Rakkausruokaa keholle

1209993_65561832

Keho on ihmeellinen vekotin. Eikö ole ällistyttävää, miten se pitää meidät liikkeessä? Sen avulla siirrymme paikasta A paikkaan B ja noiden pisteiden välillä saatamme kokea vaikka mitä.

Tulin juuri koirien kanssa metsälenkiltä. Ensin hieman sateli ja kohta jo aurinko lämmitti kasvojani. Ihanat värit, metsässä männyn tuoksu ja siihen päälle lintujen järjestämä mieletön konsertti.

Kehoni taipuu, käteni ja sormeni mahdollistavat kosketuksen ja kirjoittamisen. Aistieni avulla saatoin kuulla linnut, nähdä värit, haistaa männyn tuoksun ja nauttia koirien paijauksesta.

Keho korjaa haavat ja iho uusiutuu. Tämän kaiken se tekee automaattisesti. Kuitenkin usein vasta silloin, jos joku menee vikaan, me huomaamme kehomme arvon. Emmekä me silloin välttämättä ole valmiita hyväksymään sitä, että asiat eivät mene niin kuin haluamme.

Kehoa kannattaa tukea ennakkoon. Auttaa sitä, jotta se kykenee palvelemaan sinua pidempään ja tehokkaammin. Se on kehon kunnioittamista ja oman itsen rakastamista. Mehän saamme kiittää sitä paljosta ja olemme siitä riippuvaisia koko kehollisen elämämme ajan. Miksi antaa sille muuta kuin parasta?

Kehosi kiittää ravitsevasta ruuasta ja muistuttaa, että se ei ole roskakori, joten hoida sitä hellästi ja hyvillä valinnoilla. Sen sijaan, että kysyisit, ”mitä minun tekee mieli?”, suosittelen kysymään ”mikä on kehoni parhaaksi, mitä kehoni tarvitsee?”

Se parempi salaattilautanen

Yksi keino muuttaa ruokailutottumuksia terveellisempään ja luonnollisempaan suuntaan on aloittaa muutos pikku hiljaa. Projektin voi aloittaa vaikka salaattilautasesta.

Mitä se tarkoittaa käytännössä? Esimerkiksi sitä, että valmissalaattikastikkeet saavat mennä!

Kiitos, palvelitte minua aikani, mutta en tarvitse teitä enää.

Ei tarvitse pelätä, että salaatti ei enää maistu tai että se jää kokonaan syömättä. On upeaa, kun pitkästä aikaa maistaa ne oikeat aidot maut. Ja onhan niitä luonnollisempiakin vaihtoehtoja, joilla maustaa salaatti. Alla pari vaihtoehtoa. Kun salaatti on kulhossa, lisää nämä, sekoita ja tarjoile.

1 Ekstra-neitsytoliiviölyä, mustapippuria ja ripaus hyvälaatuista suolaa
tai
2 Ekstra-neitsytoliiviöljyä, mustapippuria, sitruunan mehua ja ripaus suolaa

(+ valkosipulia)

Oma tämän hetken suosikkisalaattini on hyvin simppeli:
Salaattia
Keräkaalia
Porkkanaa

Saan nuo ainekset luomuna lähikaupasta. Päälle laitan tuon ensin mainitsemani kastikkeet. Herkullista! Salaatista voi onneksi rakentaa monenlaisia versioita. Mielellään luomua, lähiruokaa ja kauden vihanneksia. Höyrytän lähes päivittäin vihanneksia, mutta pidän raakaruokaa parempana valintana ja siksi laitan porkkanat salaatin joukkoon. Ja ne maistuvat todella hyviltä. Syön muitakin raakoja vihanneksia ”raakapuuroissani”, mutta palaan niihin myöhemmin.

Mitäs muuta? Mitäs jos antaisit samalla kertaa kyytiä kaiken maailman valmissalaateille, sinapeille, ketsupeille ja mitä niitä onkaan? Voi olla, että lapsille on ensin selittämistä, mutta kannattaa muistaa, että lapsena opitut tavat ovat lukuisten tutkimusten mukaan hyvin pysyviä. Tavat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Saatamme siis pienillä teoilla vaikuttaa sukupolvien ketjuun. Asiaa kannattaa ainakin maistella, jos et ole sitä vielä tehnyt. Moni meistä on ollut pitkään elintarviketeollisuuden vietävissä. Ihastuimme kaikista ihmeellisyyksistä, emmekä tulleet miettineeksi niiden terveys- tai jopa haittavaikutuksia. Lapsia ei kuitenkaan tule näilläkään asioilla uhkailla tai pelotella. Olen aiemmin kirjoittanut ravinnosta ja peloista täällä.

