Eka juhannus ilman alkoholia

Aino ja Mikko Sipposella oli kaunis koti Jyväskylän Tuomiojärven Lehtisaaressa. Antelias pariskunta testamenttasi saaren paikalliselle seurakunnalle 1940-luvulla ja sen myötä koko kaupungin väki saa nauttia saaren kuvan kauniista miljööstä. Sauna on lämpimänä ja kanttiini auki. Saunan ikkunasta avautuu täydellinen postikorttimaisema ja kioskiostoksia lukuun ottamatta kaikki on ilmaista, jopa kyyti saarelle. Juomavedet saa kukin tuoda tullessaan ja alkoholin tuonti on kiellettyä. Tarkemmat tiedot saat halutessasi täältä.

Suuri kiitos Sipposille ja seurakunnalle – pääsin juhannussaunaan. Se olikin ensimmäinen kerta, kun kävin tuossa kauniissa saaressa, jota lähes päivittäin ihailen liikkuessani koirien kanssa. Sää oli täydellinen. Vietin ison osan iltaa mukavassa naisseurassa ja sain uusia tuttavia. Columbiasta Suomeen muuttanut pariskunta lupasi ottaa yhteyden ja tarjota minulle mahdollisuuksia espanjankielen ylläpitämiseen.

Mietin, että oliko tuo elämäni ensimmäinen juhannus, josta puuttui alkoholi kokonaan. Viime juhannus meni Granadassa kokon yli hyppiessä (perinne ainakin Andalusiassa). Espanjalaiset ovat ahkeria oluen ja viinin lipittäjiä, joten eivät nuo kyläjuhlastakaan puuttuneet. Tosin se on kyllä totta, etteivät heikäläiset yleensä vedä itseään samaan tilaan kuin meikäläiset. Espanjassa on kuitenkin nykyisin runsaasti alkoholiongelmia ja perheväkivaltaa, joten ehkä olisi parempi, jos lapset eivät sielläkään saisi edes sitä lipittämisen mallia.

Lehtisaaressa oli paljon lapsiperheitä ja nuoria. Miten mukava on olla, kun ei tarvitse hämmentyä tai pelätä oudosti käyttäytyviä aikuisia. Alkoholi tuo tulleessaan myös monenlaista muuta tuskaa. Riidellään, kontrolloidaan, ollaan varpaisillaan, nälvitään jne. Vaikka olisimme mukaviakin pikkuhiprakassa, en usko sen olevan hyväksi herkkävaistoisille lapsille ja lapset ovat kaikki sellaisia. Eikä todellakaan ole harvinaista, jos liikkeellä on pariskunta eikä alkoholi maistu molemmille, että toinenkin osapuoli kadottaa otteensa tähän hetkeen kiukuttelemalla, valittamalla ja kontrolloimalla.

Siihen aikaan, kun minä olin pieni, tällaisia asioita ja niiden vaikutuksia ei ainakaan meidän porukoissa kukaan tuntunut miettivän tai ei ainakaan tehnyt asialle minun näkökulmastani katsoen kovinkaan paljon. Näky ja elämäntapa olivat olleet todennäköisesti normaalia sukupolvien ajan. Minä jatkoin samaa perinnettä, kunnes nelikymppisenä aloin kyseenalaistaa uskomuksiani, ajatuksiani ja tapojani.

Lapseni syntyi, kun olin 26-vuotias. Muistan olleeni muutaman kerran huonossa kunnossa hänen läsnä ollessaan. Ehkä niitä oli useampikin kerta. Monesti olen ottanut hänet myös mukaani esimerkiksi kesätapahtumiin, joihin (Suomessa) en tämän nykyisen ymmärrykseni varassa häntä veisi. Itse muistan vieläkin lapsuudesta tilanteita, joissa aikuinen on ollut humalassa. Olin joko peloissani, hämilläni tai halusin auttaa, koska ajattelin, että tuo ihminen tarvitsee apua. Suomessa on vaikea suojata lasta niin, että hän ei näkisi juoppoa. Toivottavasti hänen ei kuitenkaan tarvitse olla sellaisen kanssa tekemisissä eikä katsella juomista ja muuta kaikkea mitä kuvioon liittyy.

