Onnea uudelle uralle tyttäreni

 

Ohjaako minua pelko vai luottamus? Se on iso kysymys, joka kannattaa tehdä itselle usein.

Tänään on se päivä, kun juuri positiivisen psykologian maisteriksi valmistunut Netta vetää ensimmäisen aihepiiriin liittyvän koulutuksen. Tilaisuudessa autetaan käsittääkseni osallistujia tunnistamaan paremmin vahvuuksiaan ja hyödyntämään niitä. Koulutus toteutetaan jossakin yrityksessä.

Hienoa, että yrityksen johto on päättänyt lähteä tälle tielle. Uskon, että työntekijöiden vahvuuksien kunnioittaminen näkyy sekä työtyytyväisyytenä että yritysten tuloksissa. Se on siis sekä yksilöiden että yritysten etu.

Kun  vuosia stten sain päähäni alkaa vetää Olet sitä mitä ajattelet -tilaisuuksia, olin peloissani. Eräs ystäväni pysäytti minut sanoen: ”Sinulla ei ole mitään syytä pelkoon. Muista, että tilaisuuden osallistujat ovat puolellasi. Hekin haluavat sinun onnistuvan.”

Minä en ollut oppinut näkemään elämää ja ihmisiä tällä tavalla. Tiedän, että tämä paljastaa myös sen, etten itse tukenut muiden onnistumista. Minun oli vaikea uskoa ystäväni sanoja, mutta vaikka ne olivat kaukaisia omaan uskomusjärjestelmääni verrattaessa, ne syöpyivät jostain syystä mieleeni. Kenties jossain syvällä tiedostin ne todeksi? Jos muut haluavat toistensa onnistumista, niin onhan se suuri helpotus. Se on näkökulman siirto pelosta luottamukseen, pelon sekaisesta stressistä innostumisen ja luovuuden ruokkimiseen. Se on siirtymistä yksinäisyydestä ja erillisyydestä yhteyteen.

Nyt tiedän sekin, että jos joku ei halua toisen onnistuvan, se tuo esille vain hänen kipunsa ja keskeneräisyytensä. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista, eikä myöskään mitään pahaa. Sydämestämme me haluamme kaikki toisillemme pelkkää hyvää. Oman jaksamisen kannalta on tietysti tärkeää, että lähellämme on voittopuolisesti ihmisiä, jotka ovat eheytyneet niin, että he kykenevät iloitsemaan meidän ja muiden menestyksestä.

Muista siis lapseni, että kaikki on hyvin, kävi niin tai näin.

Michelle Obaman oivallukset

Yhdysvaltain presidenttipari oli 12 vuotta sitten eron partaalla, kertoo rakkausvalmentaja Arielle Ford. Michelle Obama oli kertonut äidilleen, että tästä ei tule mitään ja puolisonsa puolestaan tilitti isoäidilleen, että Michelle nälvii ja valittaa jatkuvasi. Pariskuntaa painoivat opintovelat, kiireiset ja vaativat työt sekä heidän kahden välisen yhteyden puuttuminen.

Ottamatta kantaa politiikkaan, vaikuttaa siltä, että pariskunnan suhde on viime vuodet ollut totaalisesti toisella mallilla. Mitä tapahtui?

Eräänä aamuna kello viisi 12 vuotta sitten Michelle Obama heräsi haluten lähteä kuntosalille. Syyllisyys kuitenkin painoi, sillä lasten tulisi saada aamiaisensa jne. Tovin mietittyään rouva kuitenkin lähti.

Rouva Obama pohti salilla surkeaa parisuhdettaan ja teki yhtäkkiä oivalluksen. Hän tajusi odottaneensa miehensä tekevän hänet onnelliseksi ja ymmärsi, että vain hän itse voisi tehdä itsestään ja elämästään onnellisen. Hän päätti ottaa vastuun elämästään.

Rouva palasi kotiin ja esitteli miehelleen perheen säännöt.
1. Hän ottaisi äidiltään avun vastaan. Äiti oli lupautunut auttamaan lasten kuljetuksissa, ostoksissa ja siivouksessa.
2. Joka päivä, kun Barack on kaupungissa, kodissa syödään illallinen yhdessä kello 18.30.
3. Torstaina pariskunta viettää illan keskenään.
4. Sunnuntai pyhitetään perheelle.

Mitä kaikkea näkökulman vaihtaminen voikaan saada aikaan! Perhe pysyi kasassa ja kaikkea muuta ihmeellistä.

Fordin mukaan tarina on tosi ja kuulin sen Eldon Taylorin haastatellessa Fordia Hay House Radiossa viime viikolla. Saattaa olla, että tarina on kerrottu Fordin uusimmassa kirjassa Wabi Sabi Love.