Mitä tulee rasvoihin, älä jätä niitä laittamatta siihen salaattiin. Elimistö tarvitsee hyvää rasvaa. Itselläni on kaapissa tällä hetkellä Ekstra-neitsytoliiviöljyä, rypsiöljyä ja kookosrasvaa.

Mistä luovutkin, muista taikasanat: ”kiitos, palvelit minua aikani, mutta en tarvitse sinua enää.”

Kun riippuvuus sulaa pois

Henkinen motivoija Wayne Dyer mainitsi Carl Jungin sanoneen:

Et ratkaise ongelmiasi – kasvat niistä ulos.

Dyer sanoo itselleen käyneen juuri noin alkoholin kanssa 25 vuotta sitten.

Niin se on minullakin mennyt. Kuusi seitsemän vuotta sitten jäivät samana keväänä kahvi, tupakka ja eräs apteekkituote, jolla olin avannut nenäni vuosia päivittäin. En tarvinnut näiden riippuvuuksien häipymiseen minkäänlaista tahdonvoimaa, kontrollia, suunnitelmaa enkä uudenvuodenlupausta. Henkisiä asioita olin kyllä alkanut tietoisemmin opiskella, halusin hyvää itselleni ja rakastin itseäni aiempaa enemmän. Olin tuona keväänä alkanut opiskella myös Ihmeiden oppikurssia, joka kolahti minuun kovasti.

Tänä keväänä juhlin suklaanhimosta irtipääsyä. Karkkia, jäätelöä eikä leipääkään ei tee mieli. Suklaariippuvuuteni oli rankkaa, eikä muunkaan makean jano kivaa ollut. Sokerista ja suklaasta irtipääsy ei ole siinä mielessä edellisten kaltainen puskan takaa tullut ihme, sillä näitä asioita olin pohtinut. Olin nimittäin aika päiviä sitten tiedostanut, että sokeri ei ole minulle hyväksi ja tuo tietoisuus alkoi vahvistua. Olin hakenut sopivaa ruokavaliota ja tammikussa olin kypsä jättämään sokerin, suklaata lukuun ottamatta. Kun sitten vihdoin olin oikeasti valmis luopumaan myös suklaasta, kaikki tapahtui jälleen taianomaisesti. Se oli todellakin huikea juttu, sillä tiedostamattani olin antanut sulkaalle parhaan ystävän aseman. Se tuli apuun nopeasti. Se oli lohtu, mutta surun ja ahdistuksen lisäksi se jakoi kanssani myös ilot. Sain siitä aina hetkeksi halutessani kaverin, joka vain antoi ja hyväksyi minut juuri sellaisena kuin olen. Aika lailla samanlainen suhde minulla oli jäätelöönkin ja miksei muuhunkin ruokaan. Ihminen kehittää kummallisia ja tuhoisiakin kuvioita.

On tosin sanottava, että suklaahimo on ollut poissa vasta kaksi kuukautta ja sokerihimo vähän pidempään, joten nöyränä tässä saa olla. Toisaalta aiemmat kokemukseni tukevat vahvaa rauhaisaa tietoisuuttani siitä, että hävinneet ovat nämäkin. En tarvitse niitä enää. Ihmeellistä on sekin, että en ole kertaakaan mennyt vahingossakaan kaupassa suklaa- tai makeishyllylle. En näytä edes tiedostavan koko osaston olemassa oloa. Ei minkäänlaista poltetta, vaikka minä olen tyttö, joka pystyi syömään litran jäätelöä tai kaksi isoa Fazerin sinistä levyä kerralla hetkessä. En oikeastaan edes tiedä, missä se raja olisi tullut vastaan.

Dyer siteerasi jota kuta pyhimystä:

”Missä ei ole rakkautta, laita sitä sinne ja löydät rakkautta.”

Riippuvuus on vankila, josta ei ole helppo päästä ulos arvostelun ja syyttelyn säestyksellä. Hyväksyntä ja rakkaus sen sijaan antavat voimaa. Ne ovat energiaa, joka saa ihmeitä aikaan.

