Metsää keholle, mielelle ja sielulle

Viimeiset kolme viikkoa olen oleskellut ulkosalla vähintään kolme tuntia päivässä. Kilometrejä ei ole kovasti kertynyt, vaan minäpä en ole ollut suorittamassa. Olen hämmästellyt itsekin rauhallista askellustani. Koirat ovat nauttineet ja niin olen tehnyt minäkin. Selkäni, joka on vaivannut, on ollut yhtä kiitosta, kipu on poissa. Metsän valoja ja varjoja katsellessani sieluni lepää. Koirien into ilahduttaa. Metsän linnut kertovat tarinoitaan puhdistaen mieltäni ja puut antavat voimaa. Olin unohtanut, miten isoja annoksia metsässä oleskelua kaipaan. Tosin onneksi, piipahduskin auttaa. Miten ja missä sinä lataat akkusi?

Vinkkejä metsään menevälle
1. Laita mieluummin liikaa kuin liian vähän vaatetta. Kylmästä jäykkä ei voi olla rento. Hyvä, jos vaatteet ja kengät palvelevat kaikin tavoin rentoa helppoa oloa.
2. Tervehdi vastaantulevia ihmisiä ja eläimiä.
3. Kun ajatus karkaa menneeseen tai tulevaan, vedä se kiitollisena tähän hetkeen. Voit tehostaa tätä hengittämällä syvään muutaman kerran ja kuuntelemalla hengityksesi ääntä.
4. Kuuntele silloin tällöin mitä ääniä kuulet samaan aikaan. Lumi narskuu ehkä jalkojen alla, linnut laulavat.
5. Pysähdy usein ja katsele ihmetellen ja uteliaana ympärillesi. Otapa joskus alle kuusivuotias ystävä mukaan ja katso mitä tapahtuu.
6. Jätä musiikkivehkeet kotiin.
7. Älä pidä kiirettä. Jos mieli alkaa pyörittää kertoen, että nyt täytyy mennä, on kiire, muista että se on sen addiktio, älä välitä siitä (ellei sinulla oikeasti ole joku meno). Luota siihen syvempään tunteeseen ja yhteyteen, joka sinulla on luonnon kanssa. Akkusi latautuvat. Se tehostaa toimintaasi parantaen myös untasi, luovuuttasi ja intuitiotasi.
8. Metsä on myös oiva paikka tietoisesti rukoilla, keskustella jumalan tai universumin kanssa, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaakaan. Universumimme ihmeellisten luomusten, kuten puiden, kasvien ja eläinten kanssa voi haastella, jos hyvältä tuntuu ja kosketella, vaan itse katselen esim. valkovuokkoja mieluummin maassa kuin vaasissa.
9. Kun tuo hetki satumetsässä on takana, voit hetken miettiä mitä sait. Mitä se antoi keholle, mielelle ja sielulle?
10. Älä usko mitään mitä sanoin, vaan tee matkasta omannäköisesi.

Jos et ole tottunut metsässä liikkuja, aloita pellon reunasta. Käytä mielikuvitusta. Kaikki on mahdollista ja kaikki on hyvin.

Taikavoimani

Lähden siitä, että kehoni on maallinen kotini. Se on taikakoti, sillä olen jopa nähnyt, miten haavani paranevat itsestään. Mieleni on taikavoima, joka ohjaa ja säätelee kehoni toimintaa. Taika tapahtuu sinä hetkenä, kun näen niin sanotun ikävän asian uudessa valossa. Miten paljon kipua ja taakkaa silloin kehostani irtoaakaan. Selkäni suoristuu ja hymy on herkässä. Ilo ja rauha ovat sieluni energiaa ja sillä se pitää kotini lämpimänä, avoimena ja kutsuvana. Sieluni symboli on sydämeni ja siellä olet sinäkin aina.

Visualisointiharjoitus

Teen usein seuraavanlaisen rentoutusharjoituksen aamulla ennen kuin nousen ylös. Hengitän pari kolme kertaa syvään. Sitten sanon ajatuksissani lempeästi varpailleni: ”kaikki hyvin, olkaa vain aivan rentoina”. Siitä etenen sitten samalla viestillä jalkapohjiin, kantapäihin, jalkaterään ja nilkkaan, jonka jälkeen sanon, että kaikki nilkoista alaspäin saa nyt olla aivan rentona. Samalla tyylillä etenen jaloista päähän. Sen jälkeen yleensä tarkkailen onko jossain kipua tai muuta erikoista ja annan niille kohdille erityishuomiota, kehotan rentoutumaan( ja joskus kysyn, mitä tuo kohta haluaa sanoa).

Tehdessäni eilen noin, ajauduin seuraavanlaiseen visualisointiharjoitukseen:

Kutsuin maailman sydämeeni. Ensin sellaiset ihmiset, joiden kanssa välini eivät ole puhtaat. Näistä ihmisistä kutsuin niin monia yksitellen kuin vain muistin. He astelivat iloisina sisään punaista mattoa pitkin. Saatoin kutsua myös tuttuja porukoita ja lopuksi kutsuin kaikki maailman ihmiset ja eläimet. Kukaan ei ole toistaan tärkeämpi, mutta kutsuin ensin nuo ”haastavammat tapaukset”, sillä jokainen ihminen on samanarvoinen ja vapauttaakseni itseni elämään ilossa ja rauhassa – rakkaudessa, minun on sisäistettävä tämä asia ja hyväksyttävä kaikki mikä on. Sydämeni ei voi laulaa kauneinta lauluaan, jos plokkaan ja jätän sisariani oven taakse. Sain halata kaikkia, monet otin syliini. Voi sitä ilon päivää. Lopuksi teimme kasan (tiedäthän sen hauskan leikin) ja arvaa vaan, että meillä oli hauskaa!

Ihmeellinen paikka se sydän, sieltä ei koskaan lopu tila.