Nykyisin en juo alkoholia. Kulutus jäi hyvin pieneksi jo joitakin vuosia sitten, mutta muutaman kerran vuodessa saatoin ottaa oluen tai pari lasia viiniä. Helmikuussa jätin sokerin, joten siinä jäivät sitten nämäkin vähät samalla. Lapseni julkinen matkablogi paljastaa, että hänen vapaa-ajan vietossaan alkoholi on yksi kavereista. Siitähän on paljon selvää tutkimusnäyttöä, että lapset hyvin usein omaksuvat tapamme.

Oli ilo katsella nuoria (suurin osa taisi olla ulkomaalaisia), joille juhannus oli yhtä kuin sauna, soutelu, uiminen, kaunis luonto ja mukava seura. Lehtisaareen kokoontunut väki sai nauttia turvallisesta juhannuksesta.

Toivon, että sinullakin oli oikein mukava juhannus!

Michelle Obaman oivallukset

michelle-barack-obama-670

Yhdysvaltain presidenttipari oli 12 vuotta sitten eron partaalla, kertoo rakkausvalmentaja Arielle Ford. Michelle Obama oli kertonut äidilleen, että tästä ei tule mitään ja puolisonsa puolestaan tilitti isoäidilleen, että Michelle nälvii ja valittaa jatkuvasi. Pariskuntaa painoivat opintovelat, kiireiset ja vaativat työt sekä heidän kahden välisen yhteyden puuttuminen.

Ottamatta kantaa politiikkaan, vaikuttaa siltä, että pariskunnan suhde on viime vuodet ollut totaalisesti toisella mallilla. Mitä tapahtui?

Eräänä aamuna kello viisi 12 vuotta sitten Michelle Obama heräsi haluten lähteä kuntosalille. Syyllisyys kuitenkin painoi, sillä lasten tulisi saada aamiaisensa jne. Tovin mietittyään rouva kuitenkin lähti.

Rouva Obama pohti salilla surkeaa parisuhdettaan ja teki yhtäkkiä oivalluksen. Hän tajusi odottaneensa miehensä tekevän hänet onnelliseksi ja ymmärsi, että vain hän itse voisi tehdä itsestään ja elämästään onnellisen. Hän päätti ottaa vastuun elämästään.

Rouva palasi kotiin ja esitteli miehelleen perheen säännöt.
1. Hän ottaisi äidiltään avun vastaan. Äiti oli lupautunut auttamaan lasten kuljetuksissa, ostoksissa ja siivouksessa.
2. Joka päivä, kun Barack on kaupungissa, kodissa syödään illallinen yhdessä kello 18.30.
3. Torstaina pariskunta viettää illan keskenään.
4. Sunnuntai pyhitetään perheelle.

Mitä kaikkea näkökulman vaihtaminen voikaan saada aikaan! Perhe pysyi kasassa ja kaikkea muuta ihmeellistä.

barack_obama

Fordin mukaan tarina on tosi ja kuulin sen Eldon Taylorin haastatellessa Fordia Hay House Radiossa viime viikolla. Saattaa olla, että tarina on kerrottu Fordin uusimmassa kirjassa Wabi Sabi Love.

Haluan eron!

Olen tänään muistellut mummuani, joka syntyi tasan 102 vuotta sitten. Sain häneltä lämpimän sylin, runsaasti aikaa ja paljon muuta arvokasta. Kiitos mummuseni!

Kiittäminen piristää heti mieltä, mutta muistelu teki siinäkin mielessä hyvää, että olin melkein unohtanut monta kivaa juttua. Ajattelin mummua pitkin päivää ja kirjoitin hänestä kiitollisuuspäiväkirjaani.

Mummu oli minulle erittäin rakas ja tärkeä koko lapsuuteni ajan. Ollessani 15-vuotias vanhempani erosivat, eikä ero ollut helppo. Mummukin otti asian raskaasti valiten puolensa. Se oli minulle kova paikka, varmaan siksi, että kaiken huipuksi sekin ihminen, johon aina olin voinut luottaa, oli nyt asenteillaan erosotkussa mukana.