Olen aiemmin kirjoitanut aiheesta täällä.

Wayne Dyerin kommentit ovat Hay House Radion Dyerin 16.4. päivätystä lähetyksestä.

Hellä kiitollisuusharjoitus

Ota mukava asento ja sulje silmät. Hengitä pari kertaa syvään. Kohdista sitten huomiosi sydämeesi ja kuvittele, että se alkaa lämmetä. Pistä käsi tai kädet sydämesi päälle. Aisti sydämesi lämpö. Ajattele sitten jotain, joka saa sinut tuntemaan hellyyttä. Pidä hellyydentunnetta yllä jonkin aikaa ja vaihda tarvittaessa ajatusta/mielikuvaa, jos se auttaa sinua nauttimaan hellyydentunteesta pidempään. Siirry seuraavaksi kuvaan, joka herättää sinussa kiitollisuuden tunteita. Nautiskele tuosta kuvasta ja tunteesta ihan rauhassa. Tarvittaessa vaihda jälleen kuvaa. Lopeta harjoitus hengittämällä pari kertaa syvään.

Voit tämän jälkeen sanoa kiitos. Miksei sitä voisi sanoa useammankin kerran ja jatkaa sanomalla kiitos tästä päivästä, siitä tulee hieno. Edellyttäen tietysti, että teet harjoituksen aamulla. Teitpä koska tahansa, voit muokata tekstiä haluamallasi tavalla.

Opin tämän harjoituksen Espanjassa. Teimme sitä meditaatio-opettajani kanssa istuma-asennossa selkä suorana. Minusta se on mukava tehdä myös vaakatasossa aamulla, kun olen vielä sängyssä. Muunsin sitä itse hieman lisäämällä loppuun nuo sanat ja haluan vielä kerran korostaa, että luovuus on sallittua ja suotavaa näissäkin hommissa. Tarkoitus on rentoutua ja olemme kaikki erilaisia, joten sävellä vapaasti. Minä en esimerkiksi aina laita kättä sydämelle.

Voit myös vaihdella harjoituksen kestoa. Vaikka tekisit vain minuutin, sekin on parempi kuin ei mitään. Tee niinkuin hyvältä tuntuu. Aluksi kuitenkin kannattanee käyttää siihen muutama minuutti, jotta saat kuvion kasaan. Minusta on välillä ihana tehdä harjoitusta pidempään. Se saa hymyn huuleen heti aamulla. Mikä startti! Tämä toimii varmasti myös pitkin päivää toteutettuna ja varsinkin, jos stressi tai ahdistus alkaa nousta pintaan. Jos ei muuta paikkaa ole, jossa saa olla hetken rauhassa, niin vessa varmaan tarjoaa sellaisen mahdollisuuden.

Opettajani kertoi harjoituksen liittyvän ranskalaiseen Yhdysvalloissa vaikuttaneeseen lääkäriin ja neurotutkijaan David Servan-Schreiberiin ja tämän kirjaan nimeltä Anna mielesi toipua – Eroon stressistä, ahdistuksesta ja masennuksesta ilman lääkkeitä ja psykoanalyysia (Tammi).

Servan-Schreiber menehtyi aivosyöpään 49-vuoden iässä vuonna 2011 sairastettuaan 16 vuotta. Hänen sanomansa oli, että syöpäepidemiaa voidaan merkittävästi vähentää syömällä terveellisesti, liikkumalla säännöllisesti ja rentoutumalla. Myös toivon tunne on tärkeä. Palaan ilman muuta asiaan yksityiskohtaisemmin myöhemmin. Sillä välin miehen englanninkielisen haastattelun voi kuunnella vaikka täällä.

Ruokaremonttia rakkaudella

Viime vuosien aikana olen luopunut monista asioista. Ei liene yllätys, että muutokset ovat yltäneet myös ruokavalioon.

Ilo ja rauha, jota me kaikki oikeasti olemme, on se johon haluan palata ja jota haluan vaalia. Kun niin isot asiat ovat kyseessä, luopuminen mämmistä ja marmeladista alkaa olla aika helppoa.

