Pitkästä aikaa olen matkalla maailmalle. Olen ilon energialla raahannut lentolaukkuni, reppuni ja mitä niitä onkaan bussiin ja latonut ne vieressäni olevalle penkille sekä lattialle penkin alle.
Bussi alkaa täyttyä ja jossain vaiheessa ollaan tilanteessa, jossa vapaan paikan saa vain auton peräosasta. Joku nainen pysähtyy kohdallani tajutakseen, että vieressäni oleva paikka ei ole käytettävissä. Sanon jotain valitellen ja hän kertoo numeroa asiasta tekemättä jatkavansa peremmälle.
Tämä ei kelpaa edessäni istuvalle miehelle, vaan hän sanoo ”ota ne tavarat pois sieltä, se paikka on matkustajille”. Mies jatkaa epäystävälliseen sävyyn käskien minun laittamaan tavarat käytävälle. Minua ärsytti ja muistan vastanneeni jotain ärsyyntyneellä äänellä.
Silloin pari penkkiriviä taaempana istuva mies nousee ylös ja aloittaa kertomalla kovalla äänellä, miten ääliömäisesti olen toiminut. Hermostun ja kyselen, että sanokaa nyt miten minun sitten tulisi toimia? Epäilin ääneeni sen järkevyyttä, että laittaisin tavarat käytävälle, kun bussissa tosiaan oli paljon väkeä, jotka pian alkaisivat lähteä kyydistä. Kerroin tehneeni arviointivirheen ja pyytelin sitä anteeksi. Olin selvästi hätääntynyt ja toistelin noita samoja lauseita. Nyt kolmas mies ottaa asiaan kantaa ja sanoo, että otetaan nyt rauhallisesti, kaikilla on paikka. Minua arvostellut mies on istunut alas ja vaiennut.
Ei se ole ihme, että virheiden tekeminen pelottaa. On ympäristöjä, joissa mokaamista ei katsota hyvällä. Kun herkkä ihminen joutuu tällaiseen paikkaa, hän hätääntyy. Hädästä se ärsyyntyminenkin lähtee. Minäkö olen tehnyt jotain väärin?
Yksi iso henkilökohtainen voitto tässä on se, että en soimannut itseäni. Pelästyin, vaikka minulla ei ollut mitään hätää. Annoin itselleni anteeksi senkin, että vastasin vähän äkäisesti minua ensin ojentaneelle miehelle. Olin tehnyt arviointivirheen, ehkä parikin. Niitä sattuu tässä elämässä. Vieressäni istuneet miehet eivät ehkä olleet oppineet sitä vielä. Palaan taas lapsuuteen ja veikkaan, että hekin ovat saaneet kuulla enemmän ikävää kuin ymmärrystä virheistään.
Ex-mieheni muistutti, kun kerroin tarinan hänelle, että kuljettajan tehtävä on kontrolloida tavaroiden määrää. Meistä jokainen voi tehdä virheen. Toivon, että ottaisit minua mieluummin kädestä silloin kun sen teen. Toivon, että minä tarjoan sinulle omaani vastaavassa tilanteessa.
Lenitan juttuja 