Ne vuodet olivat hämmentävää ja pelottavaa aikaa. Minä vetäydyin. Minusta tuli pelokas, vihainen ja katkera. Nuo kokemukset ja tunteet peittivät osin alleen lapsuuden rakkaan mummun. Kyllähän minä sen nyt ymmärrän, että hän teki parhaansa aina. Eihän silloin kukaan osannut meitä lapsia auttaa, joten miten saatoin odottaa sitä mummulta? Hän oli minulle maailman ihanin ihminen, mutta ei hän ollut juuri kouluja saati terapioita käynyt. Kovia sen sijaan oli kokenut, sodankin nähnyt ja olisi varmasti vain halunnut pitää poikansa perheen kasassa.

Toivon, että ihmiset hoitaisivat eronsa tietoisina siitä, että heidän tehtävänsä on silloin olla läsnä lapsilleen enemmän kuin koskaan – aidosti. Toivon, että muutkin lähimmäiset ymmärtäisivät olla lasten tukena ja haluan muistuttaa, että se ei ole mahdollista, jos he asettuvat jommankumman vanhemman puolelle. Lapsi ei päästä lähelle ihmistä, joka kieltää kumman tahansa hänen vanhemmistaan, vaikka hän itse näyttäisi olevan vihainen toiselle tai molemmille. Tässä ei muuten sitten sanoja tarvita. Lasta ei voi petkuttaa, joten hän vaistoaa kyllä.

Oletpa eroava vanhempi tai läheinen, joka haluat auttaa, ole itsellesi rehellinen. Jos huomaat, että et pysty kunnioittamaan lapsen toista vanhempaa, pyydä apua. Jos vasta suunnittelet eroa, hae apua nyt. Parasta, mitä voit lapselle antaa, on ero rakkaudessa ja hyväksynnässä.

Jos teet eroa vihassa ja toista halveksien, et oikeastaan edes halua erota, vaan kiukutella. Haluat tulla nähdyksi ja kuulluksi. Olet loukkaantunut. Eikä siinä ole mitään väärää, olet vain väsyttänyt itsesi laiminlyömällä tarpeesi. Totuus kuitenkin on, että olet tilassa, jossa on vaikea tahtomattasi olla repimättä kaikkea, mikä kohdalle sattuu. Olemme silloin ymmärtämättämme itsekkäitä, emmekä osaa auttaa itseämme saati muita. Hae siis apua. Hanki ”erovalmentaja”. Sellaisen saat taatusti monesta paikasta ja itsekin autan mielelläni. Sitä paitsi, jos olet vihainen, olet jo erossa. Erossa itsestäsi ja näin ollen erossa kaikesta muustakin. On aika löytää oma ihana itsesi. Saapa nähdä, mitä sen jälkeen haluat tehdä, mutta vasta silloin kykenet tekemään viisaita päätöksiä hyvällä energialla ystävällisesti.

Sinulla on oikeus eroon puolisostasi. Sinulla on oikeus omaan elämään, mutta niin on lapsellakin ja lapsi se on 15-vuotiaskin tai ainakin minä olin. Sitä paitsi viittä vaille terveystieteiden maisterina tiedän nyt, miten herkkiä nuo lapsuus- ja nuoruusvuodet ovat ja miten vahvasti ne heijastavat tutkimusten valossa tulevaa. Onneksi eron voi hoitaa rauhallisesti. Ja siihen helppoon ei sitten kannata mennä, että kyllähän MINÄ mutta TUO…

Eikä tämä juttu koske vain niitä, jotka ovat eroamassa tai harkitsevat sitä. Se on myös niille, jotka jo ovat eronneet, mutta pitävät kaunaa, halveksuntaa tai vihaa sekä niille, jotka ovat henkisesti kääntäneet selkänsä itselleen ja puolisolleen. Kun hylkäämme itsemme, hylkäämme toisemme. Haluamme kuitenkin lastemme ja koko luomakunnan parasta. Onneksi se on mahdollista!

Asioilla on aina puolensa. Olisinko kirjoittanut tämän tekstin, jos en olisi kokenut kaikkea tuota, mitä yllä kerroin? Kaikesta voi olla kiitollinen.

Niin se menee

1394937_87600574

Mitä ajattelet – niin elämäsi menee.
Miten käyttäydyt – niin elämäsi menee.
Mitä syöt – niin elämäsi menee.