Koska olen matkalla pelosta rakkauteen, en voi olla muistuttamatta, että tärkeintä on, että emme syö pelkoja. Jos syöt suklaata tai kalapuikkoa, ole siitä kiitollinen, sen sijaan, että syyttelisit itseäsi tai pohtisit syödessäsi sen negatiivisia vaikutuksia terveyteesi. On parasta olla sinut tekemiensä valintojen kanssa. Huippuahan on se, että voimme tehdä aina uusia valintoja.

Muistakaamme myös, että olemme aina tehneet parhaamme niillä voimilla ja tiedoilla, jotka meillä kulloinkin ovat olleet. Vaikka nyt ajattelisimme toisin tai juuri tällä hetkellä kokisimme herätyksen, voimme löytää kaikesta menneestä kiitollisuuden aiheen. Jos valmisruoka ei enää maistu eli tunnu hyvältä ratkaisulta, voimme ajatella, että siihen asti, kun sitä söin, osallistuin siihen, että niitä valmistaneet ihmiset saivat palkkansa, jolla ruokkivat oman perheensä. Elintarvikeyritys maksaa veroja ja niillä taas hoidetaan monta asiaa jne. Kaikilla asioilla on puolensa.

Osa meistä miettii tietysti myös sitä, että minkälaiset ruokailutottumukset olemme lapsillemme siirtäneet. Syyllisyys ei sitten auta yhtään, vaan päinvastoin, se etäännyttää meidät itsestämme ja näin ollen tietysti myös muista. Mitä hyväksyvämmin olemme tässä ja nyt, sitä parempia valintoja osaamme tehdä, sitä paremmin kuulemme kehomme todelliset tarpeet ja sitä helpommin muutokset sujuvat. Sitä lempeämpiä olemme itsellemme ja muille.

Ei myöskään ole hyödyllistä moittia muiden ruokailutottumuksia tai olla niistä huolissaan. Siitä seuraa yleensä vain lisää ongelmia ja se vie voimat. Eivätkä lapsemme hyödy valittamisen ja huolissaan olemisen malleista, vaan meidän positiivisesta esimerkistämme. Lastemme syömiseen voinemme vaikuttaa parhaiten syömällä itse hyvin, tekemällä terveellisiä ruokaostoksia, valmistamalla maukkaita ruokia yhdessä ja syömällä porukalla. Niin ja tietysti puhumalla ruokien hankinnasta ja ruuan valmistuksesta kauniisti ja kunnioittavasti sekä kiittämällä ruuasta. Meillähän on lautasella valtava lahja; takana on monen ihmisen työpanos ja luonnon mahtavat voimat. Jos syömme eläinkunnan tuotteita, joku eläin on antanut henkensä meidän puolestamme. Isoja juttuja. Emmekä sitten soimaa itseämme, kun huomaamme eksyneemme tästä ajattelusta, palaamme vain takaisin polulle.

Kunpa muistaisimme, että meillä on (vaikka olisimme sen väliaikaisesti hukanneet) sisäänrakennettuna tietoisuus siitä ruuasta, joka kehoamme palvelee, samoin kuin sopivasta määrästä.

Tutkimusten mukaan pienten lasten vanhempien ravintoon liittyvä suurin huolenaihe on, että lapsi ei syö riittävästi. Tämäkin pelko on yleensä turha. Pienillä lapsilla on vielä luontainen tietoisuus riittävästä ruuan määrästä. Meidän kannattaa kunnioittaa ja vaalia sitä, eikä pelkojemme vankeina tehdä ymmärtämättämme tuota tärkeää kykyä toimimattomaksi.

Toisaalta on hyvä muistaa senkin, että lapset alkavat yleensä vierastaa uusia makuja noin yhden vuoden iässä. Sen sijaan he pitävät luontaisesti suolaisesta, makeasta ja rasvaisesta. Mikä mahdollisuus McDonald’sille ja kumppaneille! Negatiivinen suhtautuminen vieraisiin makuihin vähenee pikku hiljaa ja hellittää yleensä seitsemän vuoden ikään mennessä. Tarvitaan siis kärsivällisyyttä. Ihan normaalin lapsen on yleensä saatava maistaa uutta makua monta ja joskus jopa kymmeniä kertoja ennen kuin hän tottuu siihen. Tässäkin se oma esimerkki, ostokset ja yhdessä ruuanlaitto ovat parhaita apuja. Rakkaudella kaikki. Pikku hiljaa pikkuinen tulee perässä.

