvaan, joka herättää sinussa kiitollisuuden tunteita. Nautiskele tuosta kuvasta ja tunteesta ihan rauhassa. Tarvittaessa vaihda jälleen kuvaa. Lopeta harjoitus hengittämällä pari kertaa syvään.

Voit tämän jälkeen sanoa kiitos. Miksei sitä voisi sanoa useammankin kerran ja jatkaa sanomalla kiitos tästä päivästä, siitä tulee hieno. Edellyttäen tietysti, että teet harjoituksen aamulla. Teitpä koska tahansa, voit muokata tekstiä haluamallasi tavalla.

Opin tämän harjoituksen Espanjassa. Teimme sitä meditaatio-opettajani kanssa istuma-asennossa selkä suorana. Minusta se on mukava tehdä myös vaakatasossa aamulla, kun olen vielä sängyssä. Muunsin sitä itse hieman lisäämällä loppuun nuo sanat ja haluan vielä kerran korostaa, että luovuus on sallittua ja suotavaa näissäkin hommissa. Tarkoitus on rentoutua ja olemme kaikki erilaisia, joten sävellä vapaasti. Minä en esimerkiksi aina laita kättä sydämelle.

Voit myös vaihdella harjoituksen kestoa. Vaikka tekisit vain minuutin, sekin on parempi kuin ei mitään. Tee niinkuin hyvältä tuntuu. Aluksi kuitenkin kannattanee käyttää siihen muutama minuutti, jotta saat kuvion kasaan. Minusta on välillä ihana tehdä harjoitusta pidempään. Se saa hymyn huuleen heti aamulla. Mikä startti! Tämä toimii varmasti myös pitkin päivää toteutettuna ja varsinkin, jos stressi tai ahdistus alkaa nousta pintaan. Jos ei muuta paikkaa ole, jossa saa olla hetken rauhassa, niin vessa varmaan tarjoaa sellaisen mahdollisuuden.

Opettajani kertoi harjoituksen liittyvän ranskalaiseen Yhdysvalloissa vaikuttaneeseen lääkäriin ja neurotutkijaan David Servan-Schreiberiin ja tämän kirjaan nimeltä Anna mielesi toipua – Eroon stressistä, ahdistuksesta ja masennuksesta ilman lääkkeitä ja psykoanalyysia (Tammi).

Servan-Schreiber menehtyi aivosyöpään 49-vuoden iässä vuonna 2011 sairastettuaan 16 vuotta. Hänen sanomansa oli, että syöpäepidemiaa voidaan merkittävästi vähentää syömällä terveellisesti, liikkumalla säännöllisesti ja rentoutumalla. Myös toivon tunne on tärkeä. Palaan ilman muuta asiaan yksityiskohtaisemmin myöhemmin. Sillä välin miehen englanninkielisen haastattelun voi kuunnella vaikka täällä.