Muistutti Marcelle Pick kuuntelijoita jutellessaan ”luutohtori” Susan Brownin kanssa. Pick pyörittää hormoneihin liittyyvää viikottaista ohjelmaa Hay House Radiossa.

Asian voi sanoa näinkin: Olet sitä mitä ajattelet, syöt ja teet.

Onneksi kuviot voivat muuttua, jos niin tahdomme. Vielä täyttäessäni 40 vuotta (2003) olin sohvaperuna, liikkuuminen ei innostanut. Olin tietenkin kuullut positivisesta ajattelusta, mutta todellisesta ajatuksen voimasta ja näkokulman muuttamisesta en ymmärtänyt mitään. Vielä tämän vuoden alussa yritin tehdä elämästäni makeaa syömällä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä itselle hyvää!

Se parempi salaattilautanen

Yksi keino muuttaa ruokailutottumuksia terveellisempään ja luonnollisempaan suuntaan on aloittaa muutos pikku hiljaa. Projektin voi aloittaa vaikka salaattilautasesta.

Mitä se tarkoittaa käytännössä? Esimerkiksi sitä, että valmissalaattikastikkeet saavat mennä!

Kiitos, palvelitte minua aikani, mutta en tarvitse teitä enää.

Ei tarvitse pelätä, että salaatti ei enää maistu tai että se jää kokonaan syömättä. On upeaa, kun pitkästä aikaa maistaa ne oikeat aidot maut. Ja onhan niitä luonnollisempiakin vaihtoehtoja, joilla maustaa salaatti. Alla pari vaihtoehtoa. Kun salaatti on kulhossa, lisää nämä, sekoita ja tarjoile.

1 Ekstra-neitsytoliiviölyä, mustapippuria ja ripaus hyvälaatuista suolaa
tai
2 Ekstra-neitsytoliiviöljyä, mustapippuria, sitruunan mehua ja ripaus suolaa

(+ valkosipulia)

Oma tämän hetken suosikkisalaattini on hyvin simppeli:
Salaattia
Keräkaalia
Porkkanaa

Saan nuo ainekset luomuna lähikaupasta. Päälle laitan tuon ensin mainitsemani kastikkeet. Herkullista! Salaatista voi onneksi rakentaa monenlaisia versioita. Mielellään luomua, lähiruokaa ja kauden vihanneksia. Höyrytän lähes päivittäin vihanneksia, mutta pidän raakaruokaa parempana valintana ja siksi laitan porkkanat salaatin joukkoon. Ja ne maistuvat todella hyviltä. Syön muitakin raakoja vihanneksia ”raakapuuroissani”, mutta palaan niihin myöhemmin.

Mitäs muuta? Mitäs jos antaisit samalla kertaa kyytiä kaiken maailman valmissalaateille, sinapeille, ketsupeille ja mitä niitä onkaan? Voi olla, että lapsille on ensin selittämistä, mutta kannattaa muistaa, että lapsena opitut tavat ovat lukuisten tutkimusten mukaan hyvin pysyviä. Tavat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Saatamme siis pienillä teoilla vaikuttaa sukupolvien ketjuun. Asiaa kannattaa ainakin maistella, jos et ole sitä vielä tehnyt. Moni meistä on ollut pitkään elintarviketeollisuuden vietävissä. Ihastuimme kaikista ihmeellisyyksistä, emmekä tulleet miettineeksi niiden terveys- tai jopa haittavaikutuksia. Lapsia ei kuitenkaan tule näilläkään asioilla uhkailla tai pelotella. Olen aiemmin kirjoittanut ravinnosta ja peloista täällä.

Mitä tulee rasvoihin, älä jätä niitä laittamatta siihen salaattiin. Elimistö tarvitsee hyvää rasvaa. Itselläni on kaapissa tällä hetkellä Ekstra-neitsytoliiviöljyä, rypsiöljyä ja kookosrasvaa.

Mistä luovutkin, muista taikasanat: ”kiitos, palvelit minua aikani, mutta en tarvitse sinua enää.”

Kaikki on hyvin!

Louise Hay
Louise Hay

Amerikkalainen itsehoito-oppaiden ”äiti” Louise Hay jaksaa muistuttaa, että kaikki on aina hyvin. Kiitän häntä siitä, sillä olen huomannut, miten rauhoittavat nuo sanat ovat, jos tiedostan lausua ne tilanteessa, jossa olen kadottanut luottamukseni ja pelkään.

Nuo taikasanat ovat huojentaneet myös monen ystäväni mieltä. Taika on siinä, että valheelliset ajatukset väistyvät totuuden tieltä. Mieli saa uusia näköaloja ja keho rentoutuu. Hengitys syvenee ja ilme kirkastuu.

Rakkaat ystävät, muistakaamme siis tukalissakin tilanteissa: ” Kaikki on hyvin.”

Olin vielä päivällä jäällä koirien kanssa, mutta illan suussa näytti siltä, että järvelle ei enää ole menemistä. ”Sellaista se muutos on, jatkuvaa ja usein yllättävää”, muistuttaa luonto.

Kiitän koko sydämestäni minua ja koiriani hellineestä lempeästä ja kauniista talvesta sekä meitä ympäröivästä upeasta luonnosta. Toivotan kevään tervetulleeksi. Hengitän syvään todeten: ” kaikki on hyvin.”

Vasemmalta veljekset Hupsu ja Simba, edessä Vivi.
Espanjasta adoptoimieni koirien ensimmäinen talvi Suomessa alkaa olla takana. Vasemmalta veljekset Hupsu ja Simba, edessä Vivi.
Simballa kaikki hyvin. Espanjasta adoptoimani koirulin ensimmäinen talvi Suomessa alkaa olla takana.
Simballa on kaikki oikein hyvin.

Taikavoimani

Lähden siitä, että kehoni on maallinen kotini. Se on taikakoti, sillä olen jopa nähnyt, miten haavani paranevat itsestään. Mieleni on taikavoima, joka ohjaa ja säätelee kehoni toimintaa. Taika tapahtuu sinä hetkenä, kun näen niin sanotun ikävän asian uudessa valossa. Miten paljon kipua ja taakkaa silloin kehostani irtoaakaan. Selkäni suoristuu ja hymy on herkässä. Ilo ja rauha ovat sieluni energiaa ja sillä se pitää kotini lämpimänä, avoimena ja kutsuvana. Sieluni symboli on sydämeni ja siellä olet sinäkin aina.

Visualisointiharjoitus

Teen usein seuraavanlaisen rentoutusharjoituksen aamulla ennen kuin nousen ylös. Hengitän pari kolme kertaa syvään. Sitten sanon ajatuksissani lempeästi varpailleni: ”kaikki hyvin, olkaa vain aivan rentoina”. Siitä etenen sitten samalla viestillä jalkapohjiin, kantapäihin, jalkaterään ja nilkkaan, jonka jälkeen sanon, että kaikki nilkoista alaspäin saa nyt olla aivan rentona. Samalla tyylillä etenen jaloista päähän. Sen jälkeen yleensä tarkkailen onko jossain kipua tai muuta erikoista ja annan niille kohdille erityishuomiota, kehotan rentoutumaan( ja joskus kysyn, mitä tuo kohta haluaa sanoa).

Tehdessäni eilen noin, ajauduin seuraavanlaiseen visualisointiharjoitukseen:

Kutsuin maailman sydämeeni. Ensin sellaiset ihmiset, joiden kanssa välini eivät ole puhtaat. Näistä ihmisistä kutsuin niin monia yksitellen kuin vain muistin. He astelivat iloisina sisään punaista mattoa pitkin. Saatoin kutsua myös tuttuja porukoita ja lopuksi kutsuin kaikki maailman ihmiset ja eläimet. Kukaan ei ole toistaan tärkeämpi, mutta kutsuin ensin nuo ”haastavammat tapaukset”, sillä jokainen ihminen on samanarvoinen ja vapauttaakseni itseni elämään ilossa ja rauhassa – rakkaudessa, minun on sisäistettävä tämä asia ja hyväksyttävä kaikki mikä on. Sydämeni ei voi laulaa kauneinta lauluaan, jos plokkaan ja jätän sisariani oven taakse. Sain halata kaikkia, monet otin syliini. Voi sitä ilon päivää. Lopuksi teimme kasan (tiedäthän sen hauskan leikin) ja arvaa vaan, että meillä oli hauskaa!

Ihmeellinen paikka se sydän, sieltä ei koskaan lopu tila.