(Nämä kaksi viimeistä kappaletta, joissa kirjoitan lasten makumieltymyksistä ja uusien makujen peloista, ovat asioita, joihin perehdyin Jyväskylän yliopistossa 2010-2011, mutta en valitettavasti nyt muista lähteita.)

Rakkaus laihduttaa

Laihdutuskuurit eivät toimi, jos käsitys elämästä, itsestämme, kiloistamme ja ulkonäöstämme ei muutu. Rakkaus laihduttaa, muu repii. Tarkoitus ei ole kääntää itsellemme ja valinnoillemme selkäämme, vaan hyväksyä ne, jokainen kilo ja jokainen syöty Fazerin sininen. Niin kauan kuin juoksemme itseämme karkuun, meitä ahdistaa ja meidän on vaikea sitoutua ja saada aikaan pysyviä muutoksia.

Vaikka kuinka olisimme siivonneet, meillä kaikilla on kaapissa omat luurankomme, on siis turha verrata itseään muihin. Sen sijaan olkaamme itsellemme armollisia. Olemme aina tehneet parhaamme niillä voimavaroilla, jotka meillä on kulloinkin ollut.

Jos minä saisin auttaa rakkaita sisariani painonpudotuksessa, unohtaisimme laihdutuksen välittömästi. Keskittyisimme rakkauteen, lempeyteen ja muuhun kauniiseen, kunnes harhamme katoavat ja näemme jälleen kauniin itsemme. Ylipaino on rakkauden kutsu, kuten muutkin ”ongelmamme”.

Mitä uskollisempia olemme itsellemme ja mitä selkeämmin tiedostamme täydellisyytemme, samoin kuin sen, että meillä saa mennä hyvin, sitä varmemmin alamme tarjota kehollemme tätä ajatusta tukevaa sapuskaa. Ja meissä on kaikki viisaus, tehdä oikeita valintoja. Se palautuu muistiimme, kun saamme kadottamamme yhteyden takaisin. Silloin tiedämme, miten paljon ja mitä annamme kauniille kehollemme polttoaineeksi, jotta se voi eheyttää itsensä ja pitää yllä tasapainoa, jota terveydeksi kutsutaan.

Yksi itsehoitovinkki on kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittaminen. Jos haluat kokeilla, kirjoita päivittäin viisi asiaa, joista olet kiitollinen. Erään tutkimuksen mukaan keino vähensi osallistujien tyytymättömyyttä kehoonsa ja monet tutkimukset osoittavat, että kiitollisuusharjoitukset edistävät hyvinvontia monella tavalla.

Jälleen onnistunut aamiasherkku

Kuten aiemmin kirjoitin, jatkan raakaruokakokeilujani. Tänään tein hyvän.

1 porkaana, se oli ehkä vähän päälle 10 senttiä
nippu salaatinlehtiä
1/2 avocado
kesäkurpitsaa noin 1 -1,5 dl
1 pieni banaani

Käytän maitotuotteiden sijasta todella terveellistä avocadoa ja teen tehosekoittimella kokonaisuudesta hetkessä syötävää. Nam.

Viikon raakaruoka

Olen tällä viikolla herätellyt luovuuttani ja hemmotellut kehoani kokeilemalla erilaisia raakaruokasekoituksia. Tässä maukkain soseeni:

Annos yhdelle hengelle:
1 kiwi
2-3 pientä luumua
1/2 avocado
noin 8-12 saksanpähkinää
1/2-1 dl kurkku
Salaatinlehtiä

Mielellään saavat olla luomua kaikki, mutta jos se ei ole mahdollista, niin satsaisin salaatinlehtiin, koska salaatti on niin ohutta eikä sitä voi kuoria. Kurkun laitoin kuorien kera, koska käytin luomua. Sose on maukas myös ilman kurkkua. Luumut olivat kuivia, koska muuta en kaapista löytänyt. Salaattia laitan välillä enemmän ja toisinaan vähemmän riippuen ehkä vähän myös kurkun määrästä. En ole tarkka määrissä, mutta varmaankin aina laitan vähintään 3-4 isoa lehteä. Kannatta myös kokeilla eri salaattivaihtoehtoa. Laitan ainekset syvään kapeaan astiaan ja teen soseen sauvasekoittimella. Järjestyksellä ei ole väliä, kunhan ei laita pähkinöitä päällimmäiseksi. Helppoa ja nopeaa.

Toiselle sijalle pääsi muutoin sama kokoonpano, mutta korvasin luumut ja kiwin mehukkaalla luomupäärynällä. Tämä on edellistä huomattavasti makeampi vaihtoehto.

Suosittelen näitä soseita aamu-, väli- tai iltapalaksi. Voin sanoa, että vatsani toimii erittäin hyvin, kun aloitan näillä aamuni, vaikka ei minulla juuri koskaan ole ollut vaikeuksia vatsan toiminnan kanssa.

Kannattaa leikkiä ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Mikään ei voi mennä vikaan. Tuli mitä tuli, tiedät syöväsi terveellistä.

Granadassa jopa kiwi ja avocado ovat lähiruokaa ja minulla on naapurissa kauppa, josta niitä ja monia muita herkkuja saa luomuna. Jatkan testailua ja pidän sinut ajan tasalla.

Kuvan hedelmät ja vihannkset ovat luomua. Kiva rakennella erilaisia kokonaisuuksia. Etsivä löytää.

Popsimme häkkikanan munia

Munakauppa on mielenkiintoista. Katselin taannoin kennoa, joka oli täynnä värikkäitä viestejä. Vaikeinta oli löytää tieto siitä, ovatko munat häkkikanan vai niin sanotun lattiakanan munia. Munia kehuttiin Suurin värikkäin kirjaimin ja sanoma oli maalaishenkinen. Pienellä präntillä todettiin munien olevan häkkikanan munia. Harhaanjohtavaa mielestäni.

Minun on pakko tunnustaa, että vielä pari vuotta sitten en edes ajatellut kanoja munia ostaessani. Toisin on nyt. Ostan vain lattiakanan munia, joita myös vapaan kanan muniksi kutsutaan.

Suomen Ruokatiedon eli entisen Finfoodin nettisivuilla häkkikanan munaa kutsutaan perusmunaksi. En tiedä, onko se heidän keksintönsä, mutta minusta se on huono valinta. Oletan nimityksen johtuvan yksinkertaisesti siitä, että häkkikanan munia me Suomessa syömme eniten. Suurin osa kanoistamme elää ja munii häkeissä. Wikipedian mukaan peräti 86 prosenttia. Lattiakanojen munien myynti on siis nappikauppaa!

Osa meistä ostaa lattiakanan munia, mutta entä kun ostamme eineksiä ja leivonnaisia? Odotan, että pakkauksiin alkaa ilmestyä lattiakanan munia -merkki. Muistathan se voilla leivottu -merkin? Siihen tapaan. Vai onko niitä jo? Asia on olennainen, sillä käsitykseni mukaan elintarviketeollisuus käyttää lähinnä häkkikanan munia.

Olen kuullut, että tavallisesta kansasta rahaa luonnonsuojeluun antavat lähinnä nuoret ja eläkeläiset. Miten on lattiakanan munien laita? Kuka niitä ostaa? Oletan, että vaikka monilla nuorilla on tiukkaa rahan kanssa, he ovat yksi merkittävä asiakasryhmä.

Nostan hattua Keskolle, jonka kaikki Pirkka-munat ovat nykyisin lattiakanan munia. Kesko on lähtenyt hienosti kantamaan vastuuta. Se ei toimi viime tipassa eikä muutoinkaan mene sieltä mistä aita on matalin. Laki on muuttumassa. Vuoden 2012 jälkeen tarjolla on ainoastaan vapaiden kanojen tai virikehäkissä elävien kanojen munia.

Syömme vuodessa 9,3 kiloa munia, keskimäärin kolme viikossa. Runsaan kolmasosan noista saamme muiden elintarvikkeiden mukana. Joulu ja pääsiäinen ovat suurimmat sesongit.

Miten ihana onkaan pikkutipu pääsiäiskortissa? Iloinen ja onnellinen. Hups, onko kanallakin tunteet? Mitä yhteistä on pääsiäiskortilla ja todellisuudella? Millaista on kanan elämä?

Valitsen lattiakanan munia ja tunnen tekeväni hyvää. Haluan olla yhä tietoisempi kuluttamisestani ja kunnioittaa yhä enemmän eläimiä ja luontoa. Tässä on myös hyvin käytännöllinen esimerkki lapsille. Välittämiselle on tilausta.

Kun seuraavaksi ostan pullaa tai äitien tekemää laatikkoa, kysyn